keskiviikko 29. joulukuuta 2010

P*skarteluhaaste #71

Haasteena oli TUPLAHAASTE eli kaksi tuotosta samalla leimakuvalla!

Minä tein ihanalla lumiukkoleimasimella (siskon tuliainen Lontoosta, kiitos hänelle) talvisen kortin ja rasian. Molempiin leimasin kuvan ja laitoin embossausjauhetta. Kortin lumiukkoa vähän väritin valkoisella puuvärillä, näyttää kivalta, kun ruskeassa kartongissa on kiva ruudukko koholla. Laatikko on tehty noista jo moneen kertaan hehkutetuista skräppipapereista, joita siskoni myös toi Lontoosta. Sitten siinä on nauhaa ja siskon tytön haalareiden varanappi. Viimeinen sellainen, joten älkää nyt kadottako nappeja, etten joudu purkamaan rasiaani. :D Rasian lumiukko on siis leimattu täsmälleen samalla mustalla kuin kortinkin, tuosta kuvasta vaan näkyy, miten kivasti se on koholla ja kiiltelee.

Flunssa ja lapaset

Minulla alkoi nyt melkein parin viikon vapaat ja tietenkin olen vähän kipeä. Alkuviikon kärvistelin töissä ja aika kurja olo oli sielläkin, särkylääkettä on saanut napsia. Kuumetta ei ole, limaa kertyy jonnekin tuon pään sisälle aivojen uumeniin. Tai ainakin siltä se tuntuu.

Tälle päivälle ei olekaan montaa ohjelmanumeroa. Illalla lupasin käydä sedän kanssa kävelyllä.

Eilen sain viimein valmiiksi miehelle lapaset. Oli oikein tyytyväinen, ei ole kuulemma omistanut lapasia vuosikausiin.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Hyviä uutisia ja hakusessa lokerikko

Tänään on hyvien uutisten päivä. Yksi eilisestä hesarista. Tuo onkin ollut vuosikausia typerä juttu, että loppuvuodesta terapiaan ei ole päässyt, kun rahat ovat loppuneet.

Toinen hyvä uutinen on sitten henkilökohtaisempi. Eli kirjoitin juuri tänään työsopimuksen, joka on toistaiseksi voimassa oleva. Eli minulla on ensimmäistä kertaa elämäni aikana vakituinen työpaikka.

Sitten kolmas asia ei ole hyvä uutinen, mutta toivottavasti joku tekee siitä sellaisen. Nimittäin keksin yhden projektin eräästä blogista ja tarvitsisin siihen lokerikon. Sellaisen puusta (vanerista tms) tehty kooltaan puolen metrin luokkaa (alle metrinen ehkä), jossa on erikokoisia lokeroita ja se laitetaan seinälle. Vähän niin kuin googlaamani tämä ei tosin ole pakko olla noin iso, mutta toisaalta lokerotkin saavat olla isompia. Mutta ihan mikä tahansa olisi hyvä, kunhan olisi edullinen. Oletko nähnyt jossain sellaista?

maanantai 27. joulukuuta 2010

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Namilahjoja ja jätetietoisku

Joululahjojen hankkiminen on jännittävää puuhaa. Eilen kävimme siskon lasten kanssa lähikaupassa ostamassa siskolle namia joululahjaksi. Asian piti olla salaisuus, vaikka melkein arvasin, että kovin pitkään salaisuus ei kestä. Kun palasimme reissultamme takaisin, niin nuorempi huusi jo ovelta, että "salaisuus". Vanhempi murtui ensin, vaikka häneen luotin vähän enemmän. Ja koska salaisuus on murtunut, niin kerronpa täälläkin, mitä lapset halusivat antaa äidilleen. Nuorempi valitsi suurimman näkemänsä karkkilaatikon. Vanhempi on ehkä hiukan erikoisuuden tavoittelija ja valitsi pääsiäismunan. Tietenkin.

Tähän aikaan vuodesta meidän kaikkien mielen täyttää jälleen tiukasti kysymys, mihin ne joulukääreet nyt laitetaankaan aaton päätteeksi. Onneksi hesari auttaa ja lainaan tähän vähän sitä niiden avuksi, jotka eivät ko. lehteä lue.

Eli sellofaani energiajakeeseen, alumiinia sisältävää paperia ei saa laittaa energiajakeeseen, joten metallisoitu paperi sekajätteeseen, voimapaperi keräyskartonkiin (ei paperiin, koska väri on kuidun väri eikä sitä saa pois), jos et tiedä ruskeasta paperista mitä se on, niin energiajakeeseen. Entäs kassit? Paperiset sopivat keräyskartonkiin, kunhan poistaa narut yms muoviosat, valkopohjaiset paperinkeräykseen, muoviset tai muovipintaiset energiajakseen. Jos nyt olet aivan varma, että et säästä niitä ensi jouluksi! Käsin tehty paperi paperinkeräykseen. Ja tavallinen lahjapaperi energiajakeeseen (koska se sisältää niin paljon väri- ja painoaineita ja sitä tulee niin paljon, että koko joulun ajan keräyspaperi menisi pilalle ko. määrästä, vähäinen määrä ei pilaa keräyserää.)

Perunat kiehuvat imellettyä perunalaatikkoa varten.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Linkkivinkkejä

Listasin tuohon viereen pitkän listan kivan tuntuisi blogeja ja muita sivuja, joissa näyttää olevan ihania kuvia ja juttuja. Pikkuhiljaa lisäilen niitä tänne, ihan sinun ja minun ilokseni. Kuten huomaat, ne on kategorioitu useaan ryhmään. Ensimmäisenä ovat ne, joiden kirjoittajat tunnen henkilökohtaisesti, sitten muuten listattu otsikoittensa mukaisesti.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Valittajamummo asuu neljännessä kerroksessa

Eilen illalla kerrostalomme alakerran ilmoitustaululle ilmestyi lappunen tähän tyyliin:

"Hei! Syljen jäätyminen on kieltämättä mielenkiintoinen ilmiö, mutta voisitko jatkossa jatkaa tutkimuksiasi oman kotisi parvekkeen ovessa, esimerkiksi. Kiitos. PS. Jos olet edes pikkaisen fiksu, niin peset ulko-oven.

En tietenkään kirjoittanut nimettömänä viestiä, vaan ihan oman nimen ja asunnon numeron kanssa. Saa nähdä putsaantuuko ulko-ovi vai alkaako postiluukusta tipahdella jotain epämääräistä.

Lanttulootaa ja paketteja

Ihanaa sunnnuntaita kaikille!

Minulla on jo lanttulaatikot uunissa. Sen verran oikaisin, että tein ne valmiista soseesta. Tosin ei meidän lähikaupassa kovin montaa lanttua ollutkaan. Lanttulaatikko on kyllä hassu ruoka. Se on juhlaruoka, mutta lanttu on ollut niin tavanomainen ruoka-aines, että se on käytännössä hävinnyt ihmisten arkiruokalistalta.

Tälle päivälle mahtuu kyllä monenlaista puuhattavaa. Mies on töissä ja minulla on koko kämppä tilaa puuhailla ja levitellä tavaroitani. Olen sen verran yksinäinen susi, että minusta on mukavaa, että aina muutaman päivän välein saan viettää laatuaikaa itseni kanssa.

Ja lisää paketteja:

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulufiiliksiä

Kävimme tänään Toys are us -kaupassa. Olen käynyt siellä muistaakseni kerran aikaisemmin. Mies totesi paluumatkalla, että tuollaisen kauppareissun jälkeen tuntuu ihan kivalta, että lapsena ei ollut järjetöntä määrää rojua. Se kauppa oli täynnä muovikrääsää kauheissa muovikoteloissa ja paketeissa. Oli siellä toki kivojakin leluja, mutta kyllä kaikki ihme piipittävät ja mekkaloiva roju iski ensimmäisenä silmään. Mutta enpä siis kerro, miksi kävimme ko. kaupassa.




Tänään olen tehnyt vähän lahjoja ja paketoinutkin niitä. Jos laitan pienen vilauksen serkuille menevistä lahjoista. Niissä voi taas ihailla noita sisareni tuomia papereita. Purkkiin pistin kotitekoista sinappia. Herkullista!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Voi tätä riemua!

Töiden jälkeen piipahdin siskon luona. Lasten päiväkodissa oli jokin aika sitten tavattu täitä ja nyt piti tutkia siskon päätä, kun oli kuulemma eilen illalla tuntenut jotain omituista päänahassa. Siellä mitään ollut. Sovittiin, että on vaan kuiva päänahka. Sain kuitenkin joulutorttuja omena-kanelihillolla.

Sitten kotiin. Nollaan nykyään melko usein, tai no toisinaan, pääni katsomalla jakson tai pari Frendejä. Nollauksen voisi tehdä myös heittäytymällä sohvalle selälleen, mutta siinä on se vaara, että nukahtaa. Päiväunethan eivät tosiaankaan ole minun juttuni. Ymmärrän, miksi lapset itkevät päiväunilta herätessään, minulla ainakin on niin hirveä olo, että tekisi mieli itkeä. Ensinnäkin saatan olla todella kiukkuinen ja toisaalta kunnolla heräämiseen voi mennä helposti viitisen tuntia.

Nyt sitten pääsin vähän askartelemaan. Tein muutamia hauskoja laatikoita, joihin voi laittaa vaikka karamelleja. Yhden ripustin verhoon roikkumaan. Tuo paperi on siskoni tuoma Englannista. Kokonainen vihkonen 12 tuuman papereita ihanissa nostalgisissa kuvioissa!



Sitten askartelin lahjakortin ja kirjekuoren sille. Mutta koska kyse on joululahjasta, en laita kuvaa. Kauhea kaaos täällä työhuoneessa taas. Järjestyssysteemejä en ehdi nyt ennen joulua luoda, olkoon se joululomani projekti välipäivinä!

Sairasta porukkaa

Taloussanomissa on juttu siitä, miten paljon minkäkin kokoinen perhe tarvitsee rahaa pystyäkseen elämään kohtuullisesti ja osallistumaan sosiaaliseen elämään jne.

Aika tiukalta näyttää kahden hengen talouteen nuo luvut. 22 eurolla sähköä, niin siinähän saa olla ilman valoja joka toinen ilta. Vapaa-aikaan ja harrastuksiin tuplasti sen verran kuin terveyteen? Minä maksan vuodessa sen 45 euroa YTHS:lle terveydenhuoltoon (pakollinen maksu jäsenmaksun yhteydessä) ja saan käyttää erinomaista työterveyshuoltoa töiden kautta ja silti olen jo useamman kerran maksanut 27,50 euron poliklinikkamaksuja tänä vuonna. Tuo toinen taas rasvaa jo itseään yli kolmellakympillä kuussa. Vitamiinit ja peruslääkkeet. Eli ei riitä 31 euroa kuukaudessa meidän terveydenhuoltoon mitenkään. Ehkä me ollaan erityisen sairaita.

Nuo muut kohdat kuulostavat järkevämmiltä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Askartelusalkku ja pukeutumisongelma

Opinnot ovat tältä syksyltä ohitse. Kovin montaa kurssia ei ollut edes tarkoitus suorittaa ja sairastelu vei loputkin mahdollisuudet viedä opintoja eteenpäin. Pari tenttiä siirtyi ensi vuoden puolelle. Tänään selvittelin ympäristölainsäädännön kiemuroita toivon mukaan läpimenon arvoisesti. Ei ainakaan tuntunut kovin hankalalta tentiltä.

Minulle on tänään tullut postiin tilaamani Ultimate Pro -askartelusalkku. Ja tässä siitä vielä kuva:



Mutta koska minulla on tänään aika paljon hommia eikä ole autoa ja vielä kaiken lisäksi on viimeinen mahdollinen joulukorttien jättöpäivä, niin en taida lähteä postiin hakemaan sitä salkkua. Vaikka vaihtaisin kyllä illan ohjelmani mieluummin askarteluun uuden salkun kanssa kuin lähtisin työpaikan porukalla syömään. Ei niin, että syömään lähteminen ei olisi mukavaa! (Mutta kysymys on kuitenkin ULTIMATEPROSTA!) No, tosiasiassa minua mietityttää tuo pukeutuminen. Käveleminen parinkymmenen asteen pakkasessa ja kivasti pukeutuminen eivät mielestäni oikein tue toisiaan. Voisin tietenkin laittaa kunnon ulkoiluhousut ja kengät jalkaan ja vaihtaa ravintolassa vaatteet. Mutta toisaalta rasittaa ottaa vaihtokenkiä yms mukaan. Toppahousut ja saappaat eivät nyt kuitenkaan ole paras yhdistelmä... Mutta minullahan on tekoturkki varastossa. Lähdenpähän hakemaan sen!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kauneimmat joululaulut

Kävimme laulamassa kauneimpia joululauluja Kuokkalan uudessa kirkossa. Kirkko on ulkopäin hirvittävän ruma, mutta sisältä se oli ihan kaunis ja valoista, vaaleaa puuta. Kirkossa on myös kuulemma hyvä akustiikka, mutta siitä en sano mitään, sillä istuimme etupenkissä niin, että sellon soittajan jousi tökki välillä avoimia suitamme.

Minun toivebiisi oli Ilouutinen ja se laulettiin. Taas mietin, että minkähänlaisia ovat muiden maiden joululaulut. Niinkin herttainen joululaulu kuin Joulupuu on rakennettu voi kuulostaa kieltä taitamattoman korvaan siltä, että siinä laulettaisiin itsemurhista, alkoholismista ja orpoudesta. Ehkä oma vieraiden tunteeni joskus johtuu siitä, että olen duuri-ihminen mollimaassa.



Arvonta suoritettu!

Tässä menneellä viikolla pistin pystyyn arvonnan, jotta saisin tietooni uusia blogeja. Kiitos kovasti! Tosin en ole aivan varma oliko hyvä idea löytää uusia ihanuuksia. Aivan kaikkiin en ole kovin tarkasti tutustunut, mutta aivan ihania kuvia ja juttuja näyttäisi monessakin olevan. Niistä löydän siis itseni, kun pitäisi tehdä jotain muuta! :D

Minä olen blogihyppijä. Varsinaisesti seuraamalla en seuraa kuin muutaman ystävän blogia, kiitos teille kahdelle vastaajalle (Heidi ja Outi) ja tuosta oikealta pääsee myös ystäväni Kangashamsterin blogiin. Nämä siis ystäviä ihan tosi elämässäkin. Sitten usein seikkailen eri blogeissa, kun etsin jotain, esimerkiksi ohjetta ruokaan tai käsillä tekemisiin.

Osa blogeista oli minulle tuttuja, listaan vielä muutaman kivan lisää:

http://villajosefina.blogspot.com/ Täällä on kivoja askartelujuttuja, tosin uusia päivityksiä ei ole.
http://blckonwhite.blogspot.com/ Kauniita kuvia
http://blog.getinspired.fi/ täältä voi hakea inspiraatioita nimensä mukaisesti
http://pajanart.vuodatus.net/ haasteita
http://nostalgiccollage.blogspot.com/ järkyttävän ihania askertelemuksia
http://mustavalkomaanantai.blogspot.com/ mustavalkoisia valokuvia
http://www.vihreatvaatteet.com/ nimensä mukaan taas
http://kemikaalicocktail.blogspot.com/ vanha tuttu
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/ erinomaisia ruokaohjeita

Blogien lukeminen on vähän samankaltaista kuin ihanien lehtien lukeminen. Olenkin miettinyt, että olisiko jossain odottamassa minua työ, joka olisi kuusi tuntia päivässä pelkkää ihanien lehtien lukemista ja siitä maksettaisi mukavaa palkkaa.

Mutta sitten arvontaan. Koska osallistujia ilmaantui määräaikaan mennessä inhimillinen määrä (kolme on inhimillinen, olen opiskellut sen verran matematiikkaa, että pystyn väittämään näin), niin arvontakone meni sekaisin ja ilmoitti voittajaksi:

OUTI, HEIDI ja AURINKO-OMENA! Jee! Kiva arvonta, kun kaikki voittivat. Pistähän Aurinko-omena osoitteesi spostiin: pyjama at suomi24.fi, niin voin postittaa palkintosi!

lauantai 11. joulukuuta 2010

Pipareita

Minulla on ollut suunnitelmissa tehdä erikoisempi piparitalo ja sitä varten oli kaupan valmista taikinaa. Mutta totesin, että on parempi, että en ala yövieraittemme (2&3v) kanssa niitä tekemään, kun kuitenkin joku olisi tökännyt puolikkaan kissan johonkin tukipilariin. Niinpä teimme kaikenlaisia muita otuksia. Lasten laskujen mukaan erilaisia piparimuotteja oli yhdeksän ja kaikkia tehtiin. Piparitaikinaa maisteltiin kohtuudella ja sitten kun taikinaa ei saanut enää syödä, maisteltiin jauhoa. Hyvää oli kuulemma sekin. Minä en maistanut.

Piparit tehtiin siis eilen illalla ja tänään aamulla ne koristeltiin. Lapset veivät iloiset piparit mukanaan, minä tein hillitymmistä pienen maiseman.




Jäällä

Meillä on järvi melkein takapihalla. Tänä vuonna talvi tuli mukavasti: paljon pakkasta ennen kunnon kinoksia, niin järvelle saatiin aurattua luistelurata hyvissä ajoin. Viime talvena kun luistelemaan ei juuri päässyt. Pari kertaa olemme käyneet siskon ja lasten kanssa luistelemassa.

Kaksivuotias on päässyt ensimmäisiä kertoja kokeilemaan luistimia ja juoksee niillä täysillä toisin kuin sisarensa, joka mieluusti laiskottelee ja pitää jalkoja paikallaan, kun äiti ja täti vetävät. Mutta nyt kolmevuotias keksi luistelun idean ja pääsee eteenpäin toista metriä omin avuin. Ja mikä mukavinta, hän pääsee ylös seisomaankin ilman auttavaa kättä kaatumisen jälkeen.

Siskoni kokeili minun luistimia. Olivat liian pienet tietenkin, mutta tuskin olisimme nähneet kovin sulavia piruetteja, vaikka olisi sopivat luistimet löytynytkin!

Sillalla roikkuu mukava keinu, jossa saa hurjat vauhdit!



keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Mitä blogeja seuraat?

Nyt tehdään näin. Maailma on pullollaan hauskoja, mielenkiintoisia ja inspiroivia blogeja ja yhteisöjä, mutta minä en tiedä niitä kaikkia. Kerro minulle, mitkä ovat sinusta parhaimmat blogit (voit toki mainostaa myös omaasikin) ja kuvaile jokaista suosittelemaasi blogia yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä sanalla! Jokainen, joka suosittelee vähintään kolmea blogia ennen tämän viikon sunnuntaita kello 18, osallistuu arvontaan. Virallinen arvonta tapahtuu tämän viikon sunnuntaina ja arvottu palkinto lähtee liikenteeseen samantien, kun saan voittajan osoitteen. Leimaan reippaan määrän leimakuvia, mukaan jouluisiakin viime hetken joulukortteja ja -paketteja varten.

Erikoisia huutoja

Huutonetistä löytää vaikka mitä kummallista. Kiinnostaako esimerkiksi:

- Pieniä juhlamokkapusseja on reilu 800 ja sen lisäksi normikokoisia presidenttipusseja noin 30. Pari Pierre Robertin kahvipussia mukana. Lähtöhinta 19 euroa

- Muumimuki, osta heti hinta 1800 euroa

- Tarjolla kuvanmukainen hyväkuntoinen Fonecta puhelinluettelo, Etelä-Pohjanmaa 2008, lähtöhinta vitosen, minimikorotus 2 euroa

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kriittinen piste

Olen saavuttanut näpertelyharrastuksessa kriittisen pisteen. Tai oikeastaan kolme. Aloitan lievimmästä.

Ensinnäkin tarvitsen kunnollisen alusta. Sen pitäisi olla noin metrin leveä, mielellään neutraalin värinen (musta tai tummanruskea olisi ehkä paras), jonkinlainen viivainruudukko olisi hyvä. Muovinen tietenkin, vähän sellainen joustava kuitenkin ja paikallaan pysyvä. Mielellään edullinen. Mistä löydän sen?

Toiseksi. Tarvitsen paperileikkurin. En kertakaikkiaan aio elää enää ilman paperileikkuria. Saksilla ei saa mitään suoraksi haukuttavaa aikaiseksi. Minulla on sellainen fiilis, että rullaleikkuri olisi parempi, mutta en tiedä. Ehkä sellaisesta nuuttausterästä ei olisi haittaa. Muunlaisia teriä? En tiedä. Olen yrittänyt netistä etsiä vertailuja, mutta kai se pitää sika säkissä ostaa. Olisiko olemassa sellainen leikkuri, jolla voisi leikata nätisti suoraa viivaa myös keskelle paperia?

Kolmanneksi. Tarvitsen hyvän säilytysjärjestelmän. Ihanteellisin olisi sellainen noin metrin leveä, metrin korkea ja 1,5 metriä pitkä työkalupakin tapainen juttu, jonka voisi avata samalla tavalla kuin uistinpakin ja siellä olisi isoja ja pieniä laatikoita kaikelle tarvittavalle. Tai. Kokoinen askarteluhuone, jossa olisi yksi seinä pelkkää hyllyä, jossa olisi riittävän isoja hyllyjä A3-kokoisille papereille, mutta myös riittävästi hiukan tulitikkulaatikkoa suurempia laatikoita nimilappuineen kaikelle pienelle. No, joudun tyytymään siihen mitä on, mutta täytyy tehdä Suunnitelma. :D Uskokaa tai älkää, mutta tälle ongelmalleni on olemassa kokonainen blogi. Nauttikaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen kaikkea muuta kuin ahkerasti päivittänyt blogiani. Eilen kävin luistelemassa. Tuohon järven jäälle aurataan joka talvi luistelurata, jota pitkin pääsee mukavasti kiitämään luonnon jäillä. Tänä talvena päästiinkin tosi aikaisin luistelemaan. Kovin pitkään en koskaan pysty ensimmäisellä kerralla luistelemaan, kun alkaa jalkoihin sattua. Siskon lapset kävivät myös luistelemassa, nuorempi pisti ensimmäistä kertaa luistimet jalkaan ja riemua se oli! Kauheeta vauhtia yritti juosta eteenpäin. Vanhempi (3v) sen sijaan halusi jo kokeilla ihan itse luistelemista, niin että ei äiti tai täti roiku hihassa kiinni. Hyviä kaatumisharjoituksia siis.

Viime tipalla marraskuun viimeinen päivä sain valmiiksi joulukalenterin edellä mainituille mukuloille.


Taustakangas on valmis pöytäliina, johon ompelin taskuja ja numerot liimasin huovasta. Jokaisesta luukusta löytyy lorukortti. Niitä lorukortteja ei aio tähän postata, mutta Outin blogissa avatuu joka aamu joulukalenterin luukku samoilla lorukorteilla (tosin eri järjestyksessä tietenkin).

Viikko sitten viikonloppuna minulla kävi vieraita Savosta ja meillä oli oikein hauskaa. Pääsin myös todistamaan, että Jyväskylän kirpputorit todellakin ovat järkyttävän kalliita. Tosin pieniä löytöjä tehtiinkin. Paras löytö oli kuitenkin Torikeskuksessa syksyllä avattu suklaakauppa, johon suklaat tehdään jossain lähipitäjässä (enkä nyt kuollaksenikaan muista missä.) Ostimme muutaman käsintehdyn konvehdin ja nautimme. Yksissä oli sisällä sitruunavaahtoa, toisissa omenaa ja kanelia. Suosittelen!

Kaaos on tällä kertaa työhuoneessa, täällä on valmistunut taas muutama joulukortti. Aikaisempina vuosina olen tehnyt paljon nopeammin kortteja, mutta tänä vuonna olen halunnut kokeilla kaikenlaisia netistä löytämiäni tekniikoita. En siis ihmettele ollenkaan sitä, että tosi askartelevat jouluihmiset aloittavat joulukorttien tekemisen jo heinäkuussa. En postaa niitä kortteja tänne erikseen, mutta ehkä joulun aikaan sitten, kun joulukortit ovat jo saapuneet vastaanottajilleen. En nimittäin halua, että joku näkee kortin ensin täällä blogissa ja sitten saa muutaman päivän päästä saman postiluukustaan. Sellainen ei olisi minusta kivaa!

Mutta otsikonmukaisesti. Hyvää itsenäisyyspäivää (joka ei valitettavasti aiheuta mitään toimenpiteitä minun elämääni. Juhliiko joku teistä itsenäisyyspäivää!). Korjaan. Emme muistaneet käydä eilen kaupassa ja meillä ei ole mitään ruokaa kotona jääkaapissa (pakastimessa tietenkin jotain), niin menemme ehkä siis ulos syömään.

torstai 25. marraskuuta 2010

kellon aika

Jostain syystä blogini on ollut Tyynenmeren ajassa. Kuvittelenkohan olevani siellä? Tästä eteenpäin eletään Helsingin aikaa.

Lahja ja karmaiseva juttu

Arvatkaapa mikä tämä on?



Se on ensimmäinen lahjapaketti! Olen käärinyt siihen pienen, alle kolme euroa maksavan pikkujoululahjan. Mutta en paljasta, mikä se on, sillä juhlat ovat vasta tänään illalla ja eihän paketteihin saa kurkkia! Onpa kiva, että minutkin on kutsuttu yksiin pikkujouluihin! Lisäksi työpaikalla on ilmeisesti kaksikin erilaista syömismeininkiä. Joulujuhlamieltä siis kodin ulkopuolellakin.

Mietin, että postaanko tätä edes samaan kirjoitukseen, mutta laitanpahan nyt kuitenkin, vaikka se on teemaltaan aivan karmaiseva. Me nimittäin näimme eilen, kun pyöräilijä jäi auton alle. Ajoimme toisen auton perässä ja näin jo hyvissä ajoin pyöräilijän, joka tuli reippaasti pyöräillen vasemmalta suojatietä pitkin. Kun se oli keskellä liikenteen jakajan kohdalla ehdin jo ajatella, että eikö edellä ajava autoilija pysähdy ja eihän hän pysähtynyt ja seurasin silmilläni avuttomana, kun mitään ei voinut tehdä, miten auto osui polkupyöräilijään ja pyöräilijä lentää ilmaan ja putoaa maahan ja kolauttaa päänsä.

Luulin, että huusin kauhusta, mutta en ilmeisesti huutanutkaan. Onneksi mieheni oli mukana (ja itse asiassa ajoi autoa) ja hän syöksyi auttamaan pyöräilijää. Minä soitin hätänumeroon ja toimin kuitenkin ihan järkevästi (hätäkeskukseen ja poliisille soittajana olen kuitenkin jo hyvin kokenut, ilmoitan kaikista rattijuopumusepäilyistä tien päältä). Käskin erään miehen siirtämään meidän auton keskeltä risteysaluetta pois ja toisen miehen katsomaan, että autoa kuljettaneella naisella ei ollut hätää. Aivan karmaiseva juttu. Näin kirjoittaa keskisuomalainen. Vähän epäilen tuota naisen syntymävuotta. Ulkonäöstä päätellen hän oli jo lähellä eläkeikää. Molemmat vietiin ambulanssiin.

Mutta miten ihminen voikaan muistaa asiat eri tavalla. Poliisin yksinkertaiseen kysymykseen, oliko edellämme ajava auto kääntymässä vai ajamassa suoraan, vastasimme miehen kanssa eri tavalla.

Pyöräilijällä ei ollut pyöräilykypärää. Ehkä minun pitäisi sitten alkaa käyttää sellaista. Toivotaan, että pyöräilijä toipuu.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Sekasotkua ja tosikoita

Viikonloppuna tosiaan vähän askartelin, oli todella rentouttavaa. Mies oli töissä, niinpä levittelin puuhani keittiön pöydälle. Tänään näytin valokuvan sotkusta, jonka sain aikaan keittiöön:



Mies oli ihan tyytyväinen, että ollut kotona näkemässä tuota livenä.

Meillä on työhuoneessa kaksimetrinen työpöytä, mutta en minä siinä mahdu mitään tekemään: toisessa päässä on muutama kasvi ja niiden lähellä sekalaisia tavaroita, sitten on tietokone ja nämä vievät yhteensä puolet pöydästä. Ajatukseni on ollut, että askartelen sillä toisella puolikkaalla, mutta yleensä siihen kertyy kaikkea mahdollista pinoihin. Kuten nytkin oli. Eilen vietin mukavan tuntisen setvien kasoja, mutta nyt on pinot poissa eli nyt siinä mahtuu tarvittaessa askartelemaan tai opiskelemaan tai mitä vain.

Pitsiliinat viritin ikkunaan. Pidän siitä kovasti. Etenkin kun pesin vielä sisemmän ikkunan, joka oli täynnä tahmatassujen sormen- ja nenän jälkiä (miten meillä näytti kaikki ikkunat samanlaisilta! ihmeellisiä vieraita!)



Uusimmassa Trendissä oli juttu "Tosikoista". Juttu ei yhtään houkutellut lukemaan, mutta luin silti. Ja hyvä, että luin. Suosittelen. Siinä oli siis haastateltu kirjailija Antti Nyléniä (never heard!) ja Palefacea. Miehet olivat monista asioista samaa mieltä kuin minä. Miten yhteiskuntamme on viihteellistynyt läpikotaisin ja mitään ei oteta tosissaan. Satatuhatta ihmistä liittyy yleislakkoryhmään, mutta kukaan ei liikauta takamustaan penkiltä. Aivan kuin vallankumous olisi napinpainalluksen takana. Viihteellisyys on mennyt niin pitkälle, että tosissani toivon minunkaltaiselle "vakavalle" ihmiselle omia uutisia ja omaa lehteä: Ylen puoli yhdeksän ja Hesari eivät niitä enää oikein täytä. Tai ehkä vielä täyttävät, mutta ne ovat saaneet niin paljon lätinöitä uutisten rinnalle, että minua ei kiinnosta.

Olen viime aikoina katsonut aika paljon telkkaria ja se on hemmetillistä kanavasurffailua. Ohjelmia ja mainoksia tuskin erottaa toisistaan, joka tuutista tunkee jotain käsittämätöntä soopaa. Kun haluan viihdettä, niin katson hauskoja sarjoja. Tässä idolsjackassbigbrothertukiainenseiskahulabaloo-maailmassa väitän, että me olemme edelleen enemmistö: me joita EI OIKEASTI KIINNOSTA!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

P*skarteluhaaste #66

No niin. Nyt on sitten koukahdettu kortteihin ja alettu ottaa haasteita vastaan. Aika hauska askarrella tälleen "sääntöjen" mukaan, tosin tässä haasteessa oli aika väljät haasteet: maksimissaan neljä koristetta. Ja kun minä tykkään hyvin yksinkertaisista jutuista enkä ollenkaan turhista rönsyistä, niin tämähän oli helppo. Aloin itse asiassa revitellä ja laitoin tosiaan neljä koristetta (kolme timangia ja yhden nauhan).

lauantai 20. marraskuuta 2010

Muutama käsityö

Kolmas tuotantokausi Frendejä katsottu, ja samalla valmistui pari käsityötä. Harmaa huivi on ollut kesken ainakin vuoden. Tuo virkkausvaihe on nopea ja mukava, mutta hapsujen leikkaaminen on rasittavaa, mutta sainpahan senkin viimein tehtyä. Huivi on aika pieni, sellainen joka mahtuu takin alle. Lanka on jotain akryyliä tai vastaavaa. Mulla on samanmoinen huivi isompana violettina (ihan seitsemän veljestä langasta) ja nyt eräs ystävä pyysi isoa harmaata huivia (koska hän on hukannut valkoisen, jonka sai aikoinaan eräältä toiselta ystävältään). Sellaisen lupasin siis värkätä.



Toinen valmistunut työ on harmaa pipo koulukaverille. Samanlainen kuin mulla itselläni punaisena. Sisko tilasi samanlaisen violettina.



Lisäksi olen tehnyt pari pikkuliinaa lisää ja laitan niistä kuvan, kunhan saan tärkättyä ja laitettua ikkunaan.

Nämä mainitut tilaukset eivät sitten tarkota sitä, että ottaisin vastaan jotain tilaustöitä. :D Miehelle läksi just lapaset tekoon ja minun tahdillani joku töistä saattaa jäädä kesken odottamaan joulua 2011!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hyviä elokuvia ja lumitähtönen

Olin eilen illalla kylässä sukulaisissa toisella puolella kaupunkia. Olikin oikein mukava lauantai-ilta kahden loistoelokuvan parissa. Ensin katsottiin Gilbert Grape ja sen jälkeen Fucking Åmål. Loistokuvia kumpikin.

Tänään on ollut vähän saamaton päivä. Päässä on ollut kovasti kaikenlaisia ideoita, mutta oikein mihinkään en ole saanut tartuttua. En edes haettua varastosta tyhjiä lasipurkkeja. Lopulta istahdin keinutuoliin viltteineni, pistin Frendit pyörimään ja virkkuukoukun laulamaan. Sain aikaiseksi pienen valkoisen liinan, jonka äsken tärkkäsin. Näitä valkoisia liinoja on tarkoitus tehdä enemmän ja ripustaa niitä sitten ikkunaan lumitähdiksi. Tai vaikka joulukuuseen.



Liina on siis ihan valkoisesta puuvillalangasta ja noin 11 senttiä halkaisijaltaan.

Laitanpahan tähän samaan postaukseen kuvia myös ihanista joululeimasimista, joita hankin tuossa taannoin. Olen väkerrellyt jo joitain joulukortteja niistä, mutta en näytä niitä, kun en tiedä kenelle mikäkin kortti lähtee.



Aika pieni on kuva, eihän noista paljoa selvää saa. Mutta tihrustakaa!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Pimeät illat




Kukkanen ja torkut

Syksy on pimeä ja väsyttävä. Blogin päivitys ei ole oikein onnistunut viime päivinä, jotain hämminkiä oli yhteyksissä enkä saanut ladattua kuvia. Parempi yritys.

Kävin viikko sitten lain-mukaan-siskoni luona neuvomassa virkkaamista. Minä sain tällaisen pienen violetin näprättyä. Jatketaan seuraavalla kerralla. Tällaisia pikkukukkia voipi kiinnitellä pipoon tai takin rintapieleen. Mitähän muuta niillä voisi tehdä? Tänään aloitin lumitähden tekemisen, mutta en päässyt kovin pitkälle. Niitä haluan tärkätä ja laittaa ikkunaan roikkumaan. Jos saisi useamman valmiiksi ennen joulua.



Työkaveri suositteli kesällä äänikirjoja. Nyt viimein sain lainattua kirjastosta sellaisen. Valikoima ei ollut kovin laaja ja otin Tervon Koljatin, joka siis kertoo Suomen pääministeristä. Kuuntelin ensimmäisen levyn alun ja säpsähdin hereille juuri kun ensimmäinen levy (reilun tunnin pajatuksen jälkeen) oli lopussa. Ei tainnut olla minun juttuni. Ei ainakaan niin, että menee sohvalle peiton alle silmät kiinni kuuntelemaan.

torstai 4. marraskuuta 2010

Neljän juuston makaroonilaatikko

Vuosia sitten tajusin, että minun olisi hyvä istua (tai maata) puolisen tuntia joka päivä paikallaan tekemättä mitään. Siis ei mitään telkkarin katsomista tai musiikin kuuntelua tai meditoimisen yrittämistä. Ihan vaan istua, olla ja rauhoittua. Miten sitä rakentaakaan elämästään niin kiireistä, että ei ehdi mitään. Hyvä, että muistin nyt tuon oivallukseni. Tämä pimeä vuodenaika on juuri oivat hetki ottaa käyttöön vanha tuttu keino.

Laitoin juuri neljän juuston makaroonilaatikon uuniin ja televisiossa pauhaa joku sota. Todennäköisesti toinen maailmansota DVD:ltä. Minä olen viettänyt viime päivät pääsääntöisesti Central Perkissä. Frendien tahtiin voi sopivassa suhteessa itkeä ja nauraa. Naurua vähän enemmän kuin itkua.

Voikaa hyvin!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Heihei naamakirja

Hesarissa oli juttu, miten Facebook on vuotanut tietoja mainostajille. Jätin lehden pöydälle ja menin Facebookiin tarkistamaan omia asetuksiani. Vaikka olen tehnyt sitä monta kertaa, niin aina siellä tuntuu olevan jotain yllätyksiä. Lisäksi en ole löytänyt mahdollisuutta poistaa moniakaan asioita. Kuten sellaista, että mukamas tykkään jostain takapuolenpussausryhmästä. Tai jotain vanhoja linkkejä. Sovelluksia onnistuin poistamaan yksi kerrallaan ja silti niitä tuli lisää, vaikka en tehnyt mitään. Muistiinpanoja pystyi kai poistamaan vain yhden kerrallaan.

Minua alkoi ärsyttää koko juttu. Lopulta alkoi ärsyttää niin paljon, että päätin poistaa koko tunnuksen. Jos poistaa tunnuksen siitä kaikkein loogisimmasta napista (poista käyttäjätunnus), niin profiili ei vaan näy kenellekään. Mutta siellä ne kaikki tiedot ovat odottamassa sitä, että kirjautuu uudestaan sisään. Pienellä etsimisellä löysin sitten mahdollisuuden poistaa tunnus kokonaan. Nyt, jos en kirjaudu 14 päivään Facebookiin, niin profiilini ja siihen liittyvä materiaali poistetaan.

Jätin heihei-viestin ja ilmoituksen, että minut tapaa tosielämästä. Sain ensimmäisen tekstarin muutamaa minuuttia myöten. Nyt jään odottamaan postikortteja! :D Katsellaan, että tarvitsenko Facebookia oikeasti johonkin, vai onko se vain aikasyöppö. Mutta tällä hetkellä tuntuu mukavan anarkiselta (ja onkohan se jo vähän säälittävää: nykyajan anarkisti ei ole facebookissa??).

tiistai 19. lokakuuta 2010

Astetta huonompi työpäivän alku

Jotkut päivät ovat sellaisia, että kaikki eivät mene oikein putkeen.

Eilen menin töihin puoli kahdeksi (työskentelen siis isossa avokonttorissa, jossa minulla ei ole omaa työpöytää) ja olin paikalla hyvissä ajoin 10-15 minuuttia ennen työpäivän alkua. Kiertelin aika kauan, että löysin tyhjän työpöydän. Vaikka meillä ei olekaan omia pöytiä, niin suurin osa istuu vakiopaikoilla. Tämä ei ollut minun vakkari ja todella epäsiisti. Siirsin paperit syrjään, pyyhin pölyt, hankasin kahvitahrat, puhdistin näytön ja näppiksen. En löytänyt tuolia, pyysin esimiestäni etsimään sellaisen. Puhelimeen ei ollut vahvistinta, kiertelin ja löysin eräältä pöydältä pari ylimääräistä ja otin niistä yhden.

Menin hakemaan teetä. Keittiössä ei ollut ainuttakaan puhdasta mukia (minulla on oma muki, mutta jos tulen iltapäivällä töihin, niin joku on taatusti ottanut sen käyttöönsä) ja likaiset olivat koneessa ja kone päällä. Otin kesken ohjelman mukin (löysin jopa omani) ja hinkkasin sen puhtaaksi kahden sentin kaakaojämistä (eivät minun jäljiltäni...). Menin aloittamaan työt. En päässyt kirjautumaan ohjelmaan, jolla teemme töitä. Erikoinen virheilmoitus, esimieheni neuvoi buuttaamaan koneen. (Koneet ovat aika hitaita, tässä kuussa saadaan vielä uudet koneet.) Ajattelin syödä sillä välin välipalan. Myöskään yhtään ainutta lusikkaa ei ollut puhtaana, sekin piti kaivaa käynnissä olevasta astianpesukoneesta.

Kone käynnistyi. Ohjelma käynnistyi. Sitten huomasin, että puhelimen vahvistin ei toimi. Se vaan vinkuu. Pyysin apua esimieheltäni. Etsittiin toinen vahvistin. Myöskään se ei toiminut. Mietin, että olisiko järkeä heittää rikkinäiset vahvistimet pois... Kolmas vahvistin toimi. Kaksi minuuttia myöhemmin huomasin, että en pääse verkkoon, en ulkoiseen enkä sisäiseen. Pyysin taas apua esimieheltäni, joka hämmästeli sitä hetken ja haki sitten atk-tukea paikalle, joka hämmästeli sitä hetken ja totesi sitten, että joku palomuuri estää nyt kaiken ja hän ei pysty tekemään sille mitään.

Siinä vaiheessa kello olikin jo kolme ja ensimmäiset aamuvuorolaiset lähtevät kotiin ja pääsin vaihtamaan paikkaa. Hymyillen totesin, että tämä päivä ei oikein lähde putkeen ja voisin oikeastaan lähteä vaikka kotiin. Esimieheni pohti, että ei koskaan haluaisi nähdä minun suuttuvan. Epäili, että olisin todella pelottava ihminen silloin.

Loppupäivä töissä sujui mallikkaasti ja tein todella hyvää tulosta.

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Tunnustan. Meillä ei ole yhtäkään energiansäästölamppua. Aluksi minua epäilytti energiansäästölamppujen sisältämä elohopea, mutta asia on selitetty niin, että sähköntuotannossa (siinä erotuksessa, miten paljon enemmän tarvitaan sähköä hehkulampun käyttämiseen verrattuna energiansäästölampun käyttämiseen) syntyy enemmän elohopeaa kuin mitä lampuissa on. Myös lamppujen varastoiminen ja kuljetus käytön jälkeen kuulostaa kovin epäkäytännölliseltä. Mutta jos kerta viisaat sanovat, niin kai se sitten niin on.

Asialla on siis sekin kääntöpuoli, että enhän minä ole tosin ostanut hehkulamppujakaan miesmuistiin tuota yhtä keittiön liesituulettimen kynttilälamppua lukuunottamatta. Koska energiansäästölampun valmistamiseen menee viisi kertaa enemmän enrgiaa kuin hehkulampun, ympäristön nimissä ei kannata tehdä hutiostoksia. Osa lampuista on sellaisia, että niiden syttyminen kestää aika kauan. Esimerkiksi olen käynyt vessoissa, joissa valo ei ole ehtinyt kunnolla syttyä, kun olen tullut jo ulos. Sellaista lamppua en halua ostaa. Silloin voisi alkaa mielestäni käyttää vaikka päreitä. Mutta kun missään ei ole tarkkaan kerrottu, mitkä lamput ovat hyviä ja mitkä huonoja. Sen olen sentään jo selvittänyt, että millaiset lumen-määrät vastaavat mitäkin watteja (430 lumenia vastaa 40 wattia ja 710 lumenia vastaa 60 wattia).

Lähikaupassa siis tarkkailin liesituulettimeen sopivia lamppuja. Energiansäästölamppu maksoi jotain 7-8 euroa ja kun en voinut tietää, millainen olisi hyvä, niin ostin tutun hehkulampun.

Joku voi ihmetellä tätä tarkkaa pohdintaa lampun hankinnasta. Mutta eikö kyse ole aika pitkän ajan ostoksista? Hehkulamppujen käyttöiäksi sanotaan 1000 tuntia, eli noin vuosi. Mutta meillä ei siis ole vuoden aikana yhtäkään omaa (liesituulettimen lamppu oli jo asunnossa) hehkulamppua uusittu (ja olivathan toki lamput valaisimissa ennen kuin tähän muutettiin. ) Eli ehkä hehkulamppuni kestävät ainakin sen pari vuotta. Ja energiansäästölämppujen luvataan kestävän jopa 15 kertaa pidempään, eli samaa valoa olisi katseltava melkein eläkeikään saakka. Toivottavasti tästä nyt kuultaa läpi skeptisyys, en nimittäin alkuunkaan usko, että lamppu kestäisi kolmeakymmentä vuotta.

Voisikohan joku muuten kertoa, paljonko kotinne sähkölaskut ovat pienentyneet energiansäästölamppuihin siirtymisen vuoksi?

(Tarkastelin muuten vielä tarkemmin kotimme valaisimia. Aivan tavallisia, normaalikokoisia 40 watin hehkulamppuja meillä kahdessa valaisimessa: olohuoneen lattialampussa sekä työhuoneen kattovalossa. Keittiössä on omaa valoa halogeenispoteissa, olohuoneessa erikoisemmat hehkulamput, samoin makuuhuoneessa, jossa on isokupuinen lamppu, joka on osa valaisimen estetiikkaa, makuuhuoneen lattiavalaisimen lamput ovat ihan oudot, sirisevätkin vielä. Yhdessä pöytälampussa on kynttilähehkulamppu ja eteisen, vessan, kylppärin ja saunan valaisimet kuuluvat asuntoon.)

Mutta nyt siis olen alkanut tutkia lamppuasiaa ja seuraavana hankitaan sitten energiansäästölamppuja. Sitä ennen aion tutkia, että tarvitsenko tuota makuuhuoneen valaisinta varten varastoon hehkulamppuja. Valaisinten uusinta energiansäästön nimissä ei tunnu kovin järkevältä.

Lisää lampuista lampputiedosta.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Siskon synttärikakku

Nyt kävi niin, että tein siskolle synttärikakun, mutta en muistanut ottaa kuvaa siitä. Tosin ei sen väliä, koska en taaskaan koristellut sitä mitenkään! Tällä kertaa olin tyytyväinen muuten, mutta nyt onnistuin vähän tyrimään pohjan! Vähän lisää voita (tai no margariinia käytin, kun ei ollut voita) olisi pitänyt olla. Ehkä tosiaankin olisi pitänyt käyttää voita. En ole viime aikoina enää käyttänyt leivonnassa margariinia. Nyt se pohja mureni vähän.

Sekoittelin siis paria ohjetta. Mutta kakku oli hyvä ja se yllättää hiukan sillä, että ei ole aivan överimakea, vaikka niin voisi ensi näkemältä kuvitella.

Olkoon kakun nimi

Suklaavanukas-mariannekakku

pohja:
vajaa 1,5 pötköä minttu-dominoita
50g voita (nyt tein siis margariinilla, mutta ensi kerralla taas voita ja vähän enemmän kuin tuo 50 grammaa)

täyte:
2 dl kuohukermaa
150 g eli pussillinen marianne-rakeita
250 g rahkaa
5 liivatetta
3/4 dl kevytmaitoa

kiille:
3 dl kevytmaitoa
1 dl oikeaa kaakaojauhetta
3/4 dl sokeria
3 liivatetta

Ja tehdään niin kuin tällaiset liivatekakut nyt yleensä tehdään.

Riistäjämies

Nykyään törmää jatkuvasti lehdissä siihen, että työnantaja kohtelee työntekijöitä sikamaisesti. Taas kerran oli sellainen uutinen, kun CenCei kylpylän työntekijät eivät saaneet vuosikausiin pitää lomia. Kylpylöitä on kaksi: toinen Flamingossa Vantaalla ja toinen Torniossa. Vaikka uutinen koski vain Flamingoa, en missään tapauksessa käyttäisi myöskään Tornion palveluita (tosin en ole kyllä Tornion suuntaan menossakaan...) ja etenkin kun tämän firman taustalla häärii mies nimeltä Veikko Nenonen. Sama mies, joka häärii myös HairStoren taustalla. HairStoren asiathan muistamme hyvin lehdistä muutaman vuoden vuoden takaa. Hänethän tuomittiin työsyrjinnästä, työsopimuksen rikkomisesta, työturvallisuusrikoksesta ja yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain rikkomisesta. Työntekijät eivät saaneet sairausajalta palkkaa, elleivät tulleet töihin paikan päälle kuumeen mittaukseen.

Hairstore taitaa kuitenkin olla edelleen Suomen suurin kampaamoalan ketju. Minulle ei tulisi mieleenkään käyttää kyseisen firman palveluja.

torstai 7. lokakuuta 2010

Pipo, kauluri ja pöllökortti

Nappasin äidiltä neulelehdestä simppelin pipon ja kaulurin ohjeen. Kauluri on siis oikeastaan kuin kaulaliina, jonka ompelin renkaaksi ja se kiedotaan kaulaan kaksin kerroin. Pipo on siis ollut jo hetken käytössä, mutta viimeistelin sen tänään vielä spiraaliruusulla. Lupasin tehdä koulukaverille samanmoisen harmaan pipon. Lankana tässä on Novitan Rose mohair, jossa siis on enemmän akryylia kuin mohairia. Ehkä se jonkinmoista käsinpesua sietää ilman että muuttuu aivan kauheaksi. Tosin eihän pipoja nyt valtavan usein tarvitse onneksi pestä.

Kova into on nyt neuloa ja puuhailla kaikenlaista. Korttejakin olen muutaman tehnyt, mutta totesin, että enhän minä niitä tänne nyt esille laita ennen kuin ne on annettu. Olisihan se hölmöä nähdä ensin täällä kortti ja sitten saada samanmoinen kohta postissa! Mutta tämä kortti laitettiin menemään, kun erään nuoren miehen kolmekymppisistä oli pari viikkoa aikaa:

Jatkoa kieliasiasta

Ensimmäisenä kommentoin muutaman sanan nimimerkille Vapaa kielivalinta, joka oli kommentoinut edellistä postaustani. Hänen mukaansa on ruotsin sijaan mieluummin englannin olisi oltava pakollinen, koska se on maailman kieli. Kielien puhujamääristä on erilaisia arvioita, mutta esimerkiksi wikipedia sanoo, että englantia puhuu yhteensä reilut puoli miljardia ihmistä. Se on aika paljon. Maailman väkiluku on tällä hetkellä noin 6,7 miljardia. Yli kuusi miljardia siis ei puhu englantia. Se on aika paljon enemmän. Englantia enemmän puhutaan luonnollisesti kiinaa ja hindi on suunnilleen samoilla luvuilla englannin kanssa. Joten ehkä ei ole syytä kutsua englantia maailman kieleksi.

Jonkun mielestä tämä on saivartelua, mehän katsotaan tätä asiaa pohjoiseurooppalaisesta vinkkelistä. Niinpä! Niin sitä ruotsin kielen opiskeluakin katsotaan täältä meidän pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta. Valtaosahan ei varsinaisesti TARVITSE elämänsä aikana juuri mitään muuta kuin omaa kieltään muutamia satunnaisia poikkeuksia (lomamatkoja, jotain tiedonhakua tms lukuunottamatta). Vaikka meillä on näitä maailmanmatkaajia, niin iso osa minunkin ja teidänkin lähipiiristä elää vaikkapa Savossa (tai pk-seudulla tai missä tahansa) omissa ympyröissään. Ja Suomessa kuitenkin on kaksi virallista kieltä ja suomalaisille tutkimusten mukaan on tärkeää kuulua Pohjoismaihin. Ruotsin kieli ja kulttuuri on vahvasti mukana Suomen historiassa. No onhan Venäjäkin, sanoo joku. Kyllä, mutta emmehän me tänä päivänä halua tulla yhdistetyksi Venäjään vaan Pohjoismaihin. Se on nykyisyys ja tulevaisuus, miksi ruotsia on hyvä opiskella. Mikäli jonain päivänä ruotsi ei enää olisikaan toinen virallinen kielemme ja pohjoismaalaisuus ei olisi meille enää tärkeää, niin sitten nk. pakkoruotsin lopettaminen olisi keskustelun arvoista.

Meillä onneksi on valinnanvapautta ja sitä enemmän sitä on, mitä enemmän sitä käytetään. Mitä enemmän ja mitä erikoisempia kieliä kouluissa valitaan, sitä enemmän niitä tarjotaan. Kaikkien kielten kannalta on varmasti järkevää, että opiskelemme joka puolella myös vähän pienempiäkin kieliä, niin nämä pysyvät elossa vielä useita satoja vuosia.

Muutes. Yliopisto-opinnot ainakaan taidehistorian tai luonnontieteiden puolella eivät vaadi mitenkään erityisen hyvää englanninkielen taitoa. Riittää, että pystyy lukemaan kirjallisuutta englanniksi.

Paljon kiitoksia muuten kommentista! Minusta on aina hienoa, kun saadaan aikaan keskustelua.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kielten opetuksesta

Pidän naurettavana keskustelua pakkoruotsin poistamisesta. Ennemminkin voisimme keskustella, että miten nuoret oppisivat edes vähän ruotsia sinä aikana, mitä pulpetteja kuluttavat peruskouluissa ja lukiossa.

Suoritin vuosi sitten virkamiesruotsin yliopistolla. En ollut tarvinnut ruotsia virallisesti missään lukion jälkeen, mutta toki olen asunut pääkaupunkiseudulla, salakuunnellut muita ihmisiä, lukenut Englannissa asuessani HBL:ää, kun Hesaria ei ole ollut saatavilla jne. Ruotsin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kirjoitin siitä aikoinaan M:n ja olisikohan todistuksessa killunut seiska. Mutta hääppöinen ruotsini oli hyvä verrattuna "nykynuorten" tasoon. Mieleen jäi eräs suullinen esitys, joka käsittelin valon aaltoluonnetta (tai jotain sinnepäin) ja puhuja puhui sumeilematta läpi esityksensä "VÄÄGENISTÄ". (väg=tie ja våg=aalto).

Suomalaiset opiskelevat vieraita kieliä entistä vähemmän. En nyt jaksa kaivaa niitä järkyttäviä prosenttilukuja, jotka luin Opettaja-lehdestä viime talvena. Mutta 1990-luvulla (muistakaamme laman!) valtaosa yläkoululaisista opiskeli kolmea vierasta kieltä, nyt niin tekee murto-osa. Jokin aika sitten seurasin yläkoulun valinnaisainevalintaa, niin ihmettelin, miten kielen voi valita vaikka vain yhdeksi kurssiksi yläkoulussa, eikö opetuksensa pitäisi jatkua pitkäjänteisenä läpi yläkoulun? Ei tarvitse, kun kielet yleensä aloitetaan sitten uudestaan lukiossa. Huokaus.

Useissa Euroopan maissa kielten opiskelu aloitetaan jo alakouluissa ja lapsethan kieliä parhaiten oppivat. Suomea vähemmän pakollista kieliopetusta alakouluilla on vain Belgian ranskankielisen yhteisön kouluissa, Kyproksella, Ruotsissa ja Turkissa.

Nyt suomalaislapset ja -nuoret opiskelevat useimmiten vain englantia ja ruotsia. Englantia ei tänä päivänä lasketa edes kielitaidoksi, niin itsestäänselvyys se tuntuu olevan ja valtaosa ei opi ruotsia. Meillä siis kasvaa täällä kielitaidottomien joukko. Eikö se ole omituista maailmassa, joka pienenee koko ajan? Vaikkapa ruotsin kielen osaaminen ei ole pelkästään sitä, että ihminen voi tarvittaessa vaikkapa virkamiehenä kohdata suomenruotsalaisen. Jos et ymmärrä ruotsia, et tiedä, mistä stadin slangin sanat tulevat tai osa ihan suomalaistakin sanoista. Jos osaat ruotsia, niin pystyt arvailemaan kylttejä/ruokalistoja tai mitä vain yksinkertaisia juttuja muissa pohjoismaissa. Jos osaat lisäksi saksaa, niin pystyt arvailemaan samoja asioita vaikkapa hollannissa tai luxemburgissa. Ja niin edelleen. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompaa uuden kielen opettelu on.

Minua harmittaa, että kielitaitoni on niin huono. En osaa mitään kieltä hirvittävän hyvin, mutta tulen toimeen englannillani, pystyn lukemaan ja hitaasti kommunikoimaan ruotsiksi. Saksaa pystyn lukemaan, jos pysytään yksinkertaisissa asioissa. Espanjaa opiskelin yhden syksyn, eli muutaman sanan ymmärrän, ainakin ruokalistasta. Latinan alkeet osaan ja sitä aion jatkaa. Se harmittaa, että en osaa yhtään ranskaa. Helpottaisi elämää kummasti, kun osaisi ranskaa. Olen ihan pihalla Ranskassa. En osaa lukea ruokalistoja (juustot ja pastat ovat samoja kaikilla kielillä, niillä on mentävä), en ymmärrä kylttejä (Sortie ei olekaan metroaseman nimi :D) Taidehistoriassa ei olisi yhtään haittaa siitä, että osaisi ranskaa ja italiaakin!

Jos osaisin vain englantia, niin olisin yhtä pihalla kaikkialla muuallakin Euroopassa (jos nyt jätetään ne kaksi saarta laskuista).

Eli minun ehdotukseni kielikeskusteluun: Varhaistetaan ensimmäisen kielen aloittamista ensimmäiselle luokalle, toinen kieli aloitetaan kolmannella tai neljännellä ja kolmas seiskalla. Yhden näistä on oltava ruotsi ja yhdeksi suositellaan englantia. Tarjotaan mahdollisuus opiskella neljättä kieltä valinnaisena 8 ja 9 luokkien ajan ja suositellaan, että kieltä luetaan pitkänä valinnnaisaineena. En osaa sanoa, minkä aineen opetuksesta otetaan tarvittavat kaksi tuntia ensimmäiselle kielelle, kun en tunne tarkasti opetussuunnitelmia alakouluille. Mutta nostan kielten opiskelun sille kolmannelle viivalla yhdessä luonnontieteiden ja taideaineiden kanssa (ensimmäisenähän on tietenkin äidinkieli ja toisena matematiikka).

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sata tavaraa

Hesarin Sunnuntai-sivuilla oli tänään juttua yhden kundin tavaroiden karsimisesta. Tämähän on tuttu juttu: karsitaan tavarat sataan kappaleeseen. Karsinta koskee vain omia henkilökohtaisia tavaroita, ei perheen yhteisiä. Lisäksi osa tavararyhmistä (eli kuulemma kirjat ja vaikkapa alusvaatteet) voidaan laskea yhdeksi tavaraksi.

Minua jäi kiinnostamaan se, että mitähän tuo mies oikein tekee. Niin omituisia tavaroita häneltä puuttui. Ei ollut kameraa, ei kumisaappaita, ei urheiluvaatteita tai välineitä (lukuunottamatta fillaria ja uimahousuja), ei sadetakkia tai sateenvarjoa. Ei kynää. Mies mainitsi ylioppilastodistuksen, mutta ei verotuspapereita, sopimuksia työstä, asumisesta tms, ei mitään muita todistuksia. Ei ainuttakaan valokuvaa. Ei ainuttakaan muiston vuoksi pidettäävää esinettä, ei kortteja, kirjeitä. Ei pelejä. Ilmeisesti hän harrastaa vain soittamista, muita harrastusvälineitä ei ollut.

Minä olen kerran karsinut omaisuuttani todella järeällä kädellä, kun läksin ulkomaille. Se oli typerää. Annoin ja myin tavaroita valtavat määrät pois, kirpparilla monista tavaroista saa murto-osan niiden hankinta-arvosta ja todennäköisyys löytää myöhemmin uudestaan kohtuullisessa ajassa vastaava tavara on sula mahdottomuus suuren tavaramäärän kohdalla.

Ihmiseltä, joka on karsinut tavaransa sataan kappaleeseen, voisi kysyä, että "tarvitsetko tuota todella?" ja melkein jokaisen kohdalla voi sanoa, että ei. Niinpä sitä voi päätyä siksi muinaiseksi filosofiksi, joka antoi juomakuppinsakin pois, kun vettä voi ihan hyvin juoda omien kouriensa muodostamasta kupista.

Ei ole huono karsia turhia tavaroita, jos niitä on kertynyt todella liikaa. Mutta tärkeämpi on tietenkin se, että ei edes hanki turhia tavaroita, ei itselleen eikä muile lahjaksi. Ja jos aikoo lähteä suurella kädellä karsimiselle, niin sitten pitää luvata, että ei edes hanki vastaavia tavaroita tilalle ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Kiteytän: En pidä minään sitä, että on vähän tavaraa ihan vain siitä syystä, että voi elvistellä sillä, että on vähän tavaraa.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Maahanmuuttajat

Olen kovasti kiinnostunut maahanmuttokeskustelusta, tosin minusta keskustelu on välillä vähän kummallista. Jotkut väittävät, että maahanmuuttajat vievät heidän työpaikkansa ja naisensa ja niin edelleen. Maahanmuuttajat eivät ole kovin homogeeninen ryhmä. Ensin pitää tietää, keitä maahanmuuttajat ovat ennen kuin voi alkaa väittää heistä mitään.

Eli kävinpähän tilastokeskuksen sivuilta katsomassa, ketkä ovat muuttaneet maahamme viime vuonna. Heitä on yhteensä 26 699 kappaletta. (Maasta pois muuttaneita oli muutes reilut 12 000, pitäisikö keskustella vakavasti myös siitä asiasta?)

Kuka Suomeen muutti vuonna 2009? Suurin osa heistä on suomalaisia, reilut 8600 kappaletta, eli lähes kolmannes. Ihmisiä on muuttanut Suomeen mitä moninaisemmista maista. Muuttoja voidaan tarkastella joko niin, että mistä maasta ihmisiä muuttaa Suomeen (aasialainen voi muuttaa Suomeen Ruotsista, heitä tosiaan on 48 kappaletta) tai minkä maan kansalaisuus ihmisellä on. Ehkä ne kansalaisuudet kertovat eniten, tosin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet maassa, jonka kansalaisuus heillä on tai kansalaisuus on voinut muuttua matkan varrella.

EU-maiden kansalaisia Suomeen muutti reilut 6400, eli melkein neljännes. Muiden Euroopan maiden kansalaisia muutti vajaa 3400 ihmistä, eli reilut 12 prosenttia maahanmuuttajista. Afrikkalaisia 1975 ja aasialaisia reilut 5000, prosentteina siis seitsemän ja 19. Amerikkojen ja Oseanian eri kansalaisia sekä tuntemattomia jotakin kymmeniä tai satoja kutakin.

Tähän hätään en viitsinyt enää etsiä tietoja, mitä nämä ihmiset ovat tulleet tekemään tai miksi he ovat tänne tulleet. Mutta onpahan edes vähän faktaa keskustelujen tueksi.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Voihan tulostus!

Tänään törmäsin ensimmäiseen asiaan, mitä meidän uusi iMac ei osaa tehdä. Se ei osaa tulostaa Canonin tulostimellamme kaksipuoleisesti. Vai Canonin tulostin ei osaa tulostaa kaksipuoleisesti, kun se on Macissa kiinni. Kohtuullisen ärsyttävä asia. Tulostin juuri 45 slideä kemian muistiinpanoja ja yleensä tulostan niitä kaksi aina sivulleen ja molemmin puolin, pysyy paperipinot siedettävämpinä ja ei mene niin paljoa paperia. Mutta nytpä se ei onnistunut. Canonin sivuilta löytyikin tieto, että kaksipuoleinen onnistuu vain PC:llä. Näinköhän joudun avaamaan aina läppärin tulostamista varten...

Unohtelen koko ajan asioita. Eilen erityisesti ei ollut minun päiväni. Ensinnäkin harmitti aamuvuoro töissä. Ihmettelin, miten olen sekoillut työvuorotoiveiden kanssa, kun teen mieluusti keskiviikkoisin aamua ja maanantaisin iltaa, niin ehdin kemian luennoille. Nyt se luento jäi siis väliin. Ja sitten huomasin töissä vielä, että olin sekoillut: minulla olisi ollut iltavuoro, aamuvuoro on ENSI VIIKON maanantaina. Just.

Ruokatunnin aikaan läksin kävelemään lounaspaikkaan päin ja onneksi jo rappusissa kaivelin kassia ja muistin, että en siirtänyt lompakoita repusta kassiin. Minulla ei siis ollut rahaa tai minkäänmoista korttia. Hiisi, piti sitten lainata rahaa työkaverilta, että sain ruokaa.

Mutta ei sen enempää nyt. Tulostukset on tulostettu. Menen jatkaan NMR:n parissa ja tutkimaan erilaisissa ympäristöissä olevia protoneja.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

lisäys päivän keitoksiin

Tein vielä yhdestä kesäkurpitsasta sitruunan kanssa hilloa. Sain sellaista viime syksynä anopilta ja se on aivan oivallista. Ensin en oikein tiennyt, että minkä kanssa sitä voisi syödä, mutta olen päätynyt nauttimaan sitä kanan kanssa. Sopii aivan loistavasti.

Savon reissumme aikana olin ehtinyt saada ensimmäiset korttini postcrossingin kautta: toisen Tsekeistä ja toisen Itävallasta. Tänään taas laitoin itse yhden menemään, tällä kertaa Suomeen.

Huono puoli tässä keittiössä häärimisessä on se, että en todellakaan ole siivonnut tai järjestellyt täällä, niin kuin haaveilin. Tosin kello on vasta kahdeksan, joten onhan tässä pari, kolme tuntia tehokasta peliaikaa vielä.

kakku ja porkkanoita

Torstaista lauantaihin olimme miehen kanssa Savossa. Minua oli pyydetty tuomaan juustokakku tullessani ja hyvin mieluusti sen veinkin. Kakkujen tekeminen on kovin kivaa, mutta emme tietenkään pysty kahdestaan valtavia määriä kakkuja syömään.

Suu söis, vatsa vetäis, vaan ei kestä hienot sääret!

Kinuskikissan sivuilta löytyi herkullisen kuuloinen ohje: suklainen sitruunajuustokakku. Viimemmäksi kyseiseen kyläpaikkaan vein appelsiini-valkosuklaakakun, joka oli hyvä sekin, mutta ajattelin, että tämä sitruuna voisi olla hiukan raikkaampi. Tein tällä kertaa kakun aivan ohjeen mukaan. Jäin ehkä kaipaamaan vähän lisää sitruunaa, joten ensi kerralla laitan myös sitruunan kuorta mukaan. Pohjan tein siis dominokekseistä, kello oli kakun teon aikaan aika paljon, joten en viitsinyt koko yötä valvoa brownies-pohjan takia. Kovin raikas kakusta ei siis tullut päällä olleen suklaakerroksen ansiosta. Se oli siis koostumukseltaan ja maualtaan aika lähellä jacky- tms vanukkaita. Tiedänpähän siis miten sellainenkin tehdään, jos pitää lapsia lahjoa.

Kakkujen koristelu ei ole minun heiniäni. Pitäisi varmaan harjoitella sitäkin. Jää tarjoilu vähän kuin puoleen väliin, kun ei ole viimeistelty. Tässä kakussa minulle kävi vielä niin, että suklaakiille valui täytteen ohi ja itse asiassa koko vuoasta ulos jääkaappiin. Onneksi ei tullut aivan kauhea sotku. Niinpä piti kiille tehdä kahteen kertaan ja kakussa on noin 1,5-kertainen kiille. No, ehkä päällinen ei kaipaa koristelua, mutta olisi hyvä opetella muutama kikka noiden sivujen siistimiseksi.

Savossa tapasin monta ystävää ja pitkän liudan heidän lapsiaan. Lisäksi kävin shoppailemassa, mitä en ole kovin ehtinyt Jyväskylässä tehdä. Kävin parilla kirpparilla, uudessa askartelukaupassa (jonka omistaja ei kuulemma osaa askarrella, kauankohan on kauppa pystyssä?!), luomukaupassa ja kiinalaisessa syömässä. Ja tietenkin parissakin paikassa teekupposella. Prisman yhteydessä oleva kahvila oli loistava! Tarjonta laaja (sekä suolaista että makeaa) ja hyvin huokea: esimerkiksi kakkupalat maksoivat 2,50 euroa! Söin voisilmäpullan ja ainakin se oli erinomainen.

Siskon lapset olivat täällä viime yön ja tänään lounaan jälkeen kävimme viljelypalstalla keräilemässä vähän perunoita ja kukkia sekä nostin loput porkkanat mukaan. Nyt ne ovat parvekkeella kuivumassa, paitsi ne ensimmäiset, joista tein jo porkkanalaatikkoa. Meillä ei ole tässä talossa minkäänlaista kellaria, joten melkein kaikki porkkanat on pakko käsitellä jotenkin pakastimeen tms. Mutta samahan tuo on tehdä joulun laatikoita jo valmiiksi. Tein ensin pari riisillä ja seuraavat teen ilman riisiä. Ja koska oli niin mukava fiilis, niin päätin avata Ween maan wiljaa -markkinoilta ostamani karpaloglögin. Ostin yhdeltä mieheltä mustaviinimarjamehua sitä varten, että teen siitä glögiä (minä en muuten välitä viinimarjamehusta...), niin kauppamies kun oli, niin möi tuon valmiin glöginkin. Kaipaa vähän inkivääriä tämä glögi, mutta muuten ihan ok.

Jotta olisi jotain vähän syksyimpääkin, niin uunissa on myös omenahyvvee. Vaikka katsoinkin valmiiden vaniljakastikkeiden kyljestä, että niissä on enemmän vanilja-aromia kuin vaniljaa, niin otin sellaisen silti. Luin juuri, että ihmiset ovat niin tottuneita keinotekoisen vanilja-aromin makuun, että pitävät sitä oikeana vaniljan makuna eivätkä oikeaa vaniljaa. Aika hullua!

torstai 23. syyskuuta 2010

operaattoriraivoa

Minua suututtaa tämä nykyajan tekniikka. On kauhea kiire saada kaikkea uutta ja hienoa markkinoille, mutta mikään ei toimi tai ei ole kuluttajan mieleistä.

Mehän olemme valitettavasti naimisissa mobiililaajakaistan kanssa. Mikä lie mielenhäiriö oli vuosi sitten, kun muutin yliopiston verkon ulottumattomiin, niin otin sitten tosi näppärän mobiililaajakaistan. Jihaa. Sehän on ihan kakki! Hölmö tietenkin kiroilin sen kanssa pitkään ennen kun aloin valittamaan asiasta (nykyään sitä vaan sopeutuu siihen, että mikään ei toimi. Huonosti toimiminen tuntuu olevan kaikkien laitteiden perusominaisuus...) Nyt sitä on sitten ihmetelty monta kuukautta, milloin olen mitäkin tehnyt, päivittänyt jne. Mitta tuli täyteen ja laitoin vaatimuksen, että sopimus puretaan (sopimusta olisi vielä vuosi jäljellä). En tiedä meneekö läpi. Samaan aikaan tosin tuli teknisestä tuesta viestiä, että kokeilepa hakea elisa shopitista uusi nettitikku ja kokeile sitä. Eipä ehdotettu, että he lähettäisivät sellaisen. Haenko taksilla ja laitanko laskun saunalahdelle?

Joka tapauksessa kartoitin vähän, mitä voisimme ottaa tilalle. Unohdin kaikki boikottini ja katsoin jokaisen firman, mitä ne tarjoaa. Kun asumme täällä periferiassa, niin Welho on saavuttamattomissamme. Myöskään DNA ei voi tarjota nettiä. En kerta kaikkiaan löytänyt toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia Soneralta, Saunalahdelta tai Elisalta. Sellaisen saisi TNNetiltä, mutta avausmaksu on 129 euroa plus tietenkin modeemi pitää itse hommata. Sellainen 2M/1M yhteys maksaa 29 euroa kuukaudessa, ei ihan hirveän halpa. Se on siis ainoa tarjolla oleva. Ei kovin kovaa kilpailua. Minulle tulee mieleen, että kovin on p**kaa tavaraa, kun kuluttajan on sitouduttava kahdeksi vuodeksi, ei uskalleta myydä lyhyempiä pätkiä, kun ei kukaan niihin sitoudu.

Sopimusehdot pitäisi aina lukea kovin tarkasti. Eihän niitä tule aina luettua, kun ovat niin pitkiä. Pitäisi lukea, sitä ennen pitkään huomaa myyneensä sisäelimensäkin verkko-operaattorille.

Tällaiseen olen suostunut:

10.1.2 Määräaikaiset sopimukset
Ellei muusta ole sovittu, määräajaksi tehty sopimus päättyy, mikäli sopimus irtisanotaan viimeistään neljä (4) kuukautta ennen määräajan viimeistä päivää. Mikäli sopimusta ei ole irtisanottu viimeistään neljä (4) kuukautta ennen määräajan päättymistä, sopimus jatkuu tämän jälkeen aina automaattisesti kaksitoista (12) kuukautta kerrallaan edellä mainitun irtisanomisajan ollessa voimassa.


Ihan normaalijuttu, jokainen tajuaa sanomattakin, että määräaikainen sopimus pitää irtisanoa vähintään neljä kuukautta ennen kuin määräaika tulee täyteen.

Kun DNA ja Welho on oikeastaan sama asian, Sonera ja TeleFinland on sama asia ja Saunalahti ja Elisa ovat sama asia, niin sitä tarvitaan vain kolme ukkoa istumaan saunanlauteille ja sopimaan näistä asioista. TNNet, Nebula ja MDD.Net -niillä tuskin on paljoa sanomista asioihin.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kortteja ja pikaruokaa

Jee. Kolme lähettämistäni korteista on saapunut jo perille, ja kirjotin juuri kaksi korttia: toisen Taiwaniin ja toisen Singaporeen. Puhun siis postcrossingin kautta lähettämistäni korteista. Kävin ostamassa kirjatorilta vähän lisää kortteja. Aika monet haluavat maisemakortteja omasta kotikaupungista tai maasta. Ostin muutaman Jyväskylä-kortin, mutta kyllä ne ovat armottoman rumia. Olisi ehkä kivempi ostaa Helsinki-kortteja, kun sieltä löytyisi kivojakin kortteja. On Jyväskylässä kauniitakin kohteita, mutta kaikki myytävät kortit olivat rumia ilmakuvia. Löysin myös suloisia eläinkortteja ja sitten ostin kortin Tarja Halosen kuvalla. Saa nähdä kenelle sen lähetän!



Tänään olen tehnyt yhtä sun toista: töitä, hakenut askartelukaupasta maaleja ja tarroja, käynyt salilla, piipahtanut kirjastossa ja aloittanut juustokakun tekemisen. Pohja ja täyte on valmiina, kakku on jääkaapissa. Aamulla pitää siihen tehdä vielä suklainen kiille.

Haipakkapäivinä syödään pikaruokaa, kuten tämä:



kuuden minuutin ruispastaa (ehtii kiehua suihkussa käymisen aikana)
salaattia, kurkkua, tomaattia
suolaa, pippuria
auringonkukan siemeniä
pestoa
pecorino-juustoa raastettuna

sekoitetaan ja syödään. Kaikki ainekset voidaan korvata jollain muulla kaapista löytyvällä.

Minulla on jääkaapissa tulossa suklainen sitruunajuustokakku. Toivottavasti onnistuu, niin laitan kuvan tänne.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

puoliksi käytetyistä vaatteista

Valvoin viime yönä liian pitkään uuden innostukseni post-crossingin (mitä se on suomeksi?!) parissa. Etanapostin saaminen on niin kovin mukavaa, ja kyllähän meidän postiluukku kolisee joka päivä, mutta kovin henkilökohtaista se posti ei ole. Niinpä innostuin tästä korttitsydemistä kovin. Laitoin ensimmäiset viisi korttia postiin tällä viikolla: Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Jenkkeihin ja Suomeen. Saa nähdä miten kauan menee, että saan ensimmäiset korttini.

Niille, jotka eivät tunne ideaa: sivuille rekisteröidytään, luodaan lyhyt profiili (ihan mitä haluaa itsestään kertoa, yleensä ehkä se, että millaisia kortteja haluaa vastaanottaa) ja annetaan ohjelmalle osoite. Sitten pyydetään ohjelmalta osoitetta: alkuvaiheessa minun lähettämiäni kortteja saa olla matkalla yhtä aikaa viisi kappaletta. Jokaiseen korttiin pitää myös laittaa erityinen koodi, jonka kortin vastaanottaja kirjaa sivustolle, jolloin saan taas lähettää yhden kortin lisää. Ja luonnollisesti jokaista lähettämääni korttia kohden osoite arpoo minun osoitteeni jollekulle, toivottavasti toiselle puolelle maailmaa. :D

Silloin tällöin olen lukaissut Vihreät vaatteet -blogia ja nyt jäin miettimään siinä ollutta kuuden vaatteen kuukausi -haastetta. Siinä siis ko. vaatesuunnittelija/bloggaaja pitää koko syyskuun vain kuutta eri vaatetta. Hän on poislukenut ulkovaatteet, alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Eli valinnut kuusi eri mekontapaista, joita käyttää koko kuukauden.

Minä en suinkaan alkanut miettiä, että mitä vaatteita minä käyttäisin kuukauden ajan. Miihahousut, miihapaita ja yökkäri. Niiden lisäksi jäisi enää kolme vaatetta enkä haluaisi esiintyä niissä koko kuukautta. Vaan aloin miettiä niiden vaatteiden pesemistä. Meillä nimittäin pestään paljon pyykkiä. Siitä on taidettu mainitakin, että meillä on aina pyykkikone päällä. Eli jos käyttäisin vain kuutta vaatetta, niin pitäisi pestä hyvin tyhjiä koneellisia (tai sitten käsin).

Ehkä voisimme tosiaan vähän miettiä noita vaatteiden pesemistä.

Urkkavaatteille pyrin tekemään niin, että huuhtelen paidat ja liivit samantien nopeasti käsin, ettei niitä tarvitsisi pestä jokaisen tunnin käytön jälkeen (mutta teen sitäkin). Minulla on sellainen tapa, että jos otan sukat jalasta, niin en laita niitä enää takaisin jalkaan (tosin ei koske villasukkia). Tiedän, että se on joskus typerää, sillä heitän pyykkikoriin jopa tunnin jalassa olleet sukat. Lähimpänä ihoa ollut paita menee heti pesuun, kun otan sen pois päältä (tosin joskus nukun se päällä, mikä illalla viimeisenä jää päälle). Pyyhkeitä kuluu viikottain aika paljon. Lakanoiden vaihtoväliä olen tietoisesti pidentänyt, vaikka joskus mietinkin, että puhtaat lakanat ovat niin kiva juttu, että voisi pujahtaa niihin vaikka joka päivä. Farkkuja ja miihahousuja käytän useamman päivän.

Tosin tuo kuusi vaatetta/kuukausi olisi siitä hyvä, että ei ainakaan lojuisi joka paikka noita puoliksi käytettyjä vaatteita. Meidän kotiimme ei ole oikein löytynyt sellaista sopivaa soppea sellaisille vaatteille (vaatehuone on armottoman pieni tai armottoman täynnä kaikkea muuta rojua ja eteisessä ei ole edes kaappia, hyllyjä) ja niinpä niitä lojuu kaikkialla: treenivaatteita saunassa, kylppärissä joka koukussa ja jopa parvekkeella.

Nyt kun kävin vähän kiertelemässä ja katselemassa noita vaatteita, niin melkein tuskastuttaa. Tähän kotiin tulee tulevan viikon aikana uusi vaatetanko johonkin, vaikka sitten minun pitäisi laajentaa kotiamme naapurin puolelle! Vasta pari päivää sitten juttelimme miehen kanssa, että sitten kun meillä on oma talo, niin siinä on molemmille omat isot vaatehuoneet. Ja ehkä vielä haiseville urkkavaatteille oma huone!

Jos jollakulla on vinkkejä tähän asiaan, niin vastaanotetaan mielellään.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Väkertelyjä






Olen tällä viikolla lueskellut erästä askartelu/väkertelykirjaa ja se on ollut kovin inspiroiva. Olisi tehnyt mieli alkaa heti tehdä kaikkea, mutta eihän mulla oikein ollut tarvikkeita mihinkään. Mutta jo aikaisemmin tehdyn rasian kanteen liimasin paperiperhosen. Sitten hain vähän risuja, mutta katsotaan mitä niistä syntyy.

Siskon tyttö pyysi tekemään lorupussin. Enhän minä juuri ompele, jotain verhoja ja yritän housuja korjailla (yhden takin vetoketjun viime talvena, ei siitä huono tullut, mutta mies vei omansa ompelijalle korjattavaksi). Mutta koska erään ystävän tyynyliinat ovat olleet minulla jo luvattoman kauan ja olen ymmärtänyt, että ne ovat menossa uusiokäyttöön, niin nipistin niistä yhden ja surautin pikkupussin ja siihen kissan kylkeen. Käsityöopettajille pussia ei kannata näyttää, mutta kuosi ja väri ovat kivoja.

Pellolta käytiin hakemassa perunoita ja porkkanoita keittoon, ja samalla otin mukaan muutaman koristekurpitsan. Olen käsittänyt, että ne kuivuvat ihan huoneenlämmössä, katsotaan miten käy. Kauniita ne kuitenkin ovat.



Olin työpaikan juhlissa, oli ihan mukiinmenevät kinkerit. Ne olivat tuossa ihan lähellä, käytännössä melkein takapihalla, joten ihan mukava oli piipahtaa. Ruoka oli ok: Soppabaarista kahta eri soppaa ja kahta leipää. Chili-salami-ruisleipä oli mainio, mutta porokeitto jäi hiukan odotuksista. Ei huonoa, mutta liian kermaisen makuinen, poro olisi kaivannut jotain tukea. Soppabaari muuten ei ole tähän saakka koskaan pettänyt.

Lisäksi join kolme limpparia ja se oli kyllä liikaa. Sen sijaan poistuin juhlista silloin, kun pitääkin. Voin jakaa teille kaikille muillekin tämän neuvon: poistu juhlista aina silloin, kun on tosi hauskaa! Jos juhlissa on niin pitkää, että meno alkaa jo hiipumaan, niin koko illasta jää huono fiilis.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Tervetuloa lukemaan blogiani

Ihanaa, että olet tullut lukemaan uutta blogiani. Tervetuloa!

Vanha blogini tuli melkein viiden vuoden jälkeen tiensä päähän ja oli aika synnyttää uusi: Arkeni harmaat helmet. Blogi käsittelee nimensä mukaisesti omasta arjestani löytyviä pieniä, mainitsemisen arvoisia asioita. Blogissani on yhtä lailla terveisiä lähipiirilleni, poliittisia kannanottoja, kuvia ja kokemuksia harrastuksistani.

Yritän mieluummin päivittää blogiani useammin, vaikka sitten lyhyemmillä päivityksillä.

Ja muistathan piipahtaa toisessa blogissani: kirjakorissa. Se päivittyy varmasti hyvin hitaasti, mutta sieltä löydät kirjat, jotka olen lukenut, jotka haluaisin lukea tai joka muuten vaan on mainitsemisen arvoinen.

Vielä kerran: Tervetuloa!

JK. Yläpalkin kuvassa olevat granaattiomenat olen kuvannut Riian keskustorilla häämatkalla syyskuussa 2010.