sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ja eipä juhlita!

Kohta kuulemma vietetään 4-kuukautisjuhlaa, kun en ole juuri päivitellyt. On ollut vähän kiireitä, hyvä että ehtii kissaa sanoa.
Olen opiskellut ahkerasti koko syksyn. Saanut vitosia ja kehuja, mutta myöskin kakkosia. Joululoma alkoi 18. päivä, mutta jotenkin siinä joulun allakin oli paljon puuhaa. Piparitalon kokosin joulupäivänä, melkein jouluksi ehdin. Vähän vinksallaan, mutta se onkin anopin mökki.



Viime yönä valvoin kolmesta viiteen. En tiedä miksi, kun lapsikin suunnilleen nukkui. Ärsyttävää. Siinä ehdin miettiä muun muassa uudenvuoden lupauksia. En ainakaan vielä lupaa mitään.

Mukavaa loppuvuotta jokaiikalle!

perjantai 30. elokuuta 2013

Nyt suututtaa, kun liippaa niin läheltä


Olen todella pettynyt hallituksen päätökseen kotihoidontuesta. Aivan kuin hallitus olisi unohtanut, että on olemassa muunlaisiakin vanhempia kuin terve ja kunnollinen keskiluokkainen pariskunta, joilla on suunnilleen yhtä isot tulot ja työaika yhdeksästä viiteen.

Kotihoidontukihan ei ole palkkiota mistään tehdystä suoritteesta. Sitä ei makseta vanhemmalle, koska tämä hoitaa lasta kotona, vaan se maksetaan perheelle, jonka lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Eli tuki voidaan ohjata myös aamusta iltaan työskentelevän vanhemman tilille, vaikka tämä ei lasta hoitaisikaan (kunhan joku muu hoitaa).

Kun vanhempainvapaat päättyvät meidän perheessä kukaan ”ei jää kotiin” hoitamaan lasta ja silti lapsi hoidetaan kotona. Mies työskentelee vuorotyössä ja hänellä on useita vapaapäiviä peräkkäin. Noina vapaapäivinä minä jatkan opintojani ja työskentelen osa-aikaisena. Kotihoidontuki on tarkoitus ohjata minun tililleni, koska minulla on pienempi veroprosentti. Onko vaikutus meillä vain se, että puolet ajasta tuesta maksetaankin enemmän veroa vai pitääkö miehen tosiaan jäädä töistäkin pois?

Entä perheet, joissa toisen puolison tulot ovat vaikkapa 4 kertaa suuremmat kuin toisen? Entä perheet, joissa toinen on ilman työtä? Jos työtä ei todellakaan löydy (niin kuin monille ei löydy), niin tosiaanko toinen on työttömänä ja toinen töistä poissa kotihoidontuella? Entä perheet, joissa toinen ei vaan halua hoitaa lasta kotona? Entä perheet, joissa toinen on alkoholisti tai muulla tavoin hulttio eikä kykene huolehtimaan lapsesta? Entä perheet, joissa isovanhemmat hoitavat lasta? Tällaisia perheitä on tuhansia.

Ymmärrän, että työllisyys on saatava kasvuun, mutta tämä on huono keino siihen. Jokaista "ylimääräistä" töihin palaavaa naista kohden jää mies kotiin. Verotulot vähenevät, kun naiset tienaavat vähemmän. Toki osa niistä naisista, joilla ei muuten ole työtä, työllistyy pysyvämmin. Ja toki päiväkotien henkilökuntaa tarvitaan lisää, kun entistä suurempi osa pienistä lapsista viedään päivähoitoon. Rahaa säästyy myös siinä, että osa jää kotiin hoitamaan lapsia ilman kotihoidontukea. Pieni osa avopareista "eroaa". 

Ja olen hyvinkin sitä mieltä, että vanhemmuus on jaettava tasaisemmin. Tämä keino on siihenkin huono: pakko ei toimi ja samalla vaikeutetaan niiden perheiden elämää, joissa molemmat vanhemmat haluavat yhdistää työ- ja perhe-elämän.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Unohdin vain harjata lapsen tukan

Vajaa kaksi viikkoa, niin minulla jatkuu opinnot. Maanantaina 9. syyskuuta on kandiseminaarikurssin ensimmäiset tunnit.

Lasta emme toki vie mihinkään hoitoon (sairaalasta päästyään hän on ollut koko ajan joko minun tai mieheni (ja yleensä molempien) hoidossa). Niinä päivinä kun mies on töissä, minä jätän luennot pääsääntöisesti väliin. Jonkin verran näyttäisi olevan kahdeksan aamuja ja tiukimmalta näyttää se, että mun ja lapsen pitäisi olla toisinaan tasan kello 8 miehen työpaikalla. Otetaan sieltä mies ja fillari mukaan ja viedään minut yliopistolle. Pääsen sitten fillarilla myöhemmin kotiin.

Tässä kesällä varsinkin on totuttu melko leppoisaan menoon. Heräämme kyllä aikaisin, kuuden ja seitsemän välillä yleensä. Aamupalapöydässä menee helposti tunti Hesarin parissa. Lapsikin istuu pöydän päässä melkoisen pitkään syömässä.

Nyt on harjoiteltu parina aamuna vähän aikatauluja. Eilen oli neuvola 9:20. Ei ongelmaa. Tänään mies läksi aamulla töihin ja meillä oli siskon lapset yökylässä. Vein heidät varttia vaille yhdeksäksi päiväkotiin. Myöhästyttiin vain pari minuuttia. Ja unohdin harjata tytön tukan (piti antaa omasta päästä ponkkari ja sitoa tukka kiinni päiväkodilla, huomaakohan sisko...). Vähän vajaaksi jäi omat aamutoimet. Kun tultiin kotiin ja laitoin lapsen aamu-unille, join kupin teetä, söin aamupalalle vähän jatkoa ja luin Hesarin.

Myönnän, että olen vähän hidas lasten kanssa. Kerran unohdin antaa siskon lapsille iltapalaa. Eikä me olisi ehdittykään, kun niihin syömistouhuihin menee aina niin kauan. Iltapala olisi pitänyt aloittaa suoraan päivälliseltä nousematta välillä pois pöydästä. (Sivuhuomautuksena, että syömme itse usein päivällisen, vai onko se sitten illallinen, niin myöhään, että iltapaloja ei syödä.)

maanantai 26. elokuuta 2013

Omasta pussista pois

Hesarissa oli tänään juttu siitä, että kansalaiset tinkisivät naapurin eduista. Mukavampihan se tietenkin on, jos muilta otetaan pois. Mutta jos omista pitäisi antaa pois, niin minä tarjoan lapsilisää. Kun kaksi työssäkäyvää aikuista käy normaalisti kokopäivätyössä, niin lapsilisää ei tarvitse. Muissa tapauksissa vanhemmille maksettakoon vähän ekstraa, että saavat lapsensa hoidettua (työttömille, sairaille, eläkeläisille, opiskelijoille, yksinhuoltajille, pätkätyöläisille, mitä näitä nyt on).

perjantai 23. elokuuta 2013

Kelaa kelaa!

Kelakieli on kummallista.

Isäkuukauden voi saada vain, jos vanhemmat ovat hoitaneet lasta isäkuukauteen asti. 

Niin, mitähän tapahtuu niissä perheissä, joissa lapsen hoitaminen lopetettiin jo pari kuukautta ennen isäkuukautta? Pidetään hautajaiset?

tiistai 20. elokuuta 2013

Mitähän katsois?

En ole muutenkaan ollut kova katsomaan telkkaria ja nyt kun meillä on pieni lapsi (jonka emme halua alkavan katsoa telkkaria ihan pienenä), niin telkkari on pysynyt enimmäkseen kiinni. Harvoin avaamme sitä ennen puoli yhdeksän uutisia, satunnaisia MM-kisoja ja muita semmoisia lukuunottamatta. Iltaisin saatamme katsoa jonkin elokuvan (yleensä vain alun, kun uni tuntuu kuitenkin kiinnostavammalta).

Mies seuraa joitain sarjoja HBO:lta. Minäkin ajattelin, että voisinhan yrittää etsiä jonkin kivan sarjan, kun siitä kerran maksetaankin. Montakohan kertaa yritin katsoa Enlightened-sarjan pilottijakson. Sitten katsoin pari jaksoa Girlsejä. Ei kiinnostanut siis kumpikaan. Yritin etsiä mielellään hauskaa sarjaa, joka sijoittuu nykyaikaan, ei ole väkivaltainen ja jossa ei ole satuolentoja. Joustan hauskuudesta. Saa suositella!

Sain kaverilta lainaan viisi tuotantokautta Doc Martinia (kuva lainattu bestbritishtv:ltä), brittikomediaa. Katsoin kaikki. Se oli hyvä. Jotain uutta hakusessa.


Areenasta löytyy katsottavaa. Viimemmäksi katsoin kolmeosaisen dokumenttisarjan Koodien maailman. Se oli loistava. Viimeinen osa on vielä Areenassa. Näköjään on pari päivää aikaa katsoa Dawkinsin maailman toinen jakso (ateisti väittää vastaan uskonnoille, kolmeosainen dokumenttisarja tämäkin). Katsoin yhden jakson Pieni keittiö Pariisissa -ohjelmaa. Se oli mukavanoloinen ohjelma.

Toisaalta kohta jatkuu opinnot eikä ehkä niin paljoa ehdi katsoakaan telkkaria.




sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevättä, kevättä

Kuukausi on humahtanut edellisestä päivityksestä.

Täytyy sanoa, että välillä meinasi käydä melko rankaksi tämä arki. Poika itki ja huusi yötä päivää, nukkui maksimissaan kahden tunnin jaksoissa (oli siellä jonain yönä joku kolmen tunnin pätkäkin, mutta saatettiin myös valvoa öisin tunti, pari putkeen itkien) . Ummetusta ja ilmavaivoja sekä refluksia. Lopulta tajuttiin, että eihän lapsi edes syö kunnolla, vaikka asuukin rinnalla. Ruokatorvessa seilaava maito teki ilmeisesti niin pahaa, että poika söi vain ihan vähän.

Saatiin lääkkeet, aloitettiin luumusoseen antaminen (sakeuttaa samalla vatsassa olevaa maitoa eikä tule niin helposti ulos) sekä lisämaitoa. Lääkäri piti maitoallergiaa mahdollisena oireiden aiheuttajana, joten lisämaito haettiin apteekista, sellainen allergisille sopiva. Sehän helpotti. Kun ensin ei tullut kahteen viikkoon painoa kuin 10 grammaa, niin viikossa kirittiin 210 grammaa. Kun ei koske eikä ole nälkä, niin voi nukkuakin hyvillä mielin: viime yönäkin ukkeli veteli 5,5 tuntia hirsiä putkeen! Ihan kokonaan oireet eivät ole kadonneet, tiistaina neuvolassa pohditaan, miten aletaan mahdollisia allergioita etsimään.

Minua väsyttää aika paljon ja tuntuu välillä, että mennään ihan sumussa, mutta ei siitä sen enempää.



Tänään vaan oli ihana päivä. Eilen avattiin jo grillikausi ja tänään jatkettiin ja syötiin herkut ulkona. Takki päällä tosin, mutta lämpimästi aurinko paistoi. Kyllä on mukavaa, kun on oma pikkuruinen piha. Krookuksetkin ovat nousseet. Mies astui ensimmäisen lyttyyn:



torstai 7. maaliskuuta 2013

Vauva-arkea

Olenpa kirjoitellu huonosti. Päivät vain humahtavat poikaa ihmetellessä. Tiistaina oli neuvola ja neljä kiloa meni rikki. Senttejä tullut syntymästä 15. Korjatun iän mukaan aivan keskikäyrillä mennään.

Eilen oli harvinaisen aktiivinen päivä: käytiin mun työpaikalla sopimassa kesälomasta ja näyttäytymässä. Palautettiin leffa ja otettiin uusi. Käytiin Sinellissä ja cittarissa. Ja koko reissun poika veteli sikeitä. Ilta olikin rennompi ja yö raskas. Itkeeköhän vielä rokotuksia va mitä.

Vertailin Britannian ja Suomen vauvojen ravinto-ohjeita. Suurin ero on lehmän maidossa, Suomessa saisi antaa vasta vuoden iässä (tai vähän ennen hapanmaitotuotteita) ja rasvatonta maitoa. Briteissä puolen vuoden iässä ruoan seassa ja muita maitotuotteita. Ja juomaksi vuoden iässä täysmaitoa. Rasvaton maito sopii viisivuotiaille ja vanhemmille, kuten myös riisijuoma, jota täällä juotetaan pikkulapsillekin. Liekö erilaisia riisijuomia.

Eroa oli myös ensi ruokien tarjoamisessa. Sormiruoista ei noissa neuvolan papereissa paljoa puhuta ensimmäisinä ruokina, sen sijaan NHS siihen kannustaa.

Onneksi poika kasvaa hyvin eikä tarvitse noita vielä miettiä. Syöttötuoli pitäisi hankkia.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Uusi haasteblogi

Jospahan nyt innostuisi enemmänkin skräppäämään, kun alkaa uusi skräppihaastekin: Skräppihetket. DT:stä löytyy tuttuja naamoja ja tunnetusti taitavia käsistään, joten ideoita on varmasti tarjolla. Kiva homma!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Villapuku

Loppuvuosi sitten humahtikin jännissä tunnelmissa, kun lapsemme syntyi pari kuukautta etuajassa marraskuun lopussa. Minun piti saada tämä villapuku valmiiksi ennen lapsen syntymää. Puku oli nappeja vaille valmis jo ajat sitten, mutta eilen laitoin napit paikoilleen. Ja koeajettukin on jo.