keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Äidit töihin ja lapset laitokseen!

Minä ymmärrän, että meidän huoltosuhde haisee ja pitäisi saada pidempiä työuria ja enemmän ihmisiä töihin. Työllisyysaste on nyt 68,1%, kun sen pitäisi olla 75%. Siihen vaan ehdotetaan omituisia lääkkeitä.

Katainen sanoi pari päivää sitten, että kotiäidit pitäisi saada nopeammin töihin. Tässä pitäisi tietenkin vielä tarkentaa, kuka on kotiäiti. Onko äitiyslomalla oleva kirjanpitäjä kotiäiti? Onko vanhempainvapaalla oleva hammaslääkäri kotiäiti? Onko hoitovapaalla oleva tarjoilija kotiäiti? Vai olisiko kotiäiti vasta hän, joka hoitaa kotona yli kolmevuotiaita lapsiaan (eli ilman mitään yhteiskunnan tukea) eli jonka "ammatti" on kotiäiti? Viimeksi mainittuja ei taida kovin paljoa olla.

Sitten korjataan yksi virheellinen ajatus, joka toistuu aina vain uudestaan ja uudestaan. Kotihoidontuki ei ole äidille tai isälle maksettavaa korvausta lapsen kotona hoitamisesta. Vaan Kelan sivuilta: Kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Monien mielestä asia on käytännössä ihan sama, mutta minusta siinä on periaatteellinen ero. Ja meillä ainakin yritetään vuoden päästä hoitaa lapsi kotona, kun toinen käy töissä ja toinen opiskelee. Kummankaan ei välttämättä tarvitse "jäädä kotiin" hoitamaan lasta, vaan sen voi tehdä yhteistyönä.

Katainen haluaisi siis, että pienten lasten äidit menisivät edes osa-aikatyöhön. Kyllä. Minä kannatan sitä, että Suomessa työilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, että osa-aikatöitä olisi enemmän tarjolla ja niitä haluavat naiset ja miehet voisivat tehdä lyhyempää työviikkoa. Siinä saa heristää sormeaan työnantajien puoleen, ei kotona olevien äitien.

Mutta vaikuttaako pienten lasten äitien osa-aikatöiden tekeminen ratkaisevasti huoltosuhteeseen? Arvioiden mukaan noin 40 %:lla kotona lasten kanssa olevista äideistä EI OLE työpaikka, jonne mennä. Kuinka monelle halukkaalle löytyy edes kohtuumieluinen/mielekäs osa-aikatyö? Eikö meidän työttömyys tällä hetkellä noin 7% ja ensi keväälle povata nousua 9%:iin? Voi olla, että näille naisille ei löydy tässä tilanteessa mitään. Jos vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevalla äidillä (tai isällä) on työpaikka, niin eikö hänelle ole palkattu sijainen? Kun äiti tai isä meneekin töihin, niin todennäköisesti tässä ketjussa joku jää sitten työttömäksi.

Joidenkin mukaan kotihoidontuki (327 euroa ja rapiat) on kannustinloukku, joka estää naisia menemästä töihin. Mikä hemmetin kannustinloukku se on ihmiselle, jolla edes pieni palkka, vaikka 2000 euroa kuussa? Se on naurettavan pieni korvaus siitä, että perhe jättää käyttämättä päivähoitopalvelua, joka maksaa yhteiskunnalle noin tonnin kuussa (josta perhe maksaisi itse maksimissaan noin 250 euroa). Toki joillekin hyvin pienituloisille se on "loukku".

Entä se tärkein eli lapsen etu. Absoluuttisia totuuksia on vaikea sanoa, mutta monien asiantuntijoiden mukaan pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja oma vanhempi. Aina ei näin ole ja minä väitän, että se on surullista. Yhteiskunnassamme on jo nyt perheitä, jotka sanovat, että heillä ei ole varaa jäädä vanhempainvapaan jälkeen lastaan kotiin hoitamaan. Jos kotihoidontuki poistetaan (siihenhän voi siis saada korotuksiakin kotikunnasta ja tuloista riippuen), niin näin ajattelevien joukko kasvaa (joille kotihoidontuki on jonkinlainen kynnys). Jos lapsen paras hoitopaikka on kotona, niin kenellä on varaa tarjota lapselle parasta? Niille, joilla perheessä toinen puolisoista tienaa riittävästi. Tätäkö me haluamme?

PS. Tänään uutisoitiin toisesta työurien pidentämiseen liittyvästä asiasta. Työnantajat eivät halua, että "liian vanhat" ihmiset ovat enää töissä. Joka viidennes työeläkkeelle jäänyt olisi halunnut jatkaa töissä pidempään. Syy ei ollut useinkaan esimerkiksi omassa terveydessä, vaan työnantajassa. Olisiko tässä asennemuutoksessa eväitä huoltosuhteen parantamiseen?


lauantai 10. marraskuuta 2012

Asuntolainakatosta

Asuntolainojen lainakatosta keskustellaan nyt paljon. Lainan ottaminen on minulla hyvässä muistissa, sillä teimme kaupat nykyisestä kodistamme 1,5 vuotta sitten kesäkuussa ja saimme avaimet (ja maksoimme pääosan asunnosta) lokakuussa. Ensimmäinen kuukausi rempattiin ja marraskuun alusta päästiin muuttamaan. Säästöjä meillä oli jonkin verran, mutta tarvitsimme silti muuta vakuutta. Oikeastaan säästöt hupenivat aika pitkälle remonttiin (sauna, kylppäri, yläkerran lattiat sekä seinien ja melkein kaikkien kattojen maalaus).

Täytyy myöntää, että en ole ymmärtänyt lainakattokeskustelusta, että haetaanko tässä sitä, että asunnon ostajalla pitäisi olla kädessään ihan oikeasti riihikuivaa rahaa esimerkiksi se 20% asunnon arvosta vai pitäisikö sen 20% osuuden olla nimeltään jotain muuta kuin asuntolainaa ja ehkä eri paikasta kuin varsinainen asuntolaina. Vai puhutaanko tässä vain siitä, että osalle lainasta pitäisi olla jokin vakuus. Eri lehtijutuissa kun puhutaan eri asioista.

En tiedä, miten yleistä on se, että lainaa saa (vähintään) 100% asunnon myyntihinnasta ilman mitään muuta rahoitusta/vakuutta. Jos sataprosenttisen asuntolainan saaminen on kovinkin yleistä ilman mitään vakuuksia ja tässä keskustelussa halutaan muutos siihen, niin sitten olen samaa mieltä. Olkoon se sitten valtiontakaus, henkilötakaus tai mitä sitten ikinä onkaan. Ainakin jos kysymys on isommista summista, "normaalikokoisista" asuntolainoista. (Joroisista saa kerrostalokaksion 34 000 eurolla, tuskin on kovin suuririskibisnes lainata siihen rahat pariskunnalle, jolla on 50 000 euron vuositulot.)

Keskustelun taustalla on huoli siitä, että suomalaiset velkaantuvat liikaa. Mutta eikö olisi järkevämpää rajoittaa ihmisten velanottoa suhteessa omiin/perheen tuloihin kuin suhteessa hankkimaansa asuntoon? Pienituloinen pariskunta 50 000 euron vuosituloilla selviää yhtä hyvin 100 000 euron lainasta ja 100 000 euron lainasta. Ensimmäinen laina oli otettu 98 000 euroa maksavaan asuntoon ja toinen 155 000 euroa maksavaan asuntoon. Tottakai jos yhtenä päivänä tulee seinä eteen ja pariskunta ei voikaan maksaa enää ikinä mitään, niin pankki saa omansa takaisin helpommin tuossa jälkimmäisessä tilanteessa. Ja onhan pariskunta enemmän velkaantuneempi tuossa ensimmäisessä tilanteessa, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että pariskunta selviää lainoistaan ihan samalla tavalla.

Suomessa ihmiset haluavat asua omistusasunnoissa (tai omakotitaloissa). Jos pankki ei saisikaan antaa enää asuntolainoja kuin vaikka sen 80% asunnon hinnasta, niin loppuosa rahoitettaisiin sitten muun nimisillä lainoilla. Vaikka sitten kulutusluotoilla, korko alkaen vaikkapa 5%, sellaisia saa netistä ilmeisesti ihan noin vain ja toki pankit tarjoavat omiaan. Tai minkänimisellä lainalla tahansa, mutta korko on joka tapauksessa huonompi eikä sitä voi vähentää verotuksessa. Huonolla matikkapäällä varustetut asunnonhankkijat eivät välttämättä osaa laskea, mitä laina oikeasti maksaa (tästä syystä olen pitänyt typeränä vaatimusta merkitä pikavippimainoksiin todellinen vuosikorko, koska iso osa kadunmiehistä ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa). Ja sittenkö suomalaiset eivät olisi liiaksi velkaantuneita?

perjantai 9. marraskuuta 2012

Elämä on...

Minä en kauheasti seuraa urheilua. Nuorena tyttönä asuin kimpassa kaverin kanssa ja meille tuli jokin telkkarilehti (Katso?) ja minä vedin mustalla tinnerillä peittoon telkkariohjelmalistasta kaikki urheiluohjelmat. Kaverin poikaystävä arvosti elettä kovasti.

No, toisinaan katson jotain mielestäni merkittäviä tapahtumia: olympialaisia, jääkiekon MM-kisoja ja niin edelleen. Nyt tulevana viikonloppuna tarjolla olisi nyrkkeilyä: Nordic Fight Night ja Heleniuksen ottelu. Sen katsoisin mielelläni. Meillä ei ole minkäänlaisia maksukanavia tällä hetkellä (miehenikin tuntuu enemmän harrastavan urheilua kuin katsovan sitä).

Mutta netistähän niitä näkee. Kyllä! Viaplay esittää ottelun Suomessa yksinoikeudella. Ainoa vaihtoehto on ostaa kaikki illan yhdeksän ottelua hintaan 19,90 euroa. Ei siinä mitään, että maksaa. Kyllä minä olen valmis maksamaan asioista, joita haluan, mutta minun kipurajani menisi tässä tapauksessa noin vitosessa. Paikan päälle saisin lipun 49 eurolla.

Pitäkää tunkkinne, kaivan ottelun sitten jälkikäteen ilmaiseksi katsottavaksi, jos vielä jaksan innostua.

torstai 8. marraskuuta 2012

Halloween-juhla


Meillä oli viikko sitten perjantaina pienet Halloween-kemut. Paikalle tuli avaruusoliota, keijua, inkkaria, koiraa ja niin edelleen eli sisko ja setä perheineen. Illan päätarkoitus oli herkutella ja tässä pöydän antimet: nacho-vuoka ja nachoja sekä paria eri dippiä (violetti ja harmaa), mokka-turkinpippurimuffinit, kurpitsapiirakka kermavaahdon (harmaata sekin) kera (oma suosikkini, katso linkistä ohje Arlan sivuilta, minulla tosin oli kurpitsasosetta valmiina pakkasessa), dipattavia kasviksia, nakkimuumiot, sormikeksit (Hanna-tädin keksejä) sekä karkkia että boolia. Kyllä mahat paukkuivat. Kiitos kaikille vieraille!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Vaalit vs. Lassi-pallo

Aina sama laulu, mutta pitäisi kirjoitella useammin, niin ei olisi niin paljoa asiaa kerralla.

Olen tässä toipumassa vatsataudista. Kuten ystäväni sanoi, maailmankaikkeus taitaa v*tuilla minulle, kun muutenkin olen oksentanut muutaman kuukauden raskauden takia, niin sitten tyrkitään vielä oksutautia. Oli kyllä hurja tauti, mutta onneksi melko nopeasti ohi. Pari kiloa putosi paino puolen vuorokauden oksentamisen aikana ja maanantai-iltana nousi kuumekin 38 ja puoleen. Eilen oli enää kauhean heikko olo ja vähän lämpöä, tänään sain jo aamupalapuuron ihan kivutta alas. Jos kolikolta hakee hyviä puolia, niin turvotuksia ei ole! Ja rannekanavien hermopinteet ovat vaivanneet tavallista vähemmän. Ehkä voin vähän askarrella, jos ne sitten siitä ärtyisivät!

Amerikka taitaa saada vanhan presidentin, siitä minulla ei ole mitään sanomista. Mutta heidän tapaansa järjestää vaalit pidän kyllä vähintäänkin kummallisena. Kuinkahan moni suomalainen viitsisi jonottaa äänestyspaikalle neljä tuntia? Onko heidän pakko järjestää kaikki äänestykset yhtä aikaa (presidentit ja kannabiksen laillistamiset)? Miksi tuloksia julkistetaan ennen kun kaikki ovat äänestäneet? Saako valitsijamiehet vaihtaa mielipidettään varsinaisissa presidentinvaaleissa (jotka ovat joulukuussa, samana päivänä kun mun äitiysloma alkaa)? Miten osassa osavaltioista yksi ehdokas saa kaikki äänet, mutta osassa käytössä on suhteellinen vaalitapa? Mitä järkeä on asettua presidenttiehdokkaaksi vain osassa osavaltioita (vain kaksi ehdokasta -valtaehdokkaiden lisäksi- oli ehdolla riittävän monessa osavaltiossa, jotta heillä oli edes teoreettiset mahdollisuudet voittaa)? Uutisissa kerrottiin, että New Jerseyssä asukkaat voivat äänestää myös faxeilla ja sähköpostilla, vähän epäilyttää. Koko systeemi kuulostaa niin sekavalta, että entä jos ratkaisisivat vaalit pelaamalla Lassi-palloa...

Jyväskyläläisille tiedoksi, että lauantaina 24.11 kello 11-15 järjestetään Ilokivessä Arts&Crafts -tapahtuma, josta voipi hankkia ilmeisesti pääsääntöisesti opiskelijoiden tekemää taidetta, käsitöitä ja leivonnaisia. Minäkin olen siellä, mutta en kaupan. Hahah.