Kevättä, kevättä

Kuukausi on humahtanut edellisestä päivityksestä.

Täytyy sanoa, että välillä meinasi käydä melko rankaksi tämä arki. Poika itki ja huusi yötä päivää, nukkui maksimissaan kahden tunnin jaksoissa (oli siellä jonain yönä joku kolmen tunnin pätkäkin, mutta saatettiin myös valvoa öisin tunti, pari putkeen itkien) . Ummetusta ja ilmavaivoja sekä refluksia. Lopulta tajuttiin, että eihän lapsi edes syö kunnolla, vaikka asuukin rinnalla. Ruokatorvessa seilaava maito teki ilmeisesti niin pahaa, että poika söi vain ihan vähän.

Saatiin lääkkeet, aloitettiin luumusoseen antaminen (sakeuttaa samalla vatsassa olevaa maitoa eikä tule niin helposti ulos) sekä lisämaitoa. Lääkäri piti maitoallergiaa mahdollisena oireiden aiheuttajana, joten lisämaito haettiin apteekista, sellainen allergisille sopiva. Sehän helpotti. Kun ensin ei tullut kahteen viikkoon painoa kuin 10 grammaa, niin viikossa kirittiin 210 grammaa. Kun ei koske eikä ole nälkä, niin voi nukkuakin hyvillä mielin: viime yönäkin ukkeli veteli 5,5 tuntia hirsiä putkeen! Ihan kokonaan oireet eivät ole kadonneet, tiistaina neuvolassa pohditaan, miten aletaan mahdollisia allergioita etsimään.

Minua väsyttää aika paljon ja tuntuu välillä, että mennään ihan sumussa, mutta ei siitä sen enempää.

Tänään vaan oli ihana päivä. Eilen avattiin jo grillikausi ja tänään jatkettiin ja syötiin herkut ulkona. Takki päällä tosin, mutta lämpimästi aurinko paistoi. Kyllä on mukavaa, kun on oma pikkuruinen piha. Krookuksetkin ovat nousseet. Mies astui ensimmäisen lyttyyn:

Terveisiä Etelä-Savosta.

Ja Paavi on valittu.

Vauva-arkea

Olenpa kirjoitellu huonosti. Päivät vain humahtavat poikaa ihmetellessä. Tiistaina oli neuvola ja neljä kiloa meni rikki. Senttejä tullut syntymästä 15. Korjatun iän mukaan aivan keskikäyrillä mennään.

Eilen oli harvinaisen aktiivinen päivä: käytiin mun työpaikalla sopimassa kesälomasta ja näyttäytymässä. Palautettiin leffa ja otettiin uusi. Käytiin Sinellissä ja cittarissa. Ja koko reissun poika veteli sikeitä. Ilta olikin rennompi ja yö raskas. Itkeeköhän vielä rokotuksia va mitä.

Vertailin Britannian ja Suomen vauvojen ravinto-ohjeita. Suurin ero on lehmän maidossa, Suomessa saisi antaa vasta vuoden iässä (tai vähän ennen hapanmaitotuotteita) ja rasvatonta maitoa. Briteissä puolen vuoden iässä ruoan seassa ja muita maitotuotteita. Ja juomaksi vuoden iässä täysmaitoa. Rasvaton maito sopii viisivuotiaille ja vanhemmille, kuten myös riisijuoma, jota täällä juotetaan pikkulapsillekin. Liekö erilaisia riisijuomia.

Eroa oli myös ensi ruokien tarjoamisessa. Sormiruoista ei noissa neuvolan papereissa paljoa puhuta ensimmäisinä ruokina, sen sijaan NHS siihen kannustaa.

Onneksi poika kasvaa hyvin eikä tarvitse noita vielä miettiä. Syöttötuoli pitäisi hankkia.

Emmon arvonta

Emmolla on blogissaan arvonta ja tarjolla kaikkea kivaa:

Uusi haasteblogi

Jospahan nyt innostuisi enemmänkin skräppäämään, kun alkaa uusi skräppihaastekin: Skräppihetket. DT:stä löytyy tuttuja naamoja ja tunnetusti taitavia käsistään, joten ideoita on varmasti tarjolla. Kiva homma!

Paperinamu

Arvontaan osallistumalla voipi voittaa kasan papereita täällä. 

Villapuku

Loppuvuosi sitten humahtikin jännissä tunnelmissa, kun lapsemme syntyi pari kuukautta etuajassa marraskuun lopussa. Minun piti saada tämä villapuku valmiiksi ennen lapsen syntymää. Puku oli nappeja vaille valmis jo ajat sitten, mutta eilen laitoin napit paikoilleen. Ja koeajettukin on jo.

Äidit töihin ja lapset laitokseen!

Minä ymmärrän, että meidän huoltosuhde haisee ja pitäisi saada pidempiä työuria ja enemmän ihmisiä töihin. Työllisyysaste on nyt 68,1%, kun sen pitäisi olla 75%. Siihen vaan ehdotetaan omituisia lääkkeitä.

Katainen sanoi pari päivää sitten, että kotiäidit pitäisi saada nopeammin töihin. Tässä pitäisi tietenkin vielä tarkentaa, kuka on kotiäiti. Onko äitiyslomalla oleva kirjanpitäjä kotiäiti? Onko vanhempainvapaalla oleva hammaslääkäri kotiäiti? Onko hoitovapaalla oleva tarjoilija kotiäiti? Vai olisiko kotiäiti vasta hän, joka hoitaa kotona yli kolmevuotiaita lapsiaan (eli ilman mitään yhteiskunnan tukea) eli jonka "ammatti" on kotiäiti? Viimeksi mainittuja ei taida kovin paljoa olla.

Sitten korjataan yksi virheellinen ajatus, joka toistuu aina vain uudestaan ja uudestaan. Kotihoidontuki ei ole äidille tai isälle maksettavaa korvausta lapsen kotona hoitamisesta. Vaan Kelan sivuilta: Kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Monien mielestä asia on käytännössä ihan sama, mutta minusta siinä on periaatteellinen ero. Ja meillä ainakin yritetään vuoden päästä hoitaa lapsi kotona, kun toinen käy töissä ja toinen opiskelee. Kummankaan ei välttämättä tarvitse "jäädä kotiin" hoitamaan lasta, vaan sen voi tehdä yhteistyönä.

Katainen haluaisi siis, että pienten lasten äidit menisivät edes osa-aikatyöhön. Kyllä. Minä kannatan sitä, että Suomessa työilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, että osa-aikatöitä olisi enemmän tarjolla ja niitä haluavat naiset ja miehet voisivat tehdä lyhyempää työviikkoa. Siinä saa heristää sormeaan työnantajien puoleen, ei kotona olevien äitien.

Mutta vaikuttaako pienten lasten äitien osa-aikatöiden tekeminen ratkaisevasti huoltosuhteeseen? Arvioiden mukaan noin 40 %:lla kotona lasten kanssa olevista äideistä EI OLE työpaikka, jonne mennä. Kuinka monelle halukkaalle löytyy edes kohtuumieluinen/mielekäs osa-aikatyö? Eikö meidän työttömyys tällä hetkellä noin 7% ja ensi keväälle povata nousua 9%:iin? Voi olla, että näille naisille ei löydy tässä tilanteessa mitään. Jos vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevalla äidillä (tai isällä) on työpaikka, niin eikö hänelle ole palkattu sijainen? Kun äiti tai isä meneekin töihin, niin todennäköisesti tässä ketjussa joku jää sitten työttömäksi.

Joidenkin mukaan kotihoidontuki (327 euroa ja rapiat) on kannustinloukku, joka estää naisia menemästä töihin. Mikä hemmetin kannustinloukku se on ihmiselle, jolla edes pieni palkka, vaikka 2000 euroa kuussa? Se on naurettavan pieni korvaus siitä, että perhe jättää käyttämättä päivähoitopalvelua, joka maksaa yhteiskunnalle noin tonnin kuussa (josta perhe maksaisi itse maksimissaan noin 250 euroa). Toki joillekin hyvin pienituloisille se on "loukku".

Entä se tärkein eli lapsen etu. Absoluuttisia totuuksia on vaikea sanoa, mutta monien asiantuntijoiden mukaan pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja oma vanhempi. Aina ei näin ole ja minä väitän, että se on surullista. Yhteiskunnassamme on jo nyt perheitä, jotka sanovat, että heillä ei ole varaa jäädä vanhempainvapaan jälkeen lastaan kotiin hoitamaan. Jos kotihoidontuki poistetaan (siihenhän voi siis saada korotuksiakin kotikunnasta ja tuloista riippuen), niin näin ajattelevien joukko kasvaa (joille kotihoidontuki on jonkinlainen kynnys). Jos lapsen paras hoitopaikka on kotona, niin kenellä on varaa tarjota lapselle parasta? Niille, joilla perheessä toinen puolisoista tienaa riittävästi. Tätäkö me haluamme?

PS. Tänään uutisoitiin toisesta työurien pidentämiseen liittyvästä asiasta. Työnantajat eivät halua, että "liian vanhat" ihmiset ovat enää töissä. Joka viidennes työeläkkeelle jäänyt olisi halunnut jatkaa töissä pidempään. Syy ei ollut useinkaan esimerkiksi omassa terveydessä, vaan työnantajassa. Olisiko tässä asennemuutoksessa eväitä huoltosuhteen parantamiseen?

Asuntolainakatosta

Asuntolainojen lainakatosta keskustellaan nyt paljon. Lainan ottaminen on minulla hyvässä muistissa, sillä teimme kaupat nykyisestä kodistamme 1,5 vuotta sitten kesäkuussa ja saimme avaimet (ja maksoimme pääosan asunnosta) lokakuussa. Ensimmäinen kuukausi rempattiin ja marraskuun alusta päästiin muuttamaan. Säästöjä meillä oli jonkin verran, mutta tarvitsimme silti muuta vakuutta. Oikeastaan säästöt hupenivat aika pitkälle remonttiin (sauna, kylppäri, yläkerran lattiat sekä seinien ja melkein kaikkien kattojen maalaus).

Täytyy myöntää, että en ole ymmärtänyt lainakattokeskustelusta, että haetaanko tässä sitä, että asunnon ostajalla pitäisi olla kädessään ihan oikeasti riihikuivaa rahaa esimerkiksi se 20% asunnon arvosta vai pitäisikö sen 20% osuuden olla nimeltään jotain muuta kuin asuntolainaa ja ehkä eri paikasta kuin varsinainen asuntolaina. Vai puhutaanko tässä vain siitä, että osalle lainasta pitäisi olla jokin vakuus. Eri lehtijutuissa kun puhutaan eri asioista.

En tiedä, miten yleistä on se, että lainaa saa (vähintään) 100% asunnon myyntihinnasta ilman mitään muuta rahoitusta/vakuutta. Jos sataprosenttisen asuntolainan saaminen on kovinkin yleistä ilman mitään vakuuksia ja tässä keskustelussa halutaan muutos siihen, niin sitten olen samaa mieltä. Olkoon se sitten valtiontakaus, henkilötakaus tai mitä sitten ikinä onkaan. Ainakin jos kysymys on isommista summista, "normaalikokoisista" asuntolainoista. (Joroisista saa kerrostalokaksion 34 000 eurolla, tuskin on kovin suuririskibisnes lainata siihen rahat pariskunnalle, jolla on 50 000 euron vuositulot.)

Keskustelun taustalla on huoli siitä, että suomalaiset velkaantuvat liikaa. Mutta eikö olisi järkevämpää rajoittaa ihmisten velanottoa suhteessa omiin/perheen tuloihin kuin suhteessa hankkimaansa asuntoon? Pienituloinen pariskunta 50 000 euron vuosituloilla selviää yhtä hyvin 100 000 euron lainasta ja 100 000 euron lainasta. Ensimmäinen laina oli otettu 98 000 euroa maksavaan asuntoon ja toinen 155 000 euroa maksavaan asuntoon. Tottakai jos yhtenä päivänä tulee seinä eteen ja pariskunta ei voikaan maksaa enää ikinä mitään, niin pankki saa omansa takaisin helpommin tuossa jälkimmäisessä tilanteessa. Ja onhan pariskunta enemmän velkaantuneempi tuossa ensimmäisessä tilanteessa, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että pariskunta selviää lainoistaan ihan samalla tavalla.

Suomessa ihmiset haluavat asua omistusasunnoissa (tai omakotitaloissa). Jos pankki ei saisikaan antaa enää asuntolainoja kuin vaikka sen 80% asunnon hinnasta, niin loppuosa rahoitettaisiin sitten muun nimisillä lainoilla. Vaikka sitten kulutusluotoilla, korko alkaen vaikkapa 5%, sellaisia saa netistä ilmeisesti ihan noin vain ja toki pankit tarjoavat omiaan. Tai minkänimisellä lainalla tahansa, mutta korko on joka tapauksessa huonompi eikä sitä voi vähentää verotuksessa. Huonolla matikkapäällä varustetut asunnonhankkijat eivät välttämättä osaa laskea, mitä laina oikeasti maksaa (tästä syystä olen pitänyt typeränä vaatimusta merkitä pikavippimainoksiin todellinen vuosikorko, koska iso osa kadunmiehistä ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa). Ja sittenkö suomalaiset eivät olisi liiaksi velkaantuneita?

Elämä on...

Minä en kauheasti seuraa urheilua. Nuorena tyttönä asuin kimpassa kaverin kanssa ja meille tuli jokin telkkarilehti (Katso?) ja minä vedin mustalla tinnerillä peittoon telkkariohjelmalistasta kaikki urheiluohjelmat. Kaverin poikaystävä arvosti elettä kovasti.

No, toisinaan katson jotain mielestäni merkittäviä tapahtumia: olympialaisia, jääkiekon MM-kisoja ja niin edelleen. Nyt tulevana viikonloppuna tarjolla olisi nyrkkeilyä: Nordic Fight Night ja Heleniuksen ottelu. Sen katsoisin mielelläni. Meillä ei ole minkäänlaisia maksukanavia tällä hetkellä (miehenikin tuntuu enemmän harrastavan urheilua kuin katsovan sitä).

Mutta netistähän niitä näkee. Kyllä! Viaplay esittää ottelun Suomessa yksinoikeudella. Ainoa vaihtoehto on ostaa kaikki illan yhdeksän ottelua hintaan 19,90 euroa. Ei siinä mitään, että maksaa. Kyllä minä olen valmis maksamaan asioista, joita haluan, mutta minun kipurajani menisi tässä tapauksessa noin vitosessa. Paikan päälle saisin lipun 49 eurolla.

Pitäkää tunkkinne, kaivan ottelun sitten jälkikäteen ilmaiseksi katsottavaksi, jos vielä jaksan innostua.

Halloween-juhla

Meillä oli viikko sitten perjantaina pienet Halloween-kemut. Paikalle tuli avaruusoliota, keijua, inkkaria, koiraa ja niin edelleen eli sisko ja setä perheineen. Illan päätarkoitus oli herkutella ja tässä pöydän antimet: nacho-vuoka ja nachoja sekä paria eri dippiä (violetti ja harmaa), mokka-turkinpippurimuffinit, kurpitsapiirakka kermavaahdon (harmaata sekin) kera (oma suosikkini, katso linkistä ohje Arlan sivuilta, minulla tosin oli kurpitsasosetta valmiina pakkasessa), dipattavia kasviksia, nakkimuumiot, sormikeksit (Hanna-tädin keksejä) sekä karkkia että boolia. Kyllä mahat paukkuivat. Kiitos kaikille vieraille!

Vaalit vs. Lassi-pallo

Aina sama laulu, mutta pitäisi kirjoitella useammin, niin ei olisi niin paljoa asiaa kerralla.

Olen tässä toipumassa vatsataudista. Kuten ystäväni sanoi, maailmankaikkeus taitaa v*tuilla minulle, kun muutenkin olen oksentanut muutaman kuukauden raskauden takia, niin sitten tyrkitään vielä oksutautia. Oli kyllä hurja tauti, mutta onneksi melko nopeasti ohi. Pari kiloa putosi paino puolen vuorokauden oksentamisen aikana ja maanantai-iltana nousi kuumekin 38 ja puoleen. Eilen oli enää kauhean heikko olo ja vähän lämpöä, tänään sain jo aamupalapuuron ihan kivutta alas. Jos kolikolta hakee hyviä puolia, niin turvotuksia ei ole! Ja rannekanavien hermopinteet ovat vaivanneet tavallista vähemmän. Ehkä voin vähän askarrella, jos ne sitten siitä ärtyisivät!

Amerikka taitaa saada vanhan presidentin, siitä minulla ei ole mitään sanomista. Mutta heidän tapaansa järjestää vaalit pidän kyllä vähintäänkin kummallisena. Kuinkahan moni suomalainen viitsisi jonottaa äänestyspaikalle neljä tuntia? Onko heidän pakko järjestää kaikki äänestykset yhtä aikaa (presidentit ja kannabiksen laillistamiset)? Miksi tuloksia julkistetaan ennen kun kaikki ovat äänestäneet? Saako valitsijamiehet vaihtaa mielipidettään varsinaisissa presidentinvaaleissa (jotka ovat joulukuussa, samana päivänä kun mun äitiysloma alkaa)? Miten osassa osavaltioista yksi ehdokas saa kaikki äänet, mutta osassa käytössä on suhteellinen vaalitapa? Mitä järkeä on asettua presidenttiehdokkaaksi vain osassa osavaltioita (vain kaksi ehdokasta -valtaehdokkaiden lisäksi- oli ehdolla riittävän monessa osavaltiossa, jotta heillä oli edes teoreettiset mahdollisuudet voittaa)? Uutisissa kerrottiin, että New Jerseyssä asukkaat voivat äänestää myös faxeilla ja sähköpostilla, vähän epäilyttää. Koko systeemi kuulostaa niin sekavalta, että entä jos ratkaisisivat vaalit pelaamalla Lassi-palloa...

Jyväskyläläisille tiedoksi, että lauantaina 24.11 kello 11-15 järjestetään Ilokivessä Arts&Crafts -tapahtuma, josta voipi hankkia ilmeisesti pääsääntöisesti opiskelijoiden tekemää taidetta, käsitöitä ja leivonnaisia. Minäkin olen siellä, mutta en kaupan. Hahah.

Jyväskylän paikallisliikenteestä

Vastailin vaalikoneiden kysymyksiin ja hain ehdokasta. Luultavasti olen nyt tehnyt valintani. Tosin käytin vaalikonetta siihen, että katsoin mitä listallani "mahdolliset vaihtoehdot" olivat vastanneet.

Moni vihreä kannattaa entistä halvempaa joukkoliikennettä Jyväskylään. Minä olen eri vähän mieltä. Jos palvelu on liian halpa, sitä ei arvosteta.

Olen pohtinut julkista liikennettä kovasti myös pääkaupunkiseudulla. Meidän ongelmahan Suomessa on se, että ihmisiä on liian vähän ja liian harvassa. Yhtä hyvää julkista liikennettä kuin Lontoossa emme saa järkevästi mitenkään. 

Jyväskylän kaupunkialue on melkoisen pieni ja tiivis, täällä pääsee fillarilla aika mukavasti liikkumaan. Yksi bussimatka maksaa aika paljon, 3,20 euroa. Mutta jos ei bussilla juurikaan liiku, niin samahan tuo jos viisi kertaa vuodessa kirpaisee. Jos taas bussilla liikkuu jatkuvasti, niin voi hankkia erilaisia matkakortteja (kortin hankkimisesta tulee lisämaksu ensimmäisellä kerralla). Kuukauden näyttökortti maksaa noin 60 euroa, sellainen kannattaa työmatkalaiselle, joka käy joka päivä töissä bussilla. Hinta on sama kuin yksi parkkisakko ei minusta ollenkaan kallis. Opiskelijalle bussin vaihtoehto on usein fillari, ei auto (no, on paljon poikkeuksia). Harvalla tulee matkaa yliopistolle yli viittä kilometriä ja sen matkan polkee mielellään. Huonoja kelejä/laiskoja päiviä varten voi hankkia 40 matkan kortin, jossa yhden matkan hinnaksi tulee 1,30 euroa. Ei se minusta ole kallis.

Ainoa ryhmä, jonka lippujen hintoja pitäisi mielestäni laskea, ovat alle kouluikäiset lapset. Opiskelijaäidin tai -isän matkassa kulkevasta nelivuotiaasta lapsesta pitää maksaa enemmän kuin vanhemman lipusta. Nostaisin tuota ikärajaa niin, että vanhemman seurassa kulkevasta alle kouluikäisestä lapsesta ei tarvitse maksaa. Lapsen kertalippu maksaa 1,60 euroa ja lapselle voi ostaa 10 matkan lipun hintaan 16 euroa. Kun kortista itsestään joutuu vähän maksamaan, niin lapsen on kalliimpaa kulkea matkakortilla kuin kertalipuilla. 40 matkan korttia lapselle ei ole hinnastossa tarjolla, mutta ilmeisesti osa lipunmyyjistä suostuu sellaisen lapsellekin myymään, mutta kukapa sellaista osaa itse kysyä.

Matkakorteissa typerä asia on se, että samalla kortille et voi ladata sekä aikaa että matkoja, vaan niitä varten pitää ostaa eri kortit.

Olen kulkenut bussilla vain Kuokkala-Laajavuori-Lohikoski-Ylistö-Sairaala-Kaunisharju-keskusta -alueilla ja ainakin niillä reiteillä busseja liikennöi ihan riittävän usein ja maksimissaan yhdellä vaihdolla pääsee perille. Moitittavaa aikatauluissa on sen verran, että pysäkeillä pitäisi olla pysäkkiaikataulut (arvioitu aika, milloin bussi on ko. pysäkille) ei lähtöaika jostain periferian kääntöpaikalta. Minulla ei ole mitään käsitystä, ajaako bussi juuri tälle pysäkille heinähankomäestä kolmeen minuuttiin vai puoleen tuntiin.

Että sellainen mielipide tänään.

Sunnuntaiaamiainen

Nyt on aamu puhuttu vakavia. Tässä jotain vielä vakavampaa eli hyvää ruokaa. Tein eilen illalla ensimmäisen kerran eläissäni croissantteja. Eli siis illalla tein taikinan ja aamulla sitten paistoin muutaman croissantin, loput pakastin (ennen paistamista). Olivat oikeastaan hyvin onnistuneita, sain niistä hyvin lehteviä ja ilmavia. Lisäksi aamupalaan kuului tomaatteja omalta takapihalta (nuo halkaisemattomat, halkaistut ihan kaupasta), paistettua munaa, mysliä, jogurttia ja mustikoita, aprikoosimarmelaadia, appelsiinimehua ja Britannia-teetä Ounce-nimisestä teekaupasta. Näillä eväillä ei voi alkaa huono päivä.

Liian sairas kouluun

Hesarissa oli sunnuntaisivuilla tänään laaja juttu lapsista ja nuorista, jotka ovat niin sairaita, että eivät kykene koulunkäyntiin, mutta silti siellä ovat (tiivistetty uutinen aiheesta täällä). Kysymys ei siis ollut pääsääntöisesti ylivilkkaista tai niin sanotusti huonosti käyttäytyvistä lapsista, vaan lapsista ja nuorista, jotka sairastavat vaikkapa masennusta, ahdistusta ja joilla on vaikeita käytöshäiriöitä. On eri asia, möliseekö lapsi tunnilla ja pilkkaako naapurin Jaskan rillejä vai heittääkö opettajaa tuoleilla ja uhkailee saksia apua käyttäen tappavansa ja raiskaavansa kaikki. Ensimmäiseen on puututtava koulussa ja oltava yhteydessä vanhempiin, jälkimmäinen kaveri ei kuulu kouluun.

Näissä uutisissa keskiössä ovat opettajat ja muu koulun henkilökunta, jotka eivät jaksa ja jotka ovat kädettömiä. Huomion saavat myös nämä sairaat lapset, jotka eivät pääse hoitoon (koska ei vain yksinkertaisesti pääse hoitoon tai vanhemmat eivät osaa hoitaa lapsen asioita). Minua kauhistuttaa niiden luokan 20 muun lapsen tilanne. Vaikka väkivalta tai sen uhka ei kohdistuisikaan muihin oppilaisiin, niin onhan se pelottavaa. Joutuvatko pienet lapset näkemään ja kuulemaan koulussa sellaista väkivaltaa, jota he eivät ikänsä puolesta saa katsoa edes elokuvista tai telkkariohjelmista? Yksikin kerta on liikaa.

Nykysuuntaus on se, että kaikenlaiset oppijat ovat samassa luokassa. Kannatan sitä melko pitkälle: liikuntavammainen, suomen kieltä vasta opetteleva, down-lapsi, nopeasti oppiva lahjakas ja ylivilkas sopivat varmasti kaikki samalle luokalle, kunhan tukea tarvitsevat saavat sitä riittävästi (eli on opettajan lisäksi riittävästi muuta henkilökuntaa). Se vaatii paljon opettajalta, mutta ei pitäisi olla mahdotonta. Sen sijaan aggressiivinen ja väkivaltainen tai sillä uhkaava lapsi tai nuori ei kuulu mihinkään koululuokkaan.

Useaan otteeseen olen saanut lehdistä lukea, miten opettajat valittavat, miten vanhemmat eivät välitä. Tosielämässä en ole kohdannut niitä vanhempia, jotka eivät välitä (uskon toki, että heitä on, eivät vain kuulu minun tuttavapiiriini). Olen kuitenkin kuullut useammastakin tapauksesta, joissa  kotiin ei ole kerrottu tai on kerrottu kummallisen myöhään, jos lapsella on ollut ongelmia koulussa.

Mieleen tulee myös oma kouluaika. Olinkohan viidennellä tai kuudennella luokalla, ja opettajalla oli tapana vaihtaa aika usein istumajärjestystä. Eräs järjestys oli sellainen, että istuimme tyttö-poika -pareittain ja parit arvottiin. Sain viereeni vilkkaan pojan, joka oli huono koulussa. Ihan mukava ja tavallinen poika toki, mutta tökki minua harpilla käteen, kopioi tehtävien vastauksia ja häiritsi oppimistani. Tiesin, että opettaja laittoi tyttöjä ja poikia vierekkäin siksi, että tytöt rauhoittaisivat niitä muutamia vilkkaita poikia (kovin vilkkaita tyttöjä ei meidän luokalla tainnut ollakaan, minäkin olen jo vähän rauhtoittunut ensimmäisistä luokista :D). Kritisoin asiaa opettajalle. Mielestäni olin koulussa oppimassa uusia asioita ja varmasti opettelemassa myös ryhmätyötaitoja ja niin edelleen. Mutta missään tapauksessa minun tehtäväni ei ollut pitää tätä villikkoa aisoissa.