Lasta emme toki vie mihinkään hoitoon (sairaalasta päästyään hän on ollut koko ajan joko minun tai mieheni (ja yleensä molempien) hoidossa). Niinä päivinä kun mies on töissä, minä jätän luennot pääsääntöisesti väliin. Jonkin verran näyttäisi olevan kahdeksan aamuja ja tiukimmalta näyttää se, että mun ja lapsen pitäisi olla toisinaan tasan kello 8 miehen työpaikalla. Otetaan sieltä mies ja fillari mukaan ja viedään minut yliopistolle. Pääsen sitten fillarilla myöhemmin kotiin.
Tässä kesällä varsinkin on totuttu melko leppoisaan menoon. Heräämme kyllä aikaisin, kuuden ja seitsemän välillä yleensä. Aamupalapöydässä menee helposti tunti Hesarin parissa. Lapsikin istuu pöydän päässä melkoisen pitkään syömässä.
Nyt on harjoiteltu parina aamuna vähän aikatauluja. Eilen oli neuvola 9:20. Ei ongelmaa. Tänään mies läksi aamulla töihin ja meillä oli siskon lapset yökylässä. Vein heidät varttia vaille yhdeksäksi päiväkotiin. Myöhästyttiin vain pari minuuttia. Ja unohdin harjata tytön tukan (piti antaa omasta päästä ponkkari ja sitoa tukka kiinni päiväkodilla, huomaakohan sisko...). Vähän vajaaksi jäi omat aamutoimet. Kun tultiin kotiin ja laitoin lapsen aamu-unille, join kupin teetä, söin aamupalalle vähän jatkoa ja luin Hesarin.
Myönnän, että olen vähän hidas lasten kanssa. Kerran unohdin antaa siskon lapsille iltapalaa. Eikä me olisi ehdittykään, kun niihin syömistouhuihin menee aina niin kauan. Iltapala olisi pitänyt aloittaa suoraan päivälliseltä nousematta välillä pois pöydästä. (Sivuhuomautuksena, että syömme itse usein päivällisen, vai onko se sitten illallinen, niin myöhään, että iltapaloja ei syödä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.