perjantai 30. syyskuuta 2011

CLP-40

Melkoisen imelä joulukortti Crafting Life's pieces -blogin haasteeseen.

Elämme velaksi

Hesarissa oli eilen palstan kokoinen tumppiuutinen. Se oli sivulla kuusi ja vielä kaiken lisäksi kotimaa-osiossa. Minusta se oli päivän tärkein uutinen ja koskee jokaikistä tällä maapallolla. Se pistää vihaksi ja tekee surulliseksi. Uutisessa kerrottiin, että loppuvuosi eletään velaksi. Nyt on kulutettu kaikki uusiutuvat luonnonvarat, joita luonto vuoden aikana tuottaa. Me lainaamme siis lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme loppuvuoden. Ja jonain päivänä ne on pakko maksaa takaisin. Mahtavat olla onnellisia, kun kaivelevat jätteistämme raaka-aineita ja siivoavat sotkujamme. Ja me suomalaiset olemme sieltä pahimmasta päästä. Me olemme eläneet suurimman osan vuodesta velaksi.

torstai 29. syyskuuta 2011

P*skarteluhaaste #110 (ja kuulumisia)

Kuudes päivä tätä samaa mahatautia (lääkäri siis arveli, että viime viikolla ollut yhden päivän tauti oli joku eri juttu) ja alan olla täysin kypsä. Paikat ovat kipeänä ja olo melkoisen heikko. Kävin eilen kävelemässä muutaman sata metriä videovuokraamoon ja kauppaan ja olin sen reissun jälkeen ihan poikki. Yritän olla ajattelematta miten paljon jään kouluhommissa jälkeen. Kotona ei oikein voi opiskella, pitäisi mennä kirjastoon kirjojen ääreen, mutta ei kykene. Ehkä se tästä.

Mutta kortteja olen koettanut vähän väsäillä. Tämän viikon p*skiksessa on väribingo. Valitsin ensin värit (turkoosi, musta ja oranssi) ja sitten aloin miettiä, mitähän tekisi. Siitä tuli yllättävän kiva, kun lähtökohtaisesti minusta oranssi ja turkoosi eivät sovi yhtään yhteen.


Maanantaina menemme pankkiin ja maksamme loput uudesta kodistamme. Sitten saamme avaimet käteen. Siinä ei kauaa ihastella, kun alkaa armoton purkaminen ja remontti. Saa nähdä, mitä kaikkea minä pääsen tekemään, mutta lähinnä on kuulostanut siltä, että minun tehtäväni on maalata. Aina kun tulee puhe maalaamisesta, niin selviää, että se on minun hommani. Kylppärissä ja saunassa on vähemmän maalaushommia, ja saa nähdä, onko siellä mitään, mitä osaisin tehdä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Pajan art #96

Pajan art -haateen aiheena tällä kertaa kehykset. Kortin koko omavalintainen 12x12 senttiä.

Zetti eli omituinen kortti

Eilen "ahkeroin" omituisen korttini parissa. Smudgy Antics -haasteena oli zetti eli Teesha Moore -nimisen kaverin jalanjäljissä. Klikkaa tästä, jos olet ihan ulalla. Minäkin olin. No, kortissani ei ole Smeared Inkin kuvaa, joten en osallistu haasteeseen, mutta hauskaa kuvan tekeminen kuitenkin oli. Minulle tuli heti mieleen uudehko Gorjuss-leimasimeni ja pöllöjähän on vaikka kuinka mistä valita.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Lauran korttihaaste 2

Olen edelleen kipeänä kotona. Lauran korttihaasteessa teemana oli inspiroitua elokuvasta. Hetken mietin ja päätin inspiroitua Amélie-elokuvasta. En ollutkaan katsonut sitä aikoihin. Se onkin yksi kaikkien aikojen lempielokuvistani. Katsoin sitten elokuvan ja askartelin tällaisen kortin:

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Rannekkeet

Tämän syksyn neulomiset alkoi hyvin pienellä, mutta tarpeellisella asialla: rannekkeilla.

Tapettiapua

Oletko nähnyt tapettia, joka keskustelisi mukavasti tämän komistuksen kanssa? Ilmi anna se!

P*skarteluhaaste #109

Viikonloppu on mennyt pitkälti kotona ollessa. Olen kipeänä ja on syytä pysytellä vessan lähellä. Ei kiva juttu ollenkaan.

Tänään olen taas jaksanut vähän olla jalkeilla ja askartelin p*skikseen kortin. Aiheena oli kraft (eli "pahviväri") plus kaksi muuta väriä. Minun muut värini ovat vaaleanpunainen ja musta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Arkkikaupan haaste #20

Minusta lauantaiaamut ovat juuri sopivaa aikaa askartelulle. Arkkikaupan haasteessa ja minulle tuli mieleen puu-leimasimeni. Tykkään siitä kovasti, joten siitä tuli tällainen kortti:

Aika erikoinen värivalinta (minulle), mutta se valikoitui siitä yksinkertaisesta syystä, että silmääni osui suunnilleen oikean kokoinen, valmiiksi leikattu neliö kartongin palanen. :D

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Mitä "pitäisi" olla aina keittiön kaapeissa?

Minusta tuollaiset listat ovat vähän hassuja. Pidän vallan mahdottomasti listojen tekemisestä. Koton sivuilta lukaisin listan asioista, joita "pitäisi" olla aina kaapissa. Ehkä siellä kotona kannattaa kuitenkin olla niitä aineksia, joista tekee ruokaa. :D En ole koskaan käyttänyt provence-yrttisekoitusta ja inhoan papuja ja oliiveja. Joten ehkä niitä ei kannata hautoa kaapissakaan. :D

Mutta koskaan tykkään tehdä listoja, niin olkoon tämä minun "näitä meillä on kuta kuinkin aina keittiössä" -lista.

karkeaa ja hienoa suolaa, pippuria myllyssä, valkosipulia, keltasipulia, punasipulia, basilikaa, chiliä jauheena ja kastikkeena, oliiviöljyä ja jotain maustuvampaa öljyä (esim paahdettua sesamöljyä tai chilillä tujustettua rypsiöljyä), voita, munia, maitoa, kermaa, juustoa mielellään ainakin paria sorttia, rahkaa, kinkkua, porkkanoita, salaattia, tomaattia, kurkkua, pestoa, soijakastiketta, hunajaa, teetä, tomaattimurskaa, puuroja, leseitä, vehnäalkioita, pähkinöitä, jauhoja, jotain hilloa, tummaa suklaata ja jäätelöä

Onhan siellä tietenkin kaikkea muutakin, joka ei välttämättä ole kovin tärkeää. Vaikkapa tomusokeria. Sitä tarvitsee todella harvoin enkä ikinä ole varma, onko sitä, joten ostan, jos olen tekemässä jotain kuorrutetta. Ja kuitenkin sitä oli jo valmiina!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Make it Monday -haaste

Tänään mennään tiistaissa, mutta osallistunpa ensi kertaa tähän haasteeseen. Aiheena on syksyn toivottaminen tervetulleeksi "Welcome Fall" -teemalla. Sopikoon tämä Gorjuss-leimasimella tehty kortti haasteeseen.

Messutuliaisia

Olen ollut tänään todella huonovointinen, mitä lie vatsatautia. Jos nyt vähän aikaa jaksaisi olla jalkeilla ja postata viikonlopun ihanuudet.

Eli lauantaina tosiaan olin Leimailutaivas-messuilla. Siellä oli hieno meno ja tapasin muutaman tutun KK:sta (eli Koukussa kortteihin -yhteisöstä). Olipa hauska tavata nettituttuja ihan naamatusten. Valtavan suuria tarpeita minulla ei ollut, mutta ainahan sitä jotain pientä voi hankkia. Gorjuksen leimasimen ajattelin hankkia ja sen tein. Mutta jospa kuva kertoisi enemmän kuin sanat:

Kuten näkyy, joulukortteihin on jo varauduttu. Erityisen ihana ostos oli myös tuo alhaalla, melko oikealla oleva sapluunasetti. Siinä on kuumailmapalloa, Eiffel-tornia, taskukelloa ja pari kehystä. Todella ihana!

Piipahdin myös Villakeijun pöydässä, josta sain ostosteni lisäksi myös haasteessa voitetun palkinnon. Nyt siellä on menossa haaste, jossa kaivataan hämiksiä, lepakoita, sudenkorentoja tai pöllöjä. Kannattaa osallistua myös palkintojen takia, sillä tämä on nyt minun:


Lopuksi muutama sananen uudesta kamerasta. (Varastin tuotekuvan netistä.) Kamera on näppärän pieni, kulkee helposti mukana. Siinä on hauskoja kikkailuominaisuuksia (panoraamakuvat yms). Unohdin kuitenkin, että pienessä kamerassa ei valovoima riitä. Pakotin kameran ottamaan kuvia ilman salamaa liian pimeässä ja niistähän tuli tärähtäneitä. Tuon Canonin tunnen niin hyvin, että tiedä melko tarkkaan, mikä on viimeinen hetki, jolloin voi kuvata ilman salamaa. Hetki menee tuon kanssa opetteluun. Missään tapauksessa tätä ei kannata hankkia perheen ainoaksi kameraksi, mutta varmasti ajaa asiansa siinä, mihin se on tarkoitettu. Tosin en ole vielä työntänyt sitä veteen tai edes pudottanut. Odotetaan, että mies pääsee sukeltamaan ja kokeilemaan veden alla.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Onnea synttäriarvonnan voittajalle!

Kävin viikonloppuna sekä Leimailutaivaassa että Habitare-messuilla. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa, kun saan kuvia mukaan.

Synttäriarpajaiset päättyi eilen, kiitos kaikille osallistujille. Arvoin voittajan random.orgilla ja tuloksena oli numero yksi! Eli onneksi olkoon Aurinko-omena! Minulla ei ollutkaan sinun sähköpostiosoitetta tallessa (ehkä...), joten laitapas sähköpostina osoitteesi, niin saat palkintosi. Haluatko askartelutavaraa vai itsetehdyn yllätyksen? (Minun spostiosoitteenihan on tuossa sivupalkissa.)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Syntymäpäiväarvonta

Miten aika juokseekaan! Tämä uusi bloginikin on jo vuoden ikäinen. Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi 17.9.2010. Siksipä ajattelin järjestää syntymäpäiväarvonnan. Arvontaan osallistuminen on hyvin helppoa. Jätä tähän postaukseen kommentti, vaikkapa vastaus kysymykseen Mikä on ollut mieleenpainuvin kirjoitus/kuva? tai Miksi luet blogiani? Voi se olla jotain muutakin. Lisäksi ilahduta jotakuta tällä viikolla, ihan miten haluat (en aio tarkistaa, oletko ilahduttanut, joten voit halutessasi huijatakin! :D) Kukin kommentin jättäjä osallistuu arvontaan. Jos mahdollista, niin jätä vain yksi kommentti, niin voin helposti arpoa voittajan jollain netin ilmaisella numerogeneraattorilla.

Mitä sitten palkintona? Tehdään niin, että kasaan askartelupaketin, jossa on yhtä monta "juttua" kuin on kommentin jättäneitä. Jos on siis kaksi kommenttia, niin paketissa on kaksi asiaa, jos sata, niin asioita on sata. Tosin asiat saattavat vähän pienentyä lukumäärän kasvaessa. :D Kaikki lukijani eivät ole askarteluihmisiä, joten vaihtoehtona on myös jotain itse tehtyä. Joten lisää kommenttiisi vielä se, haluatko mieluummin askartelupaketin vai jotain minun tekemää.

Aikaa kommentin jättämiseen on sunnuntaihin 18.9.2011 kello 23:59 asti, Jyväskylän aikaa.

Olkoon nämä suklaat tässä houkuttimena.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Villakeijun haaste

Minä muutes voitin viimeksi Villakeijun haasteen! En tiedä vielä, mitä voitin, sillä käyn lunastamassa palkintoni Leimailutaivaasta viikon päästä. Tässä kesällähän voitin pari kertaa. Onhan se kivaa, kun arpaonni potkaisee!

Tällä kertaa haasteen aiheena oli jokin seuraavista eläimistä: pöllö, hämähäkki, lepakko tai sudenkorento. Minä pöllöilen.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Vintage-haaste #1

Uudessa kotimaisessa vintage-haasteblogissa on ensimmäinen virallinen haaste. Luonnoksen inspiroimana syntyi tällainen:

Varmenteet

Ärsytyksen aiheita. Miksi joka hemmetin paikkaan pitää tunkea kirjainvarmenteita? Yliopiston sähköpostiin ei pääse, jos tunnuksen ja salasanan lisäksi ei kirjaa laatikossa näkyviä kirjaimia. Todella monet bloggaajat ovat laittaneet asetuksensa niin, että ensin kirjoitan viestin ja kerron kuka olen, sitten klikkaan lähetä. Mutta eihän se viesti mihinkään lähde ennen kun on taas tulkittu hieroglyfejä. Näissä bloggerin blogeissa hieroglyfit näyttävät sentään kirjaimilta, mutta jossain palveluissa ne ovat hermoja raastavia. Miksi, oi miksi, teette elämästä taas hitusen haastavampaa ja hermoja raastavampaa? Vai oletteko kaikki tosiaan joutuneet roskapostin lähettäjien uhriksi? Ihme homma, minulle on melkein kuuden vuoden bloggaamisen jälkeen tullut yksi roskaposti.

Tosin voisihan tätä laajentaa. Enemmän roskapostia tulee sähköpostiin, voisihan siinäkin kysellä aina kirjainvarmenteita ennen kun saat lähetettyä mun postiini mitään tai tekstiviestien lähettämisen yhteydessä. Roskaa tulee myös postilaatikkooni, jossa lukee "ei mainoksia" ja "ei ilmaisjakelua". Pitäisiköhän siihen asentaa jokin kirjaimia arpova lukkosysteemi lukutaidottomia pitsamainosten jakajia varten...

Omituinen mieli

Teemalta on tullut viime päivinä paljon kiinnostavia ohjelmia ihmismieleen ja aivoihin liittyen. Yksi loistava on Mielen salattu voima. Tuossa on ensimmäinen osa, seuraavia kahta ei ole vielä näytetty. Katsomisaikaa on jäljellä vielä kuukauden, että ei ole vielä hoppu, mutta kannattaa katsoa.

P*skarteluhaaste #107

Eilen räpelsin Koukussa kortteihin -yhteisön haasteisiin kortteja. (Ne ovat esillä vain siellä, en jaksa molempiin paikkoihin liittää. Joku onnellinen sen sijaan saattaa joskus saada kortin ihan postissa, eihän sitä koskaan tiedä!) Tänään jatkoin haasteiden parissa ja paskiksessa oli tällä kertaa aiheena Clean and simple. Sellaisia kortteja syntyy minulla aika usein. Tässä käytössä uusi kilpparileimasin.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kolmas on liioittelua

Eilisestä jäi mieleen eräs lausahdus: Minulla on aina niin kiire, että en ehdi tehdä mitään. Ehkä tämä ihminen ei tarkoittanut sitä ihan kirjaimellisesti, mutta tuolta se saattaa tuntua. Luin eilen myös Imagesta artikkelin aivoista. Aivotutkimus taitaa olla nyt pinnalla, kun aivoasioita on pomppinut silmiini muuallakin.

Olen viime kuukausina kiinnittänyt siihen huomiota, että muistini ei toimi niin kuin ennen. Olen joutunut suorastaan noloihin tilanteisiin muistini kanssa, joten kerronpahan sen nyt sitten ihan julkisesti. Ennen kesälomaani unohdin melkein viikottain työkavereitteni nimiä. No, eihän niitä kaikkia nyt voi muistaa, mutta unohdin, että minkänimiselle henkilölle olen pitänyt henkilökohtaisen koulutuksen muutamaa päivää aikaisemmin. Tässä taannoin kirjoitin postausta ruoasta, jota olin hetkeä aiemmin syönyt. En muistanut sanoja parsakaali ja kookosmaito. Aikani mietittyäni muistin, että ensimmäinen on englanniksi broccoli ja toinen tulee ruskeasta, karvaisesta pähkinästä. Kyllä ne sanat jossain vaiheessa mieleen tulivat, mutta ennen sitä ehti jo ahdistaa.

Etsin jatkuvasti kalenteria, avaimia, kattilan kantta tai puhelinta, joka oli juuri muutama sekunti sitten kädessäni. En osannut ratkaista hesarissa olleita mikä kuvio tulee seuraavaksi -testejä, vaikka aikaisemmin olen ratkonut niitä ihan hyvällä menestyksellä. Tulen kaupasta kotiin enkä muista, mitä olen ostanut (hahaa, mutta olenko muistanut ostaa, mitä piti?). Unohdin mainita lääkärille muistiongelmista, vaikka se lukikin minulla oikein muistilapulla. Olen useamman kerran huutanut itselleni kiukkuisena Keskity!.

Olen ollut välillä huolissani muististani ja terveydestäni, mutta ehkäpä aivot vain toimivat näin, kun niitä käyttää niin kuin minä käytän. Jostain luin, että nykyihminen kohtaa yhden päivän aikana yhtä paljon tietoa, kun maailmassa oli tiedettäviä asioita keskiajalla. Olen istahtanut tänään tietokoneelle, istunut tässä ihan pienen hetken. Kävin ensin facebookissa (jossa ei ollut tapahtunut mitään) ja lukemassa kolme uutta sähköpostiviestiä. Sitten tulin kirjoittamaan blogipäivitystä. En muuta. Mutta silti safarin historia näyttää, että olen avannut 30 sivua. Ja näinhän se menee.

Joidenkin tutkimusten mukaan multitasking, useiden asioiden tekeminen yhtä aikaa (jota esimerkiksi tein viime kesänä koko kesän työkseni) vain yksinkertaisesti tekee meistä tyhmempiä. Meidän ei myöskään tarvitse muistaa mitään, kun tekniikka muistaa meidän puolestamme. Ei minun tarvitse muistaa, missä sisvustolla oli se joku kivan kuuloinen ruokaohje, johon tuli aurajuustoa, kun safari etsii sen puolestani. Kun näen kauniin rakennuksen, räppään siitä valokuvan ja voin ihailla rakennusta uudelleen ja uudelleen. Ehkä silmään voitaisiin asentaa jokin siru, että ei tarvitsisi opetella kenenkään nimiä ulkoa, vaan toinen siru kuiskaisi korvassa, kuka edessäni oleva henkilö on. Ennen luettiin yhtä kirjaa aina vaan uudestaan, minä luen vähintään viittä kirjaa yhtä aikaa, lehdet ja kaikki muu siihen päälle. Kun aiemmin piti opetella rimpsut ja rampsut ulkoa, niin jokainen osasi jonkinlaisia muistitekniikoita. Ei nykyään tarvitse opetella mitään, kirjaan salasanatkin muistikirjaan. Ilmeisesti lapsena pitkät ulkoa opettelut ja mekaaniset motoriset harjoitukset tekevät hyvää aivoille. Olen sentään tuhertanut itku kurkussa kuivamustekynän kanssa kaunokirjaimia vihkooni ja osaan edelleen ulkoa rinnastus- ja alistukonjunktiot, uuden testamentin kirjat, saksan datiivia vaativat prepositiot (höpötin ne kaikki tässä läpi, osaan!) ja niin edelleen, sääliksi käy nykylasten aivoja, jotka eivät ehkä tee sitäkään vähää.

Aivot ovat joustava elin, mutta jos siihen luo syvän uran (käymällä vaikkapa kerran tunnissa veispuukissa), niin toiminta lipeää aika helposti huomennakin siihen samalle uralle. Uria voi kuitenkin muuttaa, toisia uria on vaikeampi muuttaa, mutta kyllä se onnistuu. Minä aion jatkossa tehdä vähemmän ja keskittyä tekemisiini enemmän. En halua, että minulla on niin kiire, että en ehdi tehdä mitään. En halua tulla enää tyhmemmäksi. Yksi hyvä homma voisi olla selaimen tabien rajoittaminen. Minulla on nytkin avoinna kuusi tabia, usein pitkälle toistakymmentä. Minulla on painonhallintaan liittyen muodostunut sanonta: kolmas on liioittelua. Ehkä se sopii tähänkin.

Hellikää aivojanne tänään jollain mukavalla, keskittymistä vaativalla puuhalla. Vaikka lukemalla uusimmasta Imagesta Anu Partasen aivoartikkeli Tuntematon planeetta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Tuliaiset New Yorkista

Armas puoliskoni saapui eilen kotiin New Yorkista. Hän oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Matka oli mennyt mukavasti, paljon oli nähnyt ja paljon oli valokuvia näytettävä. Ensimmäisenä tenttasin, mitä oli syönyt (oli vähän nälkä, kun kävin kentältä hakemassa).

Sain todella mieluisia tuliaisia. Vaatteiden suhteen olen sen verran kranttu, että en osaa itsekään ostaa itselleni vaatteita, niin niille sanoin jo lähtiessä "ei". Mutta hyvin mieluisat kengät tuli kotiin:


Voinkin sanoa, että minä shoppaan kenkäni vain suurkaupungeista. Ennen näitä olen omistanut kahden conversen tennarit, toiset ostettu Lontoosta ja toiset Shanghaista. Mutta molemmat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Paljon pidetyt siis!

Askartelukauppoja etsin miehelle etukäteen kaksi ja hän oli käynyt niissä molemmissa. The Ink Pad on nimensä mukaisesti aivan täynnä leimasimia ja sieltä tuhansien leimasinten joukosta valikoitui nämä:


Tuosta pulleasta miehestä tulee varmasti hauskoja kortteja!

Samasta kaupasta löytyi myös papereita (isot paperit ovat 12x12") ja lisää papereita oli Michaelsissa, joka oli sitten isompi askartelukauppa, mutta jossa ei myyty samassa mittakaavassa leimasimia (mies sanoikin, että onneksi kävi myös siellä Ink Padissa). Lisäksi sain varalevyt bigshotiin, eipähän katkea stanssaaminen sinä päivänä, kun ensimmäinen levy katkeaa!


Yksi kovimpia New Yorkin nähtävyyksiä minulle olisi ollut Moma. Sieltä mies valkkasi oman makunsa mukaan van Goghin julisteen. Tässä sama kuva magneetissa.


Meillä on jo Näkymä yökahvilasta, joten tämä sopii todella hyvin sen kaveriksi. Momasta tuliaisena tuli myös ensi vuoden kalenteri Banksylla kuvitettuna. Aivan loistava! Kyllä mies tietää, mistä minä tykkään!




Kallein tuliainen oli uusi kamera. Ollaan kovasti harkittu pikkuruista kameraa, jonka voisi ottaa mukaan ihan mihin vaan. Tämä iskun-, veden-, pakkasen-, putoamisen- ja paineenkestävän kameran voi ottaa aika monille hurjille reissuille. Mies on haaveillu kamerasta, jolla voisi kuvata sukellusreissuilla ja tällä sen pitäisi onnistua.


Ja on aika sähäkän värinenkin!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Opinnot jatkuvat

Eilen alkoi koulu. Oli ensimmäinen luento heti aamutuimaan kahdeksalta. Kurssiin kuuluu muun muassa kompostointia, pullolajitteludemo citymarketissa sekä ekskursio kaatopaikalle. Tiukkaa akateemista pänttäämistä. :D No, ehkä sitäkin on.

Jäteasioissa tärkeysjärjestys on olevinaan se, että ensisijaisesti pyritään vähentämään jätteen määrää ja vasta toisena kierrättämään aineena tai sitten energiana. Enpä ole nähnyt kovin rajuja toimenpiteitä sen puolesta, että jätettä syntyisi vähemmän. Kahvipaketit on nykyään pakettu pelkkään folioon entisen pahvi+folio -pakkauksen sijaan. Wuhuu! Ja tämä asia pistää vihaksi.

Jotta maailma ei olisi liian vakava paikka, koristelin vihkon kannen. Melkein väitän, että minulla on kurssin hienoin vihko!