sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Matkalta kotiin

Perjantaina palattiin lomamatkalta kotiin. Oli aivan ihanaa. Slovenia on hurjan mukava maa matkailla. Siellä on kaikkea: luontoa (tippukiviluolia, metsiä, vuoria, turkooseja järviä, vesiputouksia), vanhoja keskieurooppalaisia taloja ja kaupunkeja, mahdollisuus vähän shoppailla, (vaikka ei kauhean halpaa olekaan) ja sitten vielä meren rantaa ja välimeren tunnelmaa.

Tärkeä osa minun lomiani on syödä hyvin. Alla esimerkki.


Ainoa miinuspuoli retkessämme oli se, että emme ole vieläkään saaneet matkalaukkuja. Tyypit menivät lakkoon juuri silloin, kun olimme laskeutumassa. Kapteeni kertoi laskun jälkeen parilla sanalla, että näin on käynyt ja sanoi, että tuloaulasta saamme lisätietoa. Olimme tunnin tuloaulassa ja ainoa kuulutus tai muu tiedonanto oli se, että hihnalle 21 tulee nyt Reykjavikin laukkuja. Ei muuta, ei mitään muuta.

Eihän niissä matkalaukuissa mitään kovin tärkeää ole. Mies kävi kalsarikaupassa jo lauantaina, minä haaveilin, että olisin saanut meikkiä naamaan huomenna töihin. Pitää ilmeisesti mennä ilman, tunnistavatkohan työkaverit. :P

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Askartelutila

Nyt olen törmännyt monessa blogissa siihen, että esitellään toinen toistaan hienompia askartelutiloja. Tässä on minun:

torstai 12. toukokuuta 2011

Minä voitin!

Danilan blogissa oli jokin aika sitten arvonta, johon osallistuin ja nyt olen ollut onnettaren suosikkina! Voi miten kiva! Voittaminen on aina kivaa, mutta kovin harvoin sitä voittaa. Kerran voitin Ilosaarirock-kirjan, sellaisen ohuen, pehmeäkantisen. Paras juttu ehkä ikinä on ollut sellainen isokokoinen kovakantinen Minä, Aku Ankka -kirja (vai olisiko ollut Minä, Roope-setä...). En muista yhtään, mistä sen voitin, olin kuitenkin noin 16v.

Mutta kerran en halunnut voittaa. Menimme ystäväni kanssa seurakunnan järjestämille kymppisynttäreille liikuntatalolle. Sinne oli siis kutsuttu kaikki ko. vuonna kymmenen vuotta täyttäneet/täyttävät. Minulla oli kaikki kivat farkut likaisena ja minun piti laittaa kirkkaanpunaiset housut jalkaan. Ehkä äiti ei päästänyt minua miihahousuissa. Vettä satoi kaatamalla ja menimme bussilla. Kumpikaan meistä ei tiennyt, missä liikuntatalo tarkalleen oli ja jäimme vähän liian aikaisin bussista pois. Kysyimme neuvoa R-kioskilta ja juoksimme muutaman sata metriä eksyksissä sateessa. Minulla ei ollut paitsi nolot punaiset housut, vaan nolot, märät, punaiset housut. En muista mitä ohjelmaa siellä oli (paitsi että sai palan täytekakkua), mutta lopussa arvottiin kaikkien kesken jotain. Muistan, että päässäni takoi koko ajan, että "toivottavasti en voita", kun edessä lueteltiin voittonumeroita. Etten vaan olisi joutunut noloissa housuissani hakemaan palkintoa. En voittanut.

Nykyään pitäisin niitä punaisia housuja hienoina!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kalakeittoa, polkupyöriä ja liian innokas tarhuri

Tänään on ollut vetämätön päivä. Sitten törmäsin tälläiseen lauseeseen: Joskus ei vaan huvita mikään ja se on ihan normaalia. Olen sitten yrittänyt nauttia siitä, että ei huvita mikään. Minulla ei ole ollut tylsää -herraties miten pitkään aikaan- ja tämä on jo vähän sinnepäin. Olen odottanut tylsyyttä. Mutta tänään olen yrittänyt opetella nauttimaan siitä, kun ei mikään huvita. Olen sotkenut, katsonut telkkaria ja syönyt epäterveellisesti.

Eilen kävimme kaupungille pyörähtämässä. Pikaruokavinkki Jyväskylän keskustaan. Meillä oli vähän nälkä ja ajattelimme syödä keiton. Sitä varten kannattaa suunnata Soppabaariin. Mutta olisikohan ollut jo kolmas kerta, kun totean oven takana, että se aukeaa lauantaisin kello 12. Meidän teki lounasta mieli jo puoli kaksitoista eikä jääty odottamaan. Mistähän saisi kevyttä lounasta? Sokoksen alakerrasta, Mestarin herkun ruokapaikasta. Olimme hyvin tyytyväisiä: herkullista lohikeittoa sämpylällä ja maidolla hintaan 5,30.

Nyt käynnistyi pyöräilyviikko. Eilen nähtiin pyöräparaatin lähtö kompassilta. Kovin montaa pyöräilijää ei ollut, mutta monennäköisiä pyöriä sentään.



Olemme lähdössä parin viikon päästä (tai silloin jo olemme) Sloveniaan viikon lomamatkalle. Kun tulemme reissusta, niin pääsemme palstan kimppuun. Survo-Korpelan takana oleva palsta numero 148 on nyt sitten kolmatta vuotta meidän. Tuohon lähempään peltoon ei ollut kuulemma mitään jakoa, mutta aion ilmoittautua jonoon, josko ensi vuonna sitten. Mutta taimia minulla on vaikka sun mitä ikkunalaudoilla. Kesäkurpitsojen kanssa olin auttamattomasti aivan liian innokas, kuten kuvasta näkyy:
Jos jollakulla on idea tähän asiaan, kertokoon nyt tai vaietkoon iäksi. :D

Hyvää äitienpäivää kaikille hyville äideille!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Muutama kortti

Töypöydälläni käy jatkuva kuhina. Paperit, leimasimet, musteet, leikkurit ja sakset vaan suhisevat.




Tässä on kortti, jossa siskoni auttoi. Hän nimittäin somitteli kortin.