tiistai 28. syyskuuta 2010

Voihan tulostus!

Tänään törmäsin ensimmäiseen asiaan, mitä meidän uusi iMac ei osaa tehdä. Se ei osaa tulostaa Canonin tulostimellamme kaksipuoleisesti. Vai Canonin tulostin ei osaa tulostaa kaksipuoleisesti, kun se on Macissa kiinni. Kohtuullisen ärsyttävä asia. Tulostin juuri 45 slideä kemian muistiinpanoja ja yleensä tulostan niitä kaksi aina sivulleen ja molemmin puolin, pysyy paperipinot siedettävämpinä ja ei mene niin paljoa paperia. Mutta nytpä se ei onnistunut. Canonin sivuilta löytyikin tieto, että kaksipuoleinen onnistuu vain PC:llä. Näinköhän joudun avaamaan aina läppärin tulostamista varten...

Unohtelen koko ajan asioita. Eilen erityisesti ei ollut minun päiväni. Ensinnäkin harmitti aamuvuoro töissä. Ihmettelin, miten olen sekoillut työvuorotoiveiden kanssa, kun teen mieluusti keskiviikkoisin aamua ja maanantaisin iltaa, niin ehdin kemian luennoille. Nyt se luento jäi siis väliin. Ja sitten huomasin töissä vielä, että olin sekoillut: minulla olisi ollut iltavuoro, aamuvuoro on ENSI VIIKON maanantaina. Just.

Ruokatunnin aikaan läksin kävelemään lounaspaikkaan päin ja onneksi jo rappusissa kaivelin kassia ja muistin, että en siirtänyt lompakoita repusta kassiin. Minulla ei siis ollut rahaa tai minkäänmoista korttia. Hiisi, piti sitten lainata rahaa työkaverilta, että sain ruokaa.

Mutta ei sen enempää nyt. Tulostukset on tulostettu. Menen jatkaan NMR:n parissa ja tutkimaan erilaisissa ympäristöissä olevia protoneja.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

lisäys päivän keitoksiin

Tein vielä yhdestä kesäkurpitsasta sitruunan kanssa hilloa. Sain sellaista viime syksynä anopilta ja se on aivan oivallista. Ensin en oikein tiennyt, että minkä kanssa sitä voisi syödä, mutta olen päätynyt nauttimaan sitä kanan kanssa. Sopii aivan loistavasti.

Savon reissumme aikana olin ehtinyt saada ensimmäiset korttini postcrossingin kautta: toisen Tsekeistä ja toisen Itävallasta. Tänään taas laitoin itse yhden menemään, tällä kertaa Suomeen.

Huono puoli tässä keittiössä häärimisessä on se, että en todellakaan ole siivonnut tai järjestellyt täällä, niin kuin haaveilin. Tosin kello on vasta kahdeksan, joten onhan tässä pari, kolme tuntia tehokasta peliaikaa vielä.

kakku ja porkkanoita

Torstaista lauantaihin olimme miehen kanssa Savossa. Minua oli pyydetty tuomaan juustokakku tullessani ja hyvin mieluusti sen veinkin. Kakkujen tekeminen on kovin kivaa, mutta emme tietenkään pysty kahdestaan valtavia määriä kakkuja syömään.

Suu söis, vatsa vetäis, vaan ei kestä hienot sääret!

Kinuskikissan sivuilta löytyi herkullisen kuuloinen ohje: suklainen sitruunajuustokakku. Viimemmäksi kyseiseen kyläpaikkaan vein appelsiini-valkosuklaakakun, joka oli hyvä sekin, mutta ajattelin, että tämä sitruuna voisi olla hiukan raikkaampi. Tein tällä kertaa kakun aivan ohjeen mukaan. Jäin ehkä kaipaamaan vähän lisää sitruunaa, joten ensi kerralla laitan myös sitruunan kuorta mukaan. Pohjan tein siis dominokekseistä, kello oli kakun teon aikaan aika paljon, joten en viitsinyt koko yötä valvoa brownies-pohjan takia. Kovin raikas kakusta ei siis tullut päällä olleen suklaakerroksen ansiosta. Se oli siis koostumukseltaan ja maualtaan aika lähellä jacky- tms vanukkaita. Tiedänpähän siis miten sellainenkin tehdään, jos pitää lapsia lahjoa.

Kakkujen koristelu ei ole minun heiniäni. Pitäisi varmaan harjoitella sitäkin. Jää tarjoilu vähän kuin puoleen väliin, kun ei ole viimeistelty. Tässä kakussa minulle kävi vielä niin, että suklaakiille valui täytteen ohi ja itse asiassa koko vuoasta ulos jääkaappiin. Onneksi ei tullut aivan kauhea sotku. Niinpä piti kiille tehdä kahteen kertaan ja kakussa on noin 1,5-kertainen kiille. No, ehkä päällinen ei kaipaa koristelua, mutta olisi hyvä opetella muutama kikka noiden sivujen siistimiseksi.

Savossa tapasin monta ystävää ja pitkän liudan heidän lapsiaan. Lisäksi kävin shoppailemassa, mitä en ole kovin ehtinyt Jyväskylässä tehdä. Kävin parilla kirpparilla, uudessa askartelukaupassa (jonka omistaja ei kuulemma osaa askarrella, kauankohan on kauppa pystyssä?!), luomukaupassa ja kiinalaisessa syömässä. Ja tietenkin parissakin paikassa teekupposella. Prisman yhteydessä oleva kahvila oli loistava! Tarjonta laaja (sekä suolaista että makeaa) ja hyvin huokea: esimerkiksi kakkupalat maksoivat 2,50 euroa! Söin voisilmäpullan ja ainakin se oli erinomainen.

Siskon lapset olivat täällä viime yön ja tänään lounaan jälkeen kävimme viljelypalstalla keräilemässä vähän perunoita ja kukkia sekä nostin loput porkkanat mukaan. Nyt ne ovat parvekkeella kuivumassa, paitsi ne ensimmäiset, joista tein jo porkkanalaatikkoa. Meillä ei ole tässä talossa minkäänlaista kellaria, joten melkein kaikki porkkanat on pakko käsitellä jotenkin pakastimeen tms. Mutta samahan tuo on tehdä joulun laatikoita jo valmiiksi. Tein ensin pari riisillä ja seuraavat teen ilman riisiä. Ja koska oli niin mukava fiilis, niin päätin avata Ween maan wiljaa -markkinoilta ostamani karpaloglögin. Ostin yhdeltä mieheltä mustaviinimarjamehua sitä varten, että teen siitä glögiä (minä en muuten välitä viinimarjamehusta...), niin kauppamies kun oli, niin möi tuon valmiin glöginkin. Kaipaa vähän inkivääriä tämä glögi, mutta muuten ihan ok.

Jotta olisi jotain vähän syksyimpääkin, niin uunissa on myös omenahyvvee. Vaikka katsoinkin valmiiden vaniljakastikkeiden kyljestä, että niissä on enemmän vanilja-aromia kuin vaniljaa, niin otin sellaisen silti. Luin juuri, että ihmiset ovat niin tottuneita keinotekoisen vanilja-aromin makuun, että pitävät sitä oikeana vaniljan makuna eivätkä oikeaa vaniljaa. Aika hullua!

torstai 23. syyskuuta 2010

operaattoriraivoa

Minua suututtaa tämä nykyajan tekniikka. On kauhea kiire saada kaikkea uutta ja hienoa markkinoille, mutta mikään ei toimi tai ei ole kuluttajan mieleistä.

Mehän olemme valitettavasti naimisissa mobiililaajakaistan kanssa. Mikä lie mielenhäiriö oli vuosi sitten, kun muutin yliopiston verkon ulottumattomiin, niin otin sitten tosi näppärän mobiililaajakaistan. Jihaa. Sehän on ihan kakki! Hölmö tietenkin kiroilin sen kanssa pitkään ennen kun aloin valittamaan asiasta (nykyään sitä vaan sopeutuu siihen, että mikään ei toimi. Huonosti toimiminen tuntuu olevan kaikkien laitteiden perusominaisuus...) Nyt sitä on sitten ihmetelty monta kuukautta, milloin olen mitäkin tehnyt, päivittänyt jne. Mitta tuli täyteen ja laitoin vaatimuksen, että sopimus puretaan (sopimusta olisi vielä vuosi jäljellä). En tiedä meneekö läpi. Samaan aikaan tosin tuli teknisestä tuesta viestiä, että kokeilepa hakea elisa shopitista uusi nettitikku ja kokeile sitä. Eipä ehdotettu, että he lähettäisivät sellaisen. Haenko taksilla ja laitanko laskun saunalahdelle?

Joka tapauksessa kartoitin vähän, mitä voisimme ottaa tilalle. Unohdin kaikki boikottini ja katsoin jokaisen firman, mitä ne tarjoaa. Kun asumme täällä periferiassa, niin Welho on saavuttamattomissamme. Myöskään DNA ei voi tarjota nettiä. En kerta kaikkiaan löytänyt toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia Soneralta, Saunalahdelta tai Elisalta. Sellaisen saisi TNNetiltä, mutta avausmaksu on 129 euroa plus tietenkin modeemi pitää itse hommata. Sellainen 2M/1M yhteys maksaa 29 euroa kuukaudessa, ei ihan hirveän halpa. Se on siis ainoa tarjolla oleva. Ei kovin kovaa kilpailua. Minulle tulee mieleen, että kovin on p**kaa tavaraa, kun kuluttajan on sitouduttava kahdeksi vuodeksi, ei uskalleta myydä lyhyempiä pätkiä, kun ei kukaan niihin sitoudu.

Sopimusehdot pitäisi aina lukea kovin tarkasti. Eihän niitä tule aina luettua, kun ovat niin pitkiä. Pitäisi lukea, sitä ennen pitkään huomaa myyneensä sisäelimensäkin verkko-operaattorille.

Tällaiseen olen suostunut:

10.1.2 Määräaikaiset sopimukset
Ellei muusta ole sovittu, määräajaksi tehty sopimus päättyy, mikäli sopimus irtisanotaan viimeistään neljä (4) kuukautta ennen määräajan viimeistä päivää. Mikäli sopimusta ei ole irtisanottu viimeistään neljä (4) kuukautta ennen määräajan päättymistä, sopimus jatkuu tämän jälkeen aina automaattisesti kaksitoista (12) kuukautta kerrallaan edellä mainitun irtisanomisajan ollessa voimassa.


Ihan normaalijuttu, jokainen tajuaa sanomattakin, että määräaikainen sopimus pitää irtisanoa vähintään neljä kuukautta ennen kuin määräaika tulee täyteen.

Kun DNA ja Welho on oikeastaan sama asian, Sonera ja TeleFinland on sama asia ja Saunalahti ja Elisa ovat sama asia, niin sitä tarvitaan vain kolme ukkoa istumaan saunanlauteille ja sopimaan näistä asioista. TNNet, Nebula ja MDD.Net -niillä tuskin on paljoa sanomista asioihin.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kortteja ja pikaruokaa

Jee. Kolme lähettämistäni korteista on saapunut jo perille, ja kirjotin juuri kaksi korttia: toisen Taiwaniin ja toisen Singaporeen. Puhun siis postcrossingin kautta lähettämistäni korteista. Kävin ostamassa kirjatorilta vähän lisää kortteja. Aika monet haluavat maisemakortteja omasta kotikaupungista tai maasta. Ostin muutaman Jyväskylä-kortin, mutta kyllä ne ovat armottoman rumia. Olisi ehkä kivempi ostaa Helsinki-kortteja, kun sieltä löytyisi kivojakin kortteja. On Jyväskylässä kauniitakin kohteita, mutta kaikki myytävät kortit olivat rumia ilmakuvia. Löysin myös suloisia eläinkortteja ja sitten ostin kortin Tarja Halosen kuvalla. Saa nähdä kenelle sen lähetän!



Tänään olen tehnyt yhtä sun toista: töitä, hakenut askartelukaupasta maaleja ja tarroja, käynyt salilla, piipahtanut kirjastossa ja aloittanut juustokakun tekemisen. Pohja ja täyte on valmiina, kakku on jääkaapissa. Aamulla pitää siihen tehdä vielä suklainen kiille.

Haipakkapäivinä syödään pikaruokaa, kuten tämä:



kuuden minuutin ruispastaa (ehtii kiehua suihkussa käymisen aikana)
salaattia, kurkkua, tomaattia
suolaa, pippuria
auringonkukan siemeniä
pestoa
pecorino-juustoa raastettuna

sekoitetaan ja syödään. Kaikki ainekset voidaan korvata jollain muulla kaapista löytyvällä.

Minulla on jääkaapissa tulossa suklainen sitruunajuustokakku. Toivottavasti onnistuu, niin laitan kuvan tänne.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

puoliksi käytetyistä vaatteista

Valvoin viime yönä liian pitkään uuden innostukseni post-crossingin (mitä se on suomeksi?!) parissa. Etanapostin saaminen on niin kovin mukavaa, ja kyllähän meidän postiluukku kolisee joka päivä, mutta kovin henkilökohtaista se posti ei ole. Niinpä innostuin tästä korttitsydemistä kovin. Laitoin ensimmäiset viisi korttia postiin tällä viikolla: Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Jenkkeihin ja Suomeen. Saa nähdä miten kauan menee, että saan ensimmäiset korttini.

Niille, jotka eivät tunne ideaa: sivuille rekisteröidytään, luodaan lyhyt profiili (ihan mitä haluaa itsestään kertoa, yleensä ehkä se, että millaisia kortteja haluaa vastaanottaa) ja annetaan ohjelmalle osoite. Sitten pyydetään ohjelmalta osoitetta: alkuvaiheessa minun lähettämiäni kortteja saa olla matkalla yhtä aikaa viisi kappaletta. Jokaiseen korttiin pitää myös laittaa erityinen koodi, jonka kortin vastaanottaja kirjaa sivustolle, jolloin saan taas lähettää yhden kortin lisää. Ja luonnollisesti jokaista lähettämääni korttia kohden osoite arpoo minun osoitteeni jollekulle, toivottavasti toiselle puolelle maailmaa. :D

Silloin tällöin olen lukaissut Vihreät vaatteet -blogia ja nyt jäin miettimään siinä ollutta kuuden vaatteen kuukausi -haastetta. Siinä siis ko. vaatesuunnittelija/bloggaaja pitää koko syyskuun vain kuutta eri vaatetta. Hän on poislukenut ulkovaatteet, alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Eli valinnut kuusi eri mekontapaista, joita käyttää koko kuukauden.

Minä en suinkaan alkanut miettiä, että mitä vaatteita minä käyttäisin kuukauden ajan. Miihahousut, miihapaita ja yökkäri. Niiden lisäksi jäisi enää kolme vaatetta enkä haluaisi esiintyä niissä koko kuukautta. Vaan aloin miettiä niiden vaatteiden pesemistä. Meillä nimittäin pestään paljon pyykkiä. Siitä on taidettu mainitakin, että meillä on aina pyykkikone päällä. Eli jos käyttäisin vain kuutta vaatetta, niin pitäisi pestä hyvin tyhjiä koneellisia (tai sitten käsin).

Ehkä voisimme tosiaan vähän miettiä noita vaatteiden pesemistä.

Urkkavaatteille pyrin tekemään niin, että huuhtelen paidat ja liivit samantien nopeasti käsin, ettei niitä tarvitsisi pestä jokaisen tunnin käytön jälkeen (mutta teen sitäkin). Minulla on sellainen tapa, että jos otan sukat jalasta, niin en laita niitä enää takaisin jalkaan (tosin ei koske villasukkia). Tiedän, että se on joskus typerää, sillä heitän pyykkikoriin jopa tunnin jalassa olleet sukat. Lähimpänä ihoa ollut paita menee heti pesuun, kun otan sen pois päältä (tosin joskus nukun se päällä, mikä illalla viimeisenä jää päälle). Pyyhkeitä kuluu viikottain aika paljon. Lakanoiden vaihtoväliä olen tietoisesti pidentänyt, vaikka joskus mietinkin, että puhtaat lakanat ovat niin kiva juttu, että voisi pujahtaa niihin vaikka joka päivä. Farkkuja ja miihahousuja käytän useamman päivän.

Tosin tuo kuusi vaatetta/kuukausi olisi siitä hyvä, että ei ainakaan lojuisi joka paikka noita puoliksi käytettyjä vaatteita. Meidän kotiimme ei ole oikein löytynyt sellaista sopivaa soppea sellaisille vaatteille (vaatehuone on armottoman pieni tai armottoman täynnä kaikkea muuta rojua ja eteisessä ei ole edes kaappia, hyllyjä) ja niinpä niitä lojuu kaikkialla: treenivaatteita saunassa, kylppärissä joka koukussa ja jopa parvekkeella.

Nyt kun kävin vähän kiertelemässä ja katselemassa noita vaatteita, niin melkein tuskastuttaa. Tähän kotiin tulee tulevan viikon aikana uusi vaatetanko johonkin, vaikka sitten minun pitäisi laajentaa kotiamme naapurin puolelle! Vasta pari päivää sitten juttelimme miehen kanssa, että sitten kun meillä on oma talo, niin siinä on molemmille omat isot vaatehuoneet. Ja ehkä vielä haiseville urkkavaatteille oma huone!

Jos jollakulla on vinkkejä tähän asiaan, niin vastaanotetaan mielellään.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Väkertelyjä






Olen tällä viikolla lueskellut erästä askartelu/väkertelykirjaa ja se on ollut kovin inspiroiva. Olisi tehnyt mieli alkaa heti tehdä kaikkea, mutta eihän mulla oikein ollut tarvikkeita mihinkään. Mutta jo aikaisemmin tehdyn rasian kanteen liimasin paperiperhosen. Sitten hain vähän risuja, mutta katsotaan mitä niistä syntyy.

Siskon tyttö pyysi tekemään lorupussin. Enhän minä juuri ompele, jotain verhoja ja yritän housuja korjailla (yhden takin vetoketjun viime talvena, ei siitä huono tullut, mutta mies vei omansa ompelijalle korjattavaksi). Mutta koska erään ystävän tyynyliinat ovat olleet minulla jo luvattoman kauan ja olen ymmärtänyt, että ne ovat menossa uusiokäyttöön, niin nipistin niistä yhden ja surautin pikkupussin ja siihen kissan kylkeen. Käsityöopettajille pussia ei kannata näyttää, mutta kuosi ja väri ovat kivoja.

Pellolta käytiin hakemassa perunoita ja porkkanoita keittoon, ja samalla otin mukaan muutaman koristekurpitsan. Olen käsittänyt, että ne kuivuvat ihan huoneenlämmössä, katsotaan miten käy. Kauniita ne kuitenkin ovat.



Olin työpaikan juhlissa, oli ihan mukiinmenevät kinkerit. Ne olivat tuossa ihan lähellä, käytännössä melkein takapihalla, joten ihan mukava oli piipahtaa. Ruoka oli ok: Soppabaarista kahta eri soppaa ja kahta leipää. Chili-salami-ruisleipä oli mainio, mutta porokeitto jäi hiukan odotuksista. Ei huonoa, mutta liian kermaisen makuinen, poro olisi kaivannut jotain tukea. Soppabaari muuten ei ole tähän saakka koskaan pettänyt.

Lisäksi join kolme limpparia ja se oli kyllä liikaa. Sen sijaan poistuin juhlista silloin, kun pitääkin. Voin jakaa teille kaikille muillekin tämän neuvon: poistu juhlista aina silloin, kun on tosi hauskaa! Jos juhlissa on niin pitkää, että meno alkaa jo hiipumaan, niin koko illasta jää huono fiilis.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Tervetuloa lukemaan blogiani

Ihanaa, että olet tullut lukemaan uutta blogiani. Tervetuloa!

Vanha blogini tuli melkein viiden vuoden jälkeen tiensä päähän ja oli aika synnyttää uusi: Arkeni harmaat helmet. Blogi käsittelee nimensä mukaisesti omasta arjestani löytyviä pieniä, mainitsemisen arvoisia asioita. Blogissani on yhtä lailla terveisiä lähipiirilleni, poliittisia kannanottoja, kuvia ja kokemuksia harrastuksistani.

Yritän mieluummin päivittää blogiani useammin, vaikka sitten lyhyemmillä päivityksillä.

Ja muistathan piipahtaa toisessa blogissani: kirjakorissa. Se päivittyy varmasti hyvin hitaasti, mutta sieltä löydät kirjat, jotka olen lukenut, jotka haluaisin lukea tai joka muuten vaan on mainitsemisen arvoinen.

Vielä kerran: Tervetuloa!

JK. Yläpalkin kuvassa olevat granaattiomenat olen kuvannut Riian keskustorilla häämatkalla syyskuussa 2010.