maanantai 28. marraskuuta 2011

Lontoon nähtävyyksiä

Tein vielä toisenkin skräppisivun. Tällä kertaa kaksi överin sinistä kuvaa Lontoon maamerkeistä.

Minä skräppäsin!

Olen monesti haaveillut, että kokeilisin skräppäystä. Olen nähnyt toinen toistaan hienompia sivuja ja ajatellut, että kunhan vaan ehdin, niin kokeilen. Teinhän minialbumin mummolle kesällä synttärilahjaksi, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilin skräpätä jotain 12 tuuman paperille. Valkkasin pari kuvaa vuodelta 2006. Tytöt järkkäsivät minulle läksiäiset ennen Lontooseen lähtöäni.

Mitkä ovat ensimmäiset ajatukseni? Että vaikka 12 tuumaa on älyttömän paljon enemmän kuin viisi tai kuusi tuumaa (jonka kokoisia kortteja teen), niin tilahan on todella rajallinen, etenkin jos ottaa kaksi kuvaa ja noin isot kirjaimet. Muutaman sanan kirjoitin tuonne A day in my life -lappusen taakse.

Mutta olipa hurjan hauskaa. Eiköhän näitä tule lisää!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Loistava viikonloppu

Hyviä ystäviä kylässä. Karpalo&valkosuklaa-keksejä. Joulusuklaita. Joulumyyjäiset. Elokuva ja sen äärellä herkkuvoileipiä grillistä erilaisilla täytteillä. Valkoisia neilikoita maljakossa. Askartelutapaaminen ja pari korttia kotona. Tulinen tomaattikeitto. Kunnolla haudutettu spelttipuuro. Monta senttiä lunta. Rakas mies. Mitäpä ihminen voi elämältään muuta toivoa?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Muukalaisviha haisee!

Minua pistää vihaksi muukalaisviha ja rasismi. Nyt julkisesti irtisanoudun moisesta kuvottavasta ilmiöstä, joka on pahasti levinnyt koko Euroopan alueelle ja Suomeenkin.

En aio enää keskustella maahanmuutosta yhtenä kokonaisena massana. Minäkin olen maahanmuuttaja, jopa kahteen kertaan: ensin Englantiin ja sitten Suomeen. Olen kotoutunut tänne aika hyvin, kiitos kysymästä. Maahanmuuttaja tulee tänne töihin, opiskelemaan, kasvattamaan lapsia, kotiin, pakolaisena, huijattuna, maksamaan veroja, kuolemaan, väliaikaisesti ja niin edelleen. Heitä ei yhdistä mikään muu kuin se, että he ovat asuneet jossain muussakin maassa kuin Suomessa. Ainoa maahanmuuttopolitiikka mitä pitäisi olla, olisi kysymys siitä miten voidaan hyödyntää tässä kansainvälisessä maailmassa tätä hienoa voimavaraa! Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä!

Rasisti ei halua ulkomaalaisia Suomeen. Sinulla on oikeus naurettavaan, pelkoon ja mielikuvukseesi perustuvaan mielipiteeseesi. Minulla on oikeus olla sitä kuulematta. En halua kuulla sitä. Pidä se omana tietonasi. Jos haluat keskustella kriittisesti vaikkapa Suomen pakolaispolitiikasta, niin se sopii oikein hyvin. Voimme keskustella niin kauan, kunhan vaan keskustelu on sivistynyttä. Jos se ei ole sitä, voit mennä kotiisi yksin mutisemaan. Minua ei kiinnosta.

Timo Soini ei suostu kommentoimaan äärioikeistolaisia liikkeitä (esimerkiksi alla olevassa OBS:n ohjelmassa). Puolueella ei ole olevinaan mitään tekemistä niiden kanssa. Kuitenkin äärioikeiston kannattajat ja rasistit ovat äänestäneet perussuomalaisia juuri puolueen rasistisen linjan kanssa. Jos perussuomalaisilla ei oikeasti olisi mitään tekemistä rasismin kanssa, niin Soini sanoisi sen vakuuttavammin. Rasistit kansanedustajat erotettaisiin puolueista ja Soini kertoisi puolueen vastustavan rasismia niin pontevasti, että äänestäjätkin ymmärtäisivät. Ei Soini tyhmä ole, sen olen sanonut alusta lähtien. Eiköhän Soinin tavoite ole pitää perussuomalaiset pinnalla millä hyvänsä.

Eilen illalla tuli FST:ltä OBS. Kannattaa katsoa. Voin kertoa siitä kuvottavimman palan. Rasistiset puolueet ovat siis levinneet ympäri Euroopan, tilanne on erityisen huono Unkarissa. Paikallisen Jobbik-puolueen kansanedustajan mielestä Unkarin romaniongelmaan on oiva ratkaisu: otetaan romaniperheiltä lapset pois ja sijoitetaan he sisäoppilaitoksiin. Näin saataisiin katkaistua yhteys huonoon kulttuuriin. Yhteys 30-luvun työleiripuheisiin ei ole kovin kaukaa haettua.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kortit karkasivat omaan blogiinsa

Tuumasta toimeen ja korteille syntyi oma yksinkertainen bloginsa. Tervemenoa Korttikoriin. Täällä jatketaan kaiken muun mahdollisen parissa.

Onko kauppa auki?

Että minä inhoan tätä ikuista rumbaa, kun ei tiedä, ovatko kaupat auki, mitkä kaupat ovat auki ja milloin kaupat ovat auki.

Sen olen jo oppinut, että kaksi lähintä Salea on joka päivä auki klo 23 asti (siis niinä päivinä, kun ovat auki). Sitä en siis tiedä, milloin nekin kaupat ovat kiinni.

Mietin, että olisin käynyt tänään Tiimarissa, mutta onneksi älysin alkaa tarkistella asiaa. Tiimarin tai Keljonkeskuksen sivuillahan ei tietenkään ole mitään mainintaa asiasta, että kaupat ovat kiinni. Mutta löysin onneksi uutisen, jossa tämä kerrottiin. Niin, onhan tänään isänpäivä, joten syytä pitääkin kaupat kiinni. (Mutta hetkinen, kaupathan ovat auki kuitenkin jouluaattona. Meidän perheessä se on kuitenkin vähän isompi juhla kuin isänpäivä.)

Silloin, kun muutin Jyväskylään, sattui joulun alla niin, että olin menossa sunnuntaina keskustaan vähän kaupoille. Silloinen kämppikseni totesi, että ihan turha juttu, ei siellä ole kaupat auki. Ja totta tosiaan, vain kourallinen kauppoja oli auki (esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa ei ollut auki).

Jos kävisi paljon kaupoilla, niin ehkä oppisi tietämään, milloin ne ovat avoinna. Käyn ehkä liian harvoin. Minun puolestani kaikki kaupat voisivat olla kiinni vaikka aina lauantaisin ja sunnuntaisin (kuinkahan paljon vähemmän turhaa roinaa suomalaiset hankkisivat), kunhan siinä olisi joku sääntö.

Sitten kun alkaa vielä miettiä, monelta aukeaa tai sulkeutuu posti, kirjasto, apteekki ja niin edelleen, niin jopas alkaa olla koukeroista.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Joulukortti

Tässä on mietinnän alla, että perustaisin korteille oman blogin. Nyt niitä tulee ladattua ainoastaan Koukussa kortteihin -sivustolle, joskus tänne. Korttiharrastajia ei ehkä kiinnosta niinkään höpötykseni ja höpötyksiäni lukevat taas eivät ehkä ole niin kiinnostuneita korteista. Mietinnän alla siis.

Tässä kolmas tämän aamun tuotokseni (olen välillä maalannut myös seinää, lukenut hesarin aamupalan kera ja pessyt pyykkiä).

Tilkkutäkki-kortti

Kello on puoli yhdeksän lauantaiaamuna ja olen jo kaksi korttia tehnyt. Tällaiset aamut ovat mukavia. Tämä toinen kortti on Villakeijun haasteeseen, jossa piti korttiin tehdä tilkkutäkkimäinen kokonaisuus.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Joulumuisteloita

Sitähän alkaa pikkuhiljaa jo ajatella joulua. Joulukortteja olen tehnyt jo jonkin verran ja muutamia juttuja olen jouluksi jo miettinyt. Olen toivonut työvuoroja niin, että mulla olisi jouluna vapaata 21.-28. päivä eli viikon verran. Muutenhan joulu osuu hölmösti viikonlopulle. Minusta pitäisi aina saada ekstravapaapäiviä, jos juhlapyhä osuu viikonlopulle. Miehelläkin on joulu vapaata, menee vasta tapanina töihin.

Tapanina olemme aina tavanneet minun sukuni kanssa. Viimeksi syötiin (eikö syötykin?!) Pöyhölän pappilassa, joka on aivan ihastuttava paikka. (Omituiset nettisivut, kun etusivulla ei lue mitään). Toivon kovasti, että sukumme päättävät elimet valitsevat tänäkin vuonna tämän ruokapaikaksi.

Tänä vuonna menemme jouluksi anoppilaan. Meillä ei ole mitään tiettyä kaavaa, missä jouluja vietämme milloinkin. Eniten minua rassaisi ajatus joulusta, jossa pitäisi kurvata koko ajan paikasta toiseen, ainakaan pitkiä matkoja. Anoppilassa pääsee pihasaunaan ja maaseudun rauhaan. Siitä tykkään kovasti.

Aika usein olen viettänyt joulun siskoni kanssa. Tulee heti mieleen muutama hauska muisto.

Kerran katsottiin joulun pyhien aikana niin monta elokuvaa, että mentiin ihan sekaisin. En muista monta, varmaan jotain 20-30. Ei kerta kaikkiaan muistanut mitkä tapahtumat kuuluivat mihinkäkin elokuvaan.

Suurena tsunamivuonna (mikä vuosi se sitten olikaan) oltiin joulun pyhät Pariisissa hotellissa, jossa oli suomalainen sauna. Oltiin kipeitä ja kurjia, mutta Disneylandissa käytiin. Ja manattiin vielä ekana iltana, miten hemmetin kylmä hotelli huone oli ja aamulla huomasin patterin. Kun sen laittoi päälle, niin pieni huone oli vartissa lämmin.

Yhtenä jouluna haettiin Lontoosta lähi"torilta" vilkkuvat tonttulakit ja nenät. Hengailtiin kotona pyjamissa, lakeissa, nenissä ja aurinkolaseissa; lähdettiin nimittäin joulun jälkeen Kanarialle. Olikohan sama joulu, kun syötiin "jouluaterialla" ruotsalaisia lihapullia valmiskastikkeella ja valmisperunamuusilla. Tuli vähän kiire katsomaan LOTR-elokuvaa.

Yhtenä jouluna sisko otti kaikki joulukoristeet pois joulupäivänä ja sanoi, et joulu on ohi.

Ollaan vietetty kyllä aika monta kertaa niin epätyypillisiä jouluja, että ehkä siksi minusta on erityisen ihanaa vähän hössöttää mahdollisimman perinteisiä jouluasioita.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Pöllö-arvontaa

Näitä arvontoja pukkaa nyt joka tuutista, mutta PaaPiillä olisi kiva palkinto:



PS. Tietenkään näistä arvonnoista ei pitäisi huudella omassa blogissa, sehän vain vähentää minun mahdollisuuksiani. :D PaaPiipa oli ovela. Kun huutelen täällä ja jos satun voittamaan, niin saan vielä ekstra-palkinnon. :D

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sinellin ostokset

Kummityttöni oli kultainen ja tuli siivoamaan (äitinsä kanssa, kiitos hänellekin!) vanhan kotimme. Kiitokseksi vein hänet tiistaina Sinelliin shoppaamaan. Taisimme olla kaupassa 1,5 tuntia. Voi sitä hipelöinnin ja ihastelun määrää. Tuhlasin saamani 50 euron lahjakortin. Sain vielä muitakin alennuksia ja tämä ihanuus maksoi minulle 1,15€:

Uusi olohuone

Lokakuu meni aika sumussa.

Remontoimme uutta kotia aamusta iltaan, aina kun en ollut töissä tai koulussa tai kipeänä (sairastin reilu kuukausi sitten olleen kahden mahataudin jälkeen vielä kolmannenkin, ilmeisesti se raju tauti teki pahaa jälkeä vatsassa, toivottavasti nyt pysyisi poissa). Mies teki vielä enemmän ja onneksi meillä oli appiukko apuna. Kiitos hälle!

Emme aivan saaneet remppaa valmiiksi, vaan jouduimme muuttamaan vähän keskeneräiseen kotiin. Sauna-kylppäriosasto ei ole vieläkään ihan valmis: saunasta puuttuu lauteet (ja vaikka kiuas on paikoillaan, niin sitä ei ole kytketty) ja lavuaarissa ei ole hana paikoillaan. Muuten on yhtä sun toista pientä kesken. Eilen alkoi jo kyllästyttää keskeneräisyys ja laitoimme olohuoneen kuntoon. Nyt siellä on huonekalut paikoillaan, valaistus hoidettu ja matto lattialla. Kaikki ylimääräinen on kannettu muualle. Onpahan yksi auvoinen satama, jonne mennä lepäämäämään, kun muu koti alkaa ahdistaa. Taulut eivät tietenkään ole seinillä ja listat puuttuvat, mutta onpahan jokin rauhallisempi paikka.



Seinä ei ole joulunpunainen. Se piti alunperin tapetoida, mutta netistä tilaamani tapetti oli aivan surkeaa, joten suunnitelma vaihtui yhdessä aamussa granaattiomenan väriseen maaliin. Olemme kyllä molemmat hyvin tyytyväisiä. Hieno on!