tiistai 24. huhtikuuta 2012

Intohimoinen

Viikonloppu hujahti Peurungassa, Laukaassa. Siellä oli Intohimona Skräppäys -tapahtuma: pöydät pursusivat askartelutavaraa, koristeita, ihania papereita ja pöytien ympärillä käsittämättömän lahjakkaita naisia. Osallistuin yhteen workshoppiin (Birgit Koopseenin maskitekniikoihin) ja se oli todella hauskaa. Siellä syntyi albumi, jonka sain jopa valmiiksikin viikonlopun aikana.


Jokaisen aukeaman vasemmalla puolella on kuva siskonlasten kalastuksesta ja oikella puolella eri tekniikoin koristeltuja sivuja: glimmer mistiä, musteita, maskeja, gessoa. Tein sunnuntaiaamuna vielä yhden ekstrasivun kokeilemalla gesson sijaan lumiainetta. Niin innoissani olin tekniikoista, että tajusin liian myöhään alkaa miettiä sivujen yhteensopivuutta. No, tämä onkin riemun kirjava.

Tapahtumassa pystyi myös shoppailemaan. Onkin aina kiva päästä hiplailemaan kauniita papereita ja koristeita, ja vähän ostoksiakin tein. Mutta melko kohtuudella. Tavaramäärä kasvoi (ja vaihtui) myös sponsorikassin myötä, arpajaisissa sekä rompetorilla.

Viikonlopun aikana skräppäsin kolme sivua. Intoa olisi jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta kouluhommat puskevat päälle (melkein kuukauden hommat rästissä, APUA!). Eilen en kuitenkaan alkanut työpäivän jälkeen mitään kemiaa tekemään, vaan skräppäsin tämän:


Mies kommentoi sivun nähtyään, että mitä minä syön. Tärkeä pointti. Syön salamivoileipää, ei mitään valmista kaupan majoneesimömmöleipää, vaan kotona evääksi laitettua. Ja vasemman reunan kangastagin hän tunnisti: oli muutamaa päivää aiemmin irroittanut sen uusista housuistaan ja laittanut roskiin.

P.S. Takapihalla tapahtuu.




sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Askartelu on kivaa!

Kolmen viikon kotona makaamisen jälkeen läksin eilen liikenteeseen. Pipaiita oli jälleen järjestänyt meille askartelijoille tapaamisen. Viikon päästä on Intohimona skräppäys -tapahtuma, jonne olen menossa koko viikonlopuksi (ensi kertaa!). Pikkuhiljaa olen tässä muutaman leiskan tehnyt talven mittaan ja eilen olikin hyvä tilaisuus taas nautiskella ison paperin ääressä ja vähän lainailla muiden askartelutavaroita.


Pipaiita esitteli Viva decorin metallimaaleja, tuollaista tahnamaista ainetta. Päällystin mustat kirjaimet (RED) vanhalla hopealla ja minusta niistä tuli tosi hienot. Suomesta ainetta ei ilmeisesti saa, mutta kai se on ulkomaan postipoikaa jossain vaiheessa hätyyteltävä. Tosi kivaa ainetta.

Marthan leikkureita minulla ei ole ole yhtään ainutta ja sellainen onkin ostoslistalla seuraavaksi. Tykkään kovasti tollaisista simppeleistä. Mutta niidenkin suhteen valikoima on valtava, mutta ne eivät ole aivan ilmaisia, joten saa kovasti miettiä, että minkähän hankkisi.

Illalla käytiin kavereilla saunomassa. Nopea piipahdus vain, sillä en ole vieläkään kunnolla terve. Korvat ovat olleet lukossa viitisen päivää ja kuulen aika huonosti. Mitään en edelleenkään haista. Mutta onhan tämän joskus mentävä ohi.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pupu

Äiti tuo minulle aina lainaan Novita-lehden, josta katselen kaikkia kivoja juttuja, joita olisi kiva tehdä. Ne ovat kuitenkin aina liian isoja neuleita minun käsilleni: eivät valmistuisi koskaan. Mutta tällaisen pupun värkkäsin. Se on siis virkattu.


Minua naurattaa se, miten erinäköinen pupuni on verrattuna ohjeen pupuun. Kuva on Novitan sivuilta. Tällaisessa pupussa eroavaisuudet ovat lähinnä liikuttavia (jos kuvittelee tuon ylemmän pupun olevan esimerkiksi lapsen tekemä), mutta miettikääpä tällaisia eroja villatakissa.

Sosiaalisessa mediassa

Eilisessä hesarissa oli juttu kansanedustajien sosiaalisen median käytöstä, siitä myös lyhennelmä hs.fi:ssä. Aika harva kansanedustaja käyttää twitteriä, mikä minusta on harmi.

En ehkä ole kaikista sulavin sosiaalisen median käyttäjä, mutta melkoinen hevijuuseri kuitenkin. Olen blogannut vuosia (aloitin vuoden 2004 loppupuolella) muutamissa eri blogeissa. Tällä hetkellä käytössä on kolme blogia. Kortti- ja kirjablogit ovat selkeästi rajattuja, mutta tämä blogihan on suloinen sillisalaatti yhteiskunnallisia mietintöjä ja omaa elämää sairaskertomuksineen. Mutta olen aivan tietoisesti pitänyt tämän tällaisena, onpahan minun näköiseni. Suuria massoja blogini ei kerää, satunnaiset kulkijat googlaavat itsensä lukemaan joitain mielipiteitä ja sukulaiset ja kaverit pysyvät kärrryillä, mitä elämässäni tapahtuu. Ketään ei kiinnosta kaikki, mitä täällä jauhan. Ehkä sentään minua itseäni. :D

Blogit ovat minusta kiinnostavin anti sosiaalisessa mediassa. Muutamia blogeja seuraan jutusta juttuun, monissa piipahdan etsimässä jotain (ruoka/askartelu/käsityö/puutarha yms blogit) tai kiinnostavan otsikon/teeman perässä.

Irc-galleriassa olin aluksi ja hylkäsin sen samoihin aikoihin, kun siirryin facebookiin. Veikkaan, että vuonna 2007. Facebook on minusta näppärä moniin asioihin, mutta kasvoi aivan liian hankalaksi. Säännöt muuttuvat jatkuvasti eikä koskaan voi olla oikein varma, mitä tietoja siellä itsestään jakaa. Niinpä vuonna 2010 lopetin facebook-tilini ja olin muutaman viikon facebook-lakossa (niin pitää tehdä, jos haluaa, että tili tuhotaan lopullisesti. Tuhottiinko se, en tiedä.). Sitten perustin uuden tilin, jossa minulla on 40 kaveria. He ovat kaikki sukulaisiani tai läheisiä ystäviä ja kavereita. Ihmisiä, joille ilmoittaisin kuolemasta perhepiirissä tai syöpäkasvaimesta. Tilapäivitykset voivat olla henkilökohtaisia ja mieluusti luen toisten henkilökohtaisia päivityksiä ja selailen kuvia. Julkisesti minusta saa tietoonsa, että olen varmaan käynyt Ruotsissa ja hautajaisissa ja olen ilmeisesti hankkinut uuden Nokia-puhelimen maaliskuun loppupuolella.

Erilaisia facebookin ryhmiä vähän karsastan. Vaikkakaan muut ryhmän jäsenet eivät pääse näkemään tietojani tällä hetkellä, niin koskaanhan sitä ei tiedä milloin naamakirja päättää muuttaa systeemiään. Tai lipsauttaa vahingossa. Voi olla, että karsastan niitä turhaan.

Twitteriä olen käyttänyt muutaman kuukauden ja tässä infoähkyssä pidän sitä aivan loistavana palveluna. Siellä ei voi jaaritella. Käytän sitä uutisten ja tapahtumien seuraamiseen, sieltä on myös hyvä seurata, mitä telkkarissa tai muualla mediassa tapahtuu. Kai siinä on jotain yhteisöllisyyttä, kun mainostauolla tsekkaa, mitä muut ovat twiitanneet vaikkapa Hyvistä ja huonoista uutisista (#hhu). Toivoisin kovasti, että politikot ottaisivat twitterin omakseen. Stubb twiittaa aika hyvin: kertoo missä menee työkuvioissa, mutta myös kevyempää vapaa-aikaa, joka ei kuitenkaan haittaa. Twitter ei ole fb:n tilapäivitykset. Ja tosiaan onneksi twitterissä ei voi jaaritella.

Yksi suosikeistani twitterissä on Yle Tiede. Se twiittaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, hyviä twiittejä, joissa on linkki aiheeseen (voi olla siis Ylen uutinen, youtube, Guardianin uutinen, jne). Se tavallaan seuloo minulle valmiiksi valtavan määrän populaaria tiedeuutisointia, joista voin valita kiinnostavimmat. Tyyliin "Tutkimus: Venuksessakin lienee Revontulia", "Valaita ei välttämättä tarvita enää hajuvesien tekoon" tai "Tässä Suomen pahin uhkakuva: viiden minuutin sota".

Hesari twiittaa ok, mutta Keskisuomalainen on välillä surkea. Ensinnäkin aluelehden toivoisi keskittyvän vain omaan alueeseensa. Twiitit ovat välillä epämääräisiä tyyliin "Mitäs sanotte tästä"+linkki. En minä klikkaa, jos et kerro mistä on kysymys.

Jos olisin politikko tai joku tärkeä, niin varmaan pitäisi asiablogia ja käyttäisin twitteriä päivittäin ja linkkaisin twitteristä blogiin. Naamakirjasivu olisi sitten tarkoitettu vain omalle väelle. Tai sitten naamakirjassa voisi olla oma yhteisösivu, jossa on hyvä jakaa linkkejä.

Useista kansanedustajista on saksankielinen wikipedia-esittely nimeään kantavalla yhteisösivulla (saksahan on valtakieli, jota käytetään suomalaisssa politiikassa, eikö?), siinä kaikki. Tai sitten heillä on fb-profiili, mutta eivät jaa mitään. He siis ovat sosiaalisessa mediassa! Wuhuu!

PS. Twittaamisen aloittaminen on vähän hankalaa. Siellä kun näkee, että seuraajia on vaikkapa 10, niin mitäpä sitä haluaisikaan sanoa tälle suurelle yleisölle. Löydät minut twitteristä joko omalla nimelläni tai nimimerkillä Pyjama79.

PPS. Ilmianna ihmeessä hyvä ja kiinnostava twiittaaja, jos sellaisen tiedät.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Ei haise!

Olen ollut nyt pari viikkoa kipeänä. Ensin oli kurkunpääntulehdus. Viime viikolla maanantaina kävin lääkärissä, joka totesi, että kestää vielä pari päivää. Kurkkukipu alkoikin hellittää jo viikko sitten, mutta sitten alkoikin lihaskivut ja kurjuus. Nyt on jäljellä enää räkätauti. Joten eiköhän se tästä. Palkattomat vapaat on nyt nautittu, joten enköhän parane ja pääse töihin tiistaina.

Tänään tajusin, että olen menettänyt hajuaistin kokonaan. Tällaista ei ole koskaan ennen käynyt. Tokihan flunssassa aina vähän huonommin haistaa, mutta leipoessa huomasin, että kaneli ei tuoksu miltään. Etikkapullon heiluttelu nenän alla: ei mitään. Kun siivoilin keittiötä, päädyin availemaan myös vähän viemäreitä, kun mies-parka teki aamupalaansa. Enhän minä tajunnut, että se haisee. Nyt voikin siis tehdä kaikki kuvottavan hajuiset hommat.

Tein banaani-porkkanakakun, pitää kysyä muilta miltä maistuu. Taikina ainakin maistui pelkältä rasvalta ja sokerilta, kaikki muu jäi maistamatta. Olisipa aivan kauheaa, jos hajuaisti ei tulisikaan koskaan takaisin. Enkä nyt mieti sitä, että en  haistaisi palaneen käryä tai kaasuvuotoja, vaan herkkuja!

Hyvää pääsiäistä!