maanantai 28. helmikuuta 2011

Outin lorukorttivaihtoja

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin Outin blogi vilisee lorukorttivaihtoja (ja muutenkin on tutustumisen arvoinen blogi!). Nyt menossa olevien aiheet ovat kevät ja virpomislorut. Ohjeet ovat hirvittävän pitkät, mutta eivät monimutkaiset vaan perusteelliset. Luulen, että ohjeet pysyvät aina samana enkä minä ainakaan niitä olen ensimmäisen vaihdon jälkeen enää lukenut. :D Mutta ei kerrota sitä Outille. ;)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Pari korttia

Kummityttöhän oli kylässä viikko sitten ja sainhan minäkin pari korttia silloin aikaiseksi. Tässä ovat minun korttini. Tuo hauska mummeli on leimakuvavaihdosta peräisin. Pöllö-leimasin on uusin pöllöistäni. Minä tykkään pöllöistä!




Tilkkulintu


Minä olen tarkanmarkan ihminen ja askarrellessakin mietin, että kuinkahan pientä silppua sitä viitsii säilyttää. Ja aika pientä silppua säilytän ja nyt sitä tuntuu pursuilevan joka paikasta. Kun olin Jyväskylän askartelutapaamisessa, niin mieleen jäi eräs nainen (en nyt muista yhtään kuka, anteeksi) teki ohuista suikaleista korttia. Tarkkaan en muistanut sitäkään, miten hän sitä teki, mutta se tuli mieleen. Niinpä tein tällaisen tilkkutäkkitaustan, jolla peitin koko korttipohjan. Tekniikka sopii hyvin juuri hutiostoskorttipohjilleni. En nimittäin tajunnut lukea, että kartonki on 160 grammaista, aivan liian lörppöä kortiksi. Lintu on kiertävän vintage-kuoren satoa. Silppua on niin paljon lisää, että tämänkaltaisia kortteja saattaa tulla useampikin...

Jehkon kk-haaste helmikuu

Haastekortteja on kiva tehdä. Tulee yleensä kokeltua jotain uutta tai sitten ainakin tekee vähän erilaisen kortin kuin muut kyseisellä viikolla syntyneet.

Haasteen nimi oli vapaalla kädellä eli ei saanut käyttää stansseja (joita en edes omista, vielä) tai kuvioleikkureita. Saksilla tai veitsellä piti siis leikata. Lisäksi piti tehdä teksti vapaalla kädellä ja mielellään vielä piirtääkin jotain vapaalla kädellä.


Tausta on käsinkoristeltu ihan omakätisellä kirjoituksella, "Onnea" olen kirjoittanut itse ja epämääräisesti saksilla leikellyt. Joten sopinee haasteeseen.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Lorukorttivaihto -TÄYNNÄ

No niin. Tätähän en olisi ihan äkkiä itsekään arvannut, että alan lorukorttivaihtoja väsäilemään, mutta tässä sitä ollaan.

Teemana on hassut ja hullunkuriset lorut. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi, mikä on hassu tai hullunkurinen. Vinkkinä voin antaa vaikkapa Jukka Itkosen lorut, ne ovat yleensä tosi hauskoja. Lisäksi sääntönä on se, että loru ei saa olla yli 10 säettä pitkä eli suositaan lyhkäisiä loruja. Lorukortti saa olla maksimissaan A5-kokoinen (eli mahtuu senkokoiseen kirjekuoreen), pienempikin saa toki olla. Kortin muoto on vapaa.

Lorukortti on siis sellainen, että toisella puolella on loru ja toisella puolella kuva (aivan millä tahansa tekniikalla tehty), joka jollain tavoin liittyy loruun. Liian paksuja koristeita ei kannata laittaa, jotta halukkaat voivat laminoida kortit. Myös lorupuolen saa halutessaan koristella. Kortteja ei pidä laminoida valmiiksi, vaan antaa jokaisen laminoida tai päällystää haluamallaan tavalla.

Mukaan mahtuu kymmenen ensimmäisenä ilmoittautunutta. Mutta koska tämä on ensimmäinen vaihtoni, ja vähän pelkään, että kymmentä ei välttämättä tule mukaan, niin ilmoittautumisaika päättyy 6.3. puoleen yöhön. Silloin tiedämme, montako on mukana ja montako lorukorttia kukin tekee (siis yhtä monta kuin osallistujia). Lorukorttien tulee olla minulla perillä perjantaina 8. huhtikuuta mennessä. Lähetä lorukorttien mukana kirjekuori, jossa on sinun nimesi ja osoitteesi sekä postimerkki (tai helposti-kuori). Kortit voit halutessasi pakata muovin sisään, niin eivät pääse postissa kastumaan.

Ilmoittaudu mukaan jättämällä viesti tämän postauksen alle. Kerro lorusi nimi tai ensimmäinen säe. Voit myös ilmoittautua heti ja kertoa lorusi myöhemmin. Sitten lähetä minulle vielä sähköpostia (osoite sivupalkissa), niin osaan lähettää sinulle osoitteeni. Minä ainakin haluan postata lorukortit blogiini. Kerro haluatko esiintyä omalla nimelläsi vai nimimerkilläsi, haluatko että korttisi esittelyssä on linkki sinun blogiisi (ja luonnollisesti blogisi osoite) ja kerro, jos et halua, että lorukorttiasi esitellään missään julkisesti.

Lähetän kaikille sähköpostia (viimeistään) 7.3 ja kerron kuinka monta lorukorttia jokaisen täytyy tehdä.

Koska tämä on ensimmäinen lorukorttivaihtoni, niin sen kunniaksi lupaan jokaiselle osallistujalle yllätyksen vaihdon päätteeksi! Rohkeasti mukaan vaan! Ja tätä vaihtoa kannataa mainostaa blogissasi, jotta saadaan vaihto täyteen!

Osallistujat:

1. Pyjama: Puppupääsilakka (Jukka Itkonen)
2. Outi: Nakertaja (Laura Ruohonen)
3. Elina: Mursu marssii marssiin (Laura Ruohonen)
4. Piia: Metsäpolkujen väkeä tms. (Vilho Rantanen)
5. Aurinko-omena: Asuu keltainen aurinko vuorella
6. *T*: Metsäsian possuntossu (Kirsi Kunnas)
7. Sanna: Haamuhetki kullan kallis
8. Katariina: Pöllö puussa töllöttää
9. Tanja: jokin Uppo-nalle loru
10. Pirjo: Herra Pii Poo

Reilu peli lehtien kanssa

Minä tilaan aika paljon lehtiä ja vaadin, että niiden kanssa pelataan reilua peliä. A-lehtien kanssa ongelmaa ei ole juuri ollut, ja ongelmat on saatu selvitettyä helposti. Mutta haluan tässä kertoa "koko maailmalle", että Bonnierin kanssa toiminta ei oikein toimi.

Kerran aikaisemminkin minulle jäi vähän hampaankoloon, kun olin sähköpostilla yhteydessä heihin ja kysyin, mihin asti tilaukseni on voimassa. Sain vastaukseksi jonkin päivämäärän. Jostain syystä laitoin vielä takaisin viestin, että ok, että se on siis määräaikainen, tai jotain sinnepäin. Sitten vasta sain tiedon, että tilaukseni on kestotilaus. Jäi vähän huijattu olo, enhän minä muista ulkoa, millaisella tilauksella olen minkäkin lehden tilannut. Tilaan paljon pätkiä ja vaihtelen lehtiä.

Minusta reilua peliä on, se että kestotilauksen lasku lähetetään ennen kun uusi tilausjakso käynnistyy. Bonnierin mielestä ei (ja se lukee tilausehdoissa, että sinällään mistään laittomasta ei ole kyse). Sain Olivia-lehden ja vasta viikon päästä laskun uudesta jaksosta. Peruin tilauksen netissä, joka näytti, että saisin vielä seuraavankin (maaliskuussa ilmestyvän) lehden, vaikka peruin tilauksen. Laitoin palautetta asiasta, ja asiakaspalvelija ilmoitti, että seuraavaa numeroa ei enää tule, mutta tämä uusin minun pitää maksaa hintaan 6,24 euroa eli vähän kalliimpi hinta kuin mitä kestotilauksessa yhdellä laskulla lehdelle tulee hintaa.

Pikkujuttu, mutta minusta ei ole reilua peliä. Olivia on hyvä lehti, mutta en tilaa sitä enää. Muita Bonnierin lehtiä ovat Divaani, Evita, Tieteen Kuvalehti, National Geographic Suomi, Kunto Plus, Kotimikro, Digikuva ja Tee Itse. Muitakin hyviä lehtiä siis on, mutta en tilaa niitäkään.

En tiedä helpotanko vai vaikeutanko elämääni näillä henkilökohtaisilla boikoteilla. Ehkä helpotan, kun säästyn mieliharmilta.

Mukavaa päivää kaikille!

torstai 24. helmikuuta 2011

Isot luvut vaativat isoja tekoja

Joskus on vaikea hahmottaa asioita. Kuten vaikka energian kulutusta. Esimerkiksi Suomen energian kulutus on kaiketi noin 411 TWh eli terawattituntia. Aika iso luku, moni ei edes muista montako nollaa terassa on. (Tietokonemaailmasta muistamme, että teran ja megan välissä on vielä giga, ja jokainen on aina tuhatkertaa edellistä suurempi luku.) Tai että Suomen sähkönkulutus oli pari vuotta sitten noin 80 TWh. Onko se paljon vai vähän? No, lamavuosi, joten kulutettiin vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Kun koko Suomen sähkönkulutus jaetaan asukkaiden kesken, niin jokaisen siivuksi jäi vuonna 2009 noin 15 megawattituntia. Megawattitunti kuulostaa jo tutulta, mutta eikös se ole aika iso luku sekin?

Kuten olen joskus jo kertonut, niin meillähän ei ole niitä energiansäästölamppuja. Sain juuri tasauslaskun edellisestä kodistamme, jonka mukaan vuositasolla olemme kuluttaneet noin 2400 kilowattituntia sähköä. Oli aika vaikea löytää keskivertokerrostaloasukkaan vuosikulutusta, mutta löysin jostain luvun 2600 kilowattituntia 75 neliön asunnon asukkaiden kulutukseksi. Meillä oli pari neliötä pienempi asunto, mutta vaikuttaisi, että olisimme siinä suunnilleen keskiarvossa.

Motivan sivuilta lukaisin, että energiansäästölampuilla voisimme vähentää sähkönkulutusta vaikkapa 165 kilowattituntia vuodessa, jos vaihtaisi viisi lamppua energiansäästölampuiksi. Kuvitellaan että jokainen suomalainen saisi vähennettyä tuon määrän (vaikka eihän meillä kaikilla omia lamppuja ole, vaan perheen yhteiset.) Onhan se ihan merkittävä vähennys, tuntuu jo hiukan sähkölaskussakin. Mutta kun sitä vertaa koko maan sähkönkulutukseen, niin sitten se kutistuukin yhden prosentin kokoiseksi säästöksi. Yksi ainoa pikku prosentti. Aika harmillisen vähän.

Syy on tietenkin siinä, että valtaosa sähköstä (ja muustakin energiasta) kuluu jossain muualla kuin kotona. Koti- ja maataloudet käytti sähköstä 30 prosenttia, metsäteollisuus ja palvelut kumpikin yli 20% siivusta. Ja pitää muistaa, että kaikki hankkimasi tossut ja tietokoneet ovat kuluttaneet sähköä siellä missä ne on valmistettu, ei Suomessa.

Mitä veikkaat, kuinka paljon Suomessa kulutettiin sähköä vuonna 1970? Suomessa oli tuolloin noin 4,6 miljoonaa ihmistä? Mieti ihan rauhassa, mitä suuruusluokkaa se on ollut. Vastaus on kommenteissa.

Mitä haluan siis sanoa? Että vaihda ihmeessä ne energiansäästölamput, osta energiaa säästävä pesukone, kun olet konetta vaihtamassa ja niin edelleen. Mutta älä tuudittaudu siihen, että olet silloin tehnyt tarpeeksi. Valitettavasti emme ole. Muistan lukeneeni jostain sellaisen jutun, että kannettavan tietokneen jokin tietty komponentti on vaatinut energiaa tekovaiheessa enemmän kuin tietokone itse kuluttaisi, jos se olisi kolme vuotta putkeen päällä. Haastan siis miettimään, voisiko tavaroita ostaa vähemmän? Sillä tavalla säästäisi maailman sähkönkulutusta.

Asiaa ruoasta

Ruoka on nyt tapetilla monessa suhteessa. Tämä on lukemisen arvoinen artikkeli. (Tosin Taloussanomia kannattaa muutenkin seurata.) Lehtijutussa on typerä otsikko. Ei meille syötetä mitään sontaa, vaan me suostutaan syömään sitä. Pidän itseäni vähän-valveutuneena syöjänä, ei paljoa, mutta vähän.

Englannissa luomutarjonta oli jo silloin neljä vuotta sitten aivan eri maailmasta kuin Suomen, joten joidenkin ruokien suhteen piti ottaa aikamoista takapakkia Suomeen tullessa.

Kaupassa voi äänestää kukkarollaan. Mutta en tiedä, kenelle sen kertoisin, että mitä haluaisin ostaa suomalaisen maatiaiskanan munia ja lihaa. Ei niitä ole tarjolla.

Munat ostan aina luomuna, niissä on minun mielestäni vissi ero. Sen sijaan maidossa ja jogurtissa en huomaa eroa, mutta niitäkin nyt luomuna ostetaan. Huima ero oli englantilaisen ja suomalaisen maidon erolla. Olen ajatellut, että voisiko suomalainen maito olla muutenkin niin puhdasta, että minun suu ei maista eroa. En tiedä.

Sen sijaan appelsiinimehussa ero on valtava. Luomuappelsiinimehu on IHANAA! Ja mansikoissa. Söin luomumansikkakakkua ja mansikoita joskus lähemmäs 10 vuotta sitten ekan kerran. Se oli TAIVAALLISTA! Minä en edes pidä ei-luomuista mansikoista, paitsi hillossa.

Hullua on se, että meillä ei juurikaan syödä valmisruokaa, mutta eniten sitä joutuu välttelemään lounaspaikoissa. Ei kovin paljoa syödä valmisruokia kotona, töihin saatan ostaa keittoa, jos valmista ruokaa ei ole. Muutaman kerran kuukaudessa. Sitten syödään lasipurkista valmista kormakastiketta joskus ja ehkä jotain muuta. Mutta työpaikan ja etenkin koulun ruokalassa saa väistellä kuvottavia eineslihapullia, makkaraa ja ties mitä. Kyllä minä ymmärrän, että kouluruoka on niin halpaa, että ei se voi mitään kunnollista aina olla, jos haluaa muutakin kuin kotimaisia juureksia. Mutta silloin itkuttaa, jos ei ole edes mitään hyvää keittoa vaihtoehtona.

Ei minusta ruoka ole kallista, sitähän saa rahalla. Minä nautin hyvästä ruoasta ja kyllä se saa maksaakin!

Haastan kaikki syömään tänäänkin hyvää, kotitekoista ruokaa. Minä syön eiliset jauhelihakastikkeen jämät.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Virkistävä viikonloppu

Nyt ei ollut ollenkaan pöllömpi viikonloppu. Perjantaina vierailimme sukulaisissa, ensimmäisessä keskusteltiin askartelusta, toisessa pelattiin aliasta. Lauantaina hain kylään kummityttöni. Olin antanut hänelle lahjakortin vapaapäivään. Oli aivan mahtava päivä.

Ensinnäkin sain lahjaksi kynttilälyhdyn, kortin ja runon, joka melkein pisti itkemään. Kiitos K! Sitten kävimme kaupasta ruokatarpeet ja tulimme meille askartelemaan. Esittelin kaiken maailman härpäkkeet, mitä minulla on, värittelimme leimakuvia ja teimme muutaman kortin ja taittelimme pienet laatikot. Lisäksi kasasimme kivan pikku paketin leimakuvia ja tarvikkeita, joilla tyttö pystyi jatkamaan askarteluja kotonaan.

Ruokailua varten tyttö oli ottanut mukaan syömäpuikot. Ihailtavaa rohkeutta oli toivoa kiinalaistyyppistä ruokaa, kun ei ollut koskaan maistanut. Niinpä wokkasimme kanaa ja kasviksia ja hyvää oli. Jälkiruoaksi toiveena oli jotain, jossa on suklaata. Löysimme simppelin mutakakun ohjeen ja kakusta tuli LOISTAVA! Päivän päätteeksi mukaan pakattiin myös ohje ja kotijoukoille reilut puolet kakusta, emme ihan saaneet sitä kahdestaan tuhottua.

Vielä katsottiin hienolla koti-tv-systeemillä vuokrattu elokuva Silta salaiseen maahan, joka oli hyvä, mutta melkein liian surullinen.

Alla olevat kortit ovat kummityttöni tekemiä. Hän on kyllä todella taitava! Pahoittelen, että taas on kuvia poikittain.





Sunnuntaina pakkanen lauhtui hiukan ja päätimme lähteä tekemään pientä lähiseuturetkeilyä. Pistäydyimme Laukaassa Kuusaankoskella ja kävimme katsastamassa 1830-luvulla valmistuneen Engelin suunnitteleman puukirkon.




PS. Sunnuntai-iltana kävimme katsomassa Hella W:n. Se oli huono. Tuli mielikuva, että elokuvakoulun ekaluokkalainen on päässyt tekemään elokuvaa. Harmillista. Tarina kun olisi ollut mitä herkullisin. Koko elokuvan ajan satoi dramaattisesti vettä, oli kuvattu dramaattisesti kallellaan ja soi dramaattinen musiikki. Meni vähän teho.

perjantai 18. helmikuuta 2011

torstai 17. helmikuuta 2011

Kortteja

Olen siis viettänyt tänään pyjamapäivän ja askarrellut, katsonut vähän telkkaria (eilisen Strömsön ja Sokkokokin) ja piipahtanut sen verran ulkona, että olen hakenut suklaata lähi-Salesta. Tässä muutamia kortteja (osa on valmistunut jo aikaisemmin):





Ja viimeinen on nyt kyljellään. Olkoon. Käännä näyttöäsi. :D

Herkullisia asioita

Viikonloppuna tehtiin kotona hampurilaisia. Pihveihin tuli paljon sipulia ja olivat oikein onnistuneita. Ahkera emäntä olisi tehnyt sämpylätkin itse. Mies söi kaksi hampurilaista ja ranskalaiset päälle. Kova syömäri.


Herkkulaatikostamme löytyi värikkäitä karkkeja. Englannista tuodut Jelly Belly upposivat ammottaviin suihin. Kaikki maailman väriaineet ja aromit vaan sisuksiin! Kirsikka oli lähinnä kirsikan makua, omenakin ehkä. Mustikasta en tunnista mitään mustikkaan viittaavaa ja mansikka ei maistunut edes sille mansikkaesanssille, joka on tuttu mansikkajäätelöstä ja jogurteista. Mutta ovatpahan kauniin värisiä!

Tilauskortti

Minulta tilattiin vaaleanpuna-ruskea vauvakortti. Ei mikään hassu. Ja tässä tulos:



Veikkaan, että kortin saaja ei seuraa blogiani. :D

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kiire

Törmään työni puolesta ihmisiin, joilla on kauhea kiire. Törmäähän heihin tietenkin muutenkin. Kiire tuntuu olevan kauhean yleistä. No, ei siinä mitään. Voihan sitä ihmisellä kiire olla, mutta kun monesti tuntuu, että ihmiset KEHUVAT sillä, että heillä on liikaa tekemistä ja ovat huonosti organisoineet elämänsä. He KEHUVAT sillä, että on kiire. Eikö se ole pikemminkin nolo asia?

No. Minäpä kehun sillä, että minulla ei ole kiire mihinkään. Tänään kun pääsen puoli viiden aikaan töistä kotiin, niin seuraavan kerran on kalenteriin merkattua menoa maanantaina yhdeksältä. Huomisen aion olla kotona pyjamassa ja askarrella.

Tällaisia mietteitä ehtii kirjata kahvitauolla. Lopettakaa häslääminen ja nauttikaa tästä päivästä!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pankkiraivoa

Missä on minun palkkani?

Viivästys johtuu yhteisessä eurooppalaisessa maksujärjestelmässä yöllä ilmenneestä häiriöstä. SEPA-maksut eivät siirtyneet normaalin tapaan eteenpäin, eivätkä siksi ole ehtineet asiakkaiden tileille aamulla.

Johtuuko tämä liiasta lumesta, salaman iskusta tai tulvasta? Tuskin. Kertokaa minulle, kuka on se ihminen, joka on aiheuttanut tämän ongelman.

Tämä ongelma kuvastaa niin tätä nykymenoa. Aina on jossain vikaa tai se ei toimi niin kuin käyttäjä kuvittelisi. Syyllistä ei nimetä, joten kuluttajan on vaikea raivota (huudanko nettipankin sivulle, puhelinpalvelun automaatille vai menenkö tosiaan omaan konttoriini raivoamaan kassalle?). Korvausta tai hyvitystä voi aina hakea, kunhan ensin selvität että miten, mistä ja milloin. Korvaus mitataan aina rahassa, raivosta, mielipahasta ja menetetystä ajasta ei saa mitään. Paljonko on rahallinen menetykseni? Jotain senttiluokkaa.

Kaikki nämä johtuu siitä, että joku ei ole tehnyt töitään kunnolla. Miten nämä ihmiset saataisiin vastuuseen?

Mitä teen? Sen saman kuin miljoonat muutkin. Raivoan yksin, alistun ja toivon, että tällaista ei tulisi uudestaan. Mitä muutakaan voisin?

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Lastenohjelmista

Pikainen päivitys sillä välin kun pienet vieraani riehuvat keskenään olohuoneessa. Joitain vuosia sitten lukiessani Narnian tarinoita pohdin, että tällaista kirjaa en haluaisi lapsille lukea, niin sovinistinen kaveri kirjailija oli. Aikansa vanki, tietenkin.

Nykyajan ohjelmilta ja kirjoilta voisi kuvitella vähän enemmän. Mutta miksi Tuomas-veturissa kaikki veturit ovat miehiä ja naisiksi ovat kelvanneet sitten passiiviset junanvaunut. Ja mikähän ohjelma tänään oli, jossa mies ei tehnyt mitään kotitöitä eikä osannut edes tehdä niitä. Voi itku, eihän nyt sentään enää viiskytluvulla eletä.

Postaus on vähän laimea, kun tänään puuttuvat kysymys- ja huutomerkit. Saamme toivon mukaan uuden näppiksen heti alkuviikosta. Nyt on joku langallinen lainassa liikkeestä.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Lorukortteja

Nyt on ollut niin paljon kaikkea sievää, että seuraavana on vuorossa tänään väkerretyt lorukortit. Piirtäjänä en ole erityisen hyvä, mutta kyllä lapset nuo hämähäkiksi ja leppäkertuksi tunnistaa. Sopivasti lintu ei sitten sovi sarjaan ollenkaan. Taakse olen pilkkonut Jukka Itkosen Häivy, häivy, hämähäkki -lorun kolmeen osaan. Siskon lapset ovat aika pieniä vielä eivätkä jaksa innostua kovin pitkistä loruista, joten yksi säkeistö yhdessä kortissa on varmaan ihan hyvänmittainen.

Lorua en voi tässä luritella, mutta tutustukaa vaikka kirjastossa Itkosen loruihin. Ne ovat niiiiiin hulvattoman hauskoja.

torstai 10. helmikuuta 2011

Vesiputouskortti

Kaikkea ihanaa sitä maa päällään kantaa. Kuten vesiputouskortti! Näin tänä aamuna ensi kertaa sellaisen täällä, tai oikeastaan en siitä heti hogannut, että millainen kortti oikein on kyseessä, mutta sivulla oleva youtube-linkki kertoi kaiken. (Youtube on muuten aivan loistava paikka etsiä askarteluohjeita!). Kopioin ohjeen siis youtubesta (siellä videon lopussa on kerrottu, minkäkokoisia paloja korttiin tarvitaan) ja tässä tulos! Tässä olen enemmän ollut innoissani tekniikasta, joten kortin koristelu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nuo sakset eivät oikein istu keijuihin, mutta muut vaihtoehdot olivat sahoja ja vasaroita. :D Ja ehkä korttipohjaakin olisi voinut koristella muuten. Tai oikeastaan keijut olisivat olleet kivempia vaaleanvihreällä paperilla. Ihan ok-kortti, mutta laitan sen nyt esille tuon tekniikan vuoksi!



Eli kun alareunasta vetää, niin saa vuorollaan näkyviin jokaisen neljästä kuvasta.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

KK-haaste Maze-book



Tein ekaa kertaa eläissäni Maze-kirjasen. Aika kiva homma, varmaan teen useammankin!

Ruskea lintukortti

Täällä sitä vaan ihan liekeissä askarrellaan! Tähän korttiin olen käyttänyt kolmea eri mustetta, viittä eri leimasinta, valmista tagia, narua, nappia ja kulman pyöristäjää. Ja voila! Kortti on valmis!

Yksinkertainen kortti

Löysin taas yhden haasteen ja pääsen viime tingassa mukaan. Tässä haasteessa oli rajoitettu käytettäviä materiaaleja kovasti, eli sai käyttää vain näitä:

* kuviopaperit
* tekstileimasimet
* yksiväriset paperit ja kartongit
* haaraniitit
* kuvioleikkurit
* sakset yms perustyökaluja!

Minä jätin haaraniititkin käyttämättä ja tein kortin pelkillä papereilla, teksti- ja kirjainleimasimilla sekä leikkureilla.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Meillä on laajakaista

Tiedoksi niille, jotka ovat seuranneet meidän nettijännitysnäytelmää. Viime viikollahan tosiaan tilasimme laajakaistan ja koti-tv:n Soneralta. Yhdistämisen piti tapahtua tänä aamuna. Viime perjantaina kuitenkin soitettiin jo, että yhteydet on kunnossa, mutta modeemi ei ollut vielä saapunut.

Modeemi saapui eilen illalla. K läksi treeneihin ja minä jäin askartelemaan. Koti-TV:n asennusohjeet olivat yksinkertaiset, kahdeksan kohtaa. Pääsin kohtaan numero yksi. Modeemi piti liittää seinään puhelinpistokkeeseen. Helppo homma. Mutta se vaatisi varmaan sellaisen kappaleen, joka sopisi siihen kolmen reiän muodostamaan kokonaisuuteen. Aikani pyörittelin kappaleita ja soittelin asiakaspalveluun. Kyllä siinä paketissa pitäisi olla kyseinen palikka. Pahoittelen. Jos käyt ostamassa sellaisen itse, niin hyvitetään laskussa. Selvä.

Mies kävi illalla Gigantissa ja Prismassa. Ei ollut kummassakaan. Sellaista palikkaa ei ollut myöskään sedällä, siskolla eikä miehen veljellä. Ei auttanut muuta kuin odottaa, että erikoisliikkeet avautuivat tänään.

Tänään sain palikan neljällä eurolla. Telkkarisysteemiä varten sain piuhat ja laatikot kuntoon, systeemi aloitti ruksuttamisen ja kysyi tunnuksia ja salasanoja. Sitten se sanoi, että tervetuloa, mutta valitettavasti on joku hämminki. Boksi kiinni ja päälle. Sama homma muutamaan kertaan. Sitten otin vähän taukoa, pistin kaikki virrat pois, kuppi teetä ja tuumiskelutauko. Sen jälkeen uusi testaus ja jopas! Telkkari toimii uudella systeemillä. Pikkuvikaahan siinä on, mustissa kohdissa vähän pikselöi, en ole vielä osannut päättää, miten paljon se ärsyttää.

Entäs laajakaista? Molemmat koneet kyllä löysivät uuden verkon, mutta miten siihen pääsee sisään ilman salasanaa? Kokeilen kaikkea mahdollista. Sitten soitan asiakaspalveluun. Soneran asikaspalvelu on hankala, pitää painella numeroita tai puhua. Eksyn automaattiviidakkoon, automaatti kysyy, mikä hätänä ja minä karjun, että en tiedä salasanaani. Lopulta automaatti ehdottaa, että vikaukko tulee meille korjaamaan systeemiä ja jos vika on verkossa, niin ukko on ilmainen, jos vika on minun laitteessani, niin ukko maksaaa ysiysi. Huudan kirosanan puhelimeen ja suljen luurin. Tunnen itseni idiootiksi. Soitan uudestaan. Saan langanpäähän naisen, joka sanoo, että verkkoon ei ole salasanaa, mutta laitteella on ja sen löydän pikkuruisesta valkoisesta tarralapusta, joka tuli paketin mukana. Kiitän ja lähden etsimään tarraa. En kai vaan heittänyt sitä roskiin?

Löydän tarran ja koodin. Olen päässyt internetiin.

Tagivaihto

Osallistuin jokin aika sitten tagivaihtoon. Sain aivan ihania tageja! Teemana oli vihreä. Tuo vasemman reunan tagi on minun tekemäni (jossa luonnollisestikaan taas ei kuvassa näy kaikki koukerot :P), seuraavan tekijä löytyy täältä, seuraava täältä ja oikeareunimmainen täältä.

Viimeisimpiä kortteja

Kävin tosiaan lauantaina Leimailutaivas-messuilla ja kokeilin heti uusia välineitä. Näiden korttien leimasimet ovat vanhoja, mutta tekstileimasimet ovat uusia. Samoin korttipohjat ja musteet, nappi ja pöllön alla oleva vihreäpalloinen paperi, joka on aivan ihanaa. Sitä minulla on muutamassa värissä.



Tämä vihreä kortti on Koukussa kortteihin haastekortti (yksivärinen kortti):



Samaan innostukseen muutama muukin lähinnä yksivärinen kortti:



P*skarteluhaaste #76

P*skiksessa on tällä kertaa haasteena bingo ja minun rivini on pystyrivi: 3D-tarra, tagi ja violetti.



Värit eivät ihan kohtaa todellisuutta taaskaan tässä kuvassa. Lisäksi teen usein niin pieniä ja hentoja yksityiskohtia, että en saa niitä mitenkään kuvattu. Mutta tosiaan violetti on sinisempi, reunat ovat ruskeat ja samalla ruskella on leimattu reunoille köynnöksiä. Pinkki tagi on luonnossa ruskempi koristusten vuoksi.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Taivaassa ja uutta netti odotellessa

Viikonloppu oli loistava. Lauantai meni kokonaan Kirkkonummella Leimailutaivas-messuilla ja ostelin yhtä sun toista. Sunnuntaina sitten käytiin miehen veljenpojan synttäreillä Savossa. Paluumatkalla pysähdyttiin isovanhempien luona yllätysvisiitille. Siellä oli lettutaikina turpoamassa ja erityisen ilahtuneet isovanhemmat. Pappakin oikein naureskeli ja halaili meitä molempia, vaikka ei ehkä tiennytkään, keitä olimme. Oli niin paljon parempivointinen kuin viimeksi tavatessamme.

Lauantaina ja sunnuntaina testailin myös uusia hankintoja, mutta niistä voin laittaa kuvia vasta, kun netti toimii. Aika kivoja kortteja syntyi.

Edellisen pohdinnan jatkoksi kerron, että otimme yhteyden Soneralta. Kymmenen megan netti oli halvempi kuin Elisalla, eli sen 19 euroa kuukaudessa kahdeksi vuodeksi. Tiedän jo nyt, että reilun vuoden päästä tuo on kauhean kallis, mutta niinhän se menee. O(s)tettiin sitten mukaan se tallentava boxi (ja jos se toimii hyvin, niin myydään tuo nykyinen sitten pois), jolla voidaan sitten tallentaa kaikkia kanavia sillä tekniikalla, jolla Sonera sitä lähettää. Tarvittavat kanavat näkyvät ilmaiseksi kesään asti, sen jälkeen 15 euroa kuukaudessa. Ja jos siis tämä telkkarisysteemi on huono, voidaan palata käyttämään normaalia tekniikkaa ja käyttää vain nettiä. Silloin tosin hävitään se digiboxin hinta (eli oikeastaan 70 euroa, mutta ehkä sen saisi myytyä pois, jos niikseen tulee). Katsotaan nyt miten toimii. Modeemi tulee tänään illalla, yhteys on jo auki.

tiistai 1. helmikuuta 2011

viihdepakettipohdintaa

Ahaa! Saunalahden mobiililaajakaistasta on päästy eroon ja sain vähän hyvitystä puhelinlaskuun. Nyt ei sitten ole kotona nettiyhteyttä ja tuskin alan puhelimella feispuukkaamaan. Eli olemme etsimässä uutta ratkaisua netti- ja kanava-asioihin.

Meillä on kaksi tarvetta: hyvin toimiva, kohtuullisen nopea netti (10, korkeintaan 24 megaa) ja haluamme MTV3 Maxin niin, että voimme sitä tallentaa (luonnollisesti haluamme tallentaa myös peruskanavia). Ei muuta. Elokuvien vuokraus voisi olla hyvä lisäpalvelu, mutta katsotaan nyt.

Elisan tarjoaa:

1) Viihde-paketti (100/5 megaa nettiä, härpäkkeet) 39,90/kk ja siihen lisäksi aivan erikseen MTV3-paketti, jota voidaan sitten tallennella 14,95/kk plus 30/vuosi

2) Edellä mainittu MTV3-paketti 14,95/kk ja laajakaista 10/2M 29,90 (tai ehkä mieluummin tuo sama laajakaista ja siihen vielä iki-ihana nopsa-mobiililaajakaista, yhteishintaan euron vähemmän)

Sonera tarjoaa:

1) Laajakaista extra 10/2M 19/kk Sitten siihen tulee toimitusmaksu joko 29 euroa (ja ei-tallentava digiboxi) tai 99 euroa (tallentava digiboxi). Tämä mahdollistaa kotitv:n mutta olikos se nyt niin, että siihen ei automaattisesti kuulu mitään, mutta saa 3kk ilmaiseksi sen maikkarin paketin (ja jotain ylimääräistä). Maikkarin paketin voi ostaa vuodeksi, ensimmäiset 3kk 0 euroa ja sitten 9kk 14,95. Sitten kaapelikortti 1,81E/kk (=21,72/vuosi).

2) Nopeammalla netillä (24/2M) tuo paketti on 39,90, mutta tuosta avausmaksusta en nyt tiedä, jäi sittenkin epäselväksi.

Elisa ei lupaa mitään nopeudeksi (kympin nopeus toimii nopeudella 4-10, mutta mitään ei luvata). Sonera lupaa, että nopeus on vähintään puolet luvatusta.



Tein tämän päivityksen oikeastaan vaan selventääkseni omaa päätäni. Ehkä jollekulle muullekin on apua. Mutta kysymykseni kuuluu: onko kellään kokemusta kummastakaan? Netistä tai telkkarisysteemistä (tallennuksesta tai videovuokrauksesta)? Mikä on hyvää, mikä ärsyttää.

Kumpaakaan noista ei saa kokeiluun kotiin, joten pitää kerätä tietoa muuten. Ja käydä liikkeessä kokeilemassa.

Inhottaa, kun näinkin yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä näin vaikeaa. Jokainen asia on kysyttävä erikseen. Että toimiiko kaikki macissa? Voiko katsoa telkkaria, jos tallennan? Voiko ohjelmia katsoa pikakelauksella (en minä katso, mutta tiedän erään joka katsoo)? Onko käyttöliittymä hermoja raastava? Toimiiko kaikki? Näkyyhän telkkari, vaikka nostaisin vasemman käden ylös? Jne.