maanantai 21. helmikuuta 2011

Virkistävä viikonloppu

Nyt ei ollut ollenkaan pöllömpi viikonloppu. Perjantaina vierailimme sukulaisissa, ensimmäisessä keskusteltiin askartelusta, toisessa pelattiin aliasta. Lauantaina hain kylään kummityttöni. Olin antanut hänelle lahjakortin vapaapäivään. Oli aivan mahtava päivä.

Ensinnäkin sain lahjaksi kynttilälyhdyn, kortin ja runon, joka melkein pisti itkemään. Kiitos K! Sitten kävimme kaupasta ruokatarpeet ja tulimme meille askartelemaan. Esittelin kaiken maailman härpäkkeet, mitä minulla on, värittelimme leimakuvia ja teimme muutaman kortin ja taittelimme pienet laatikot. Lisäksi kasasimme kivan pikku paketin leimakuvia ja tarvikkeita, joilla tyttö pystyi jatkamaan askarteluja kotonaan.

Ruokailua varten tyttö oli ottanut mukaan syömäpuikot. Ihailtavaa rohkeutta oli toivoa kiinalaistyyppistä ruokaa, kun ei ollut koskaan maistanut. Niinpä wokkasimme kanaa ja kasviksia ja hyvää oli. Jälkiruoaksi toiveena oli jotain, jossa on suklaata. Löysimme simppelin mutakakun ohjeen ja kakusta tuli LOISTAVA! Päivän päätteeksi mukaan pakattiin myös ohje ja kotijoukoille reilut puolet kakusta, emme ihan saaneet sitä kahdestaan tuhottua.

Vielä katsottiin hienolla koti-tv-systeemillä vuokrattu elokuva Silta salaiseen maahan, joka oli hyvä, mutta melkein liian surullinen.

Alla olevat kortit ovat kummityttöni tekemiä. Hän on kyllä todella taitava! Pahoittelen, että taas on kuvia poikittain.





Sunnuntaina pakkanen lauhtui hiukan ja päätimme lähteä tekemään pientä lähiseuturetkeilyä. Pistäydyimme Laukaassa Kuusaankoskella ja kävimme katsastamassa 1830-luvulla valmistuneen Engelin suunnitteleman puukirkon.




PS. Sunnuntai-iltana kävimme katsomassa Hella W:n. Se oli huono. Tuli mielikuva, että elokuvakoulun ekaluokkalainen on päässyt tekemään elokuvaa. Harmillista. Tarina kun olisi ollut mitä herkullisin. Koko elokuvan ajan satoi dramaattisesti vettä, oli kuvattu dramaattisesti kallellaan ja soi dramaattinen musiikki. Meni vähän teho.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.