Kalakeittoa, polkupyöriä ja liian innokas tarhuri

Tänään on ollut vetämätön päivä. Sitten törmäsin tälläiseen lauseeseen: Joskus ei vaan huvita mikään ja se on ihan normaalia. Olen sitten yrittänyt nauttia siitä, että ei huvita mikään. Minulla ei ole ollut tylsää -herraties miten pitkään aikaan- ja tämä on jo vähän sinnepäin. Olen odottanut tylsyyttä. Mutta tänään olen yrittänyt opetella nauttimaan siitä, kun ei mikään huvita. Olen sotkenut, katsonut telkkaria ja syönyt epäterveellisesti.

Eilen kävimme kaupungille pyörähtämässä. Pikaruokavinkki Jyväskylän keskustaan. Meillä oli vähän nälkä ja ajattelimme syödä keiton. Sitä varten kannattaa suunnata Soppabaariin. Mutta olisikohan ollut jo kolmas kerta, kun totean oven takana, että se aukeaa lauantaisin kello 12. Meidän teki lounasta mieli jo puoli kaksitoista eikä jääty odottamaan. Mistähän saisi kevyttä lounasta? Sokoksen alakerrasta, Mestarin herkun ruokapaikasta. Olimme hyvin tyytyväisiä: herkullista lohikeittoa sämpylällä ja maidolla hintaan 5,30.

Nyt käynnistyi pyöräilyviikko. Eilen nähtiin pyöräparaatin lähtö kompassilta. Kovin montaa pyöräilijää ei ollut, mutta monennäköisiä pyöriä sentään.

Olemme lähdössä parin viikon päästä (tai silloin jo olemme) Sloveniaan viikon lomamatkalle. Kun tulemme reissusta, niin pääsemme palstan kimppuun. Survo-Korpelan takana oleva palsta numero 148 on nyt sitten kolmatta vuotta meidän. Tuohon lähempään peltoon ei ollut kuulemma mitään jakoa, mutta aion ilmoittautua jonoon, josko ensi vuonna sitten. Mutta taimia minulla on vaikka sun mitä ikkunalaudoilla. Kesäkurpitsojen kanssa olin auttamattomasti aivan liian innokas, kuten kuvasta näkyy:

Jos jollakulla on idea tähän asiaan, kertokoon nyt tai vaietkoon iäksi. :D

Hyvää äitienpäivää kaikille hyville äideille!