Kolmas on liioittelua

Eilisestä jäi mieleen eräs lausahdus: Minulla on aina niin kiire, että en ehdi tehdä mitään. Ehkä tämä ihminen ei tarkoittanut sitä ihan kirjaimellisesti, mutta tuolta se saattaa tuntua. Luin eilen myös Imagesta artikkelin aivoista. Aivotutkimus taitaa olla nyt pinnalla, kun aivoasioita on pomppinut silmiini muuallakin.

Olen viime kuukausina kiinnittänyt siihen huomiota, että muistini ei toimi niin kuin ennen. Olen joutunut suorastaan noloihin tilanteisiin muistini kanssa, joten kerronpahan sen nyt sitten ihan julkisesti. Ennen kesälomaani unohdin melkein viikottain työkavereitteni nimiä. No, eihän niitä kaikkia nyt voi muistaa, mutta unohdin, että minkänimiselle henkilölle olen pitänyt henkilökohtaisen koulutuksen muutamaa päivää aikaisemmin. Tässä taannoin kirjoitin postausta ruoasta, jota olin hetkeä aiemmin syönyt. En muistanut sanoja parsakaali ja kookosmaito. Aikani mietittyäni muistin, että ensimmäinen on englanniksi broccoli ja toinen tulee ruskeasta, karvaisesta pähkinästä. Kyllä ne sanat jossain vaiheessa mieleen tulivat, mutta ennen sitä ehti jo ahdistaa.

Etsin jatkuvasti kalenteria, avaimia, kattilan kantta tai puhelinta, joka oli juuri muutama sekunti sitten kädessäni. En osannut ratkaista hesarissa olleita mikä kuvio tulee seuraavaksi -testejä, vaikka aikaisemmin olen ratkonut niitä ihan hyvällä menestyksellä. Tulen kaupasta kotiin enkä muista, mitä olen ostanut (hahaa, mutta olenko muistanut ostaa, mitä piti?). Unohdin mainita lääkärille muistiongelmista, vaikka se lukikin minulla oikein muistilapulla. Olen useamman kerran huutanut itselleni kiukkuisena Keskity!.

Olen ollut välillä huolissani muististani ja terveydestäni, mutta ehkäpä aivot vain toimivat näin, kun niitä käyttää niin kuin minä käytän. Jostain luin, että nykyihminen kohtaa yhden päivän aikana yhtä paljon tietoa, kun maailmassa oli tiedettäviä asioita keskiajalla. Olen istahtanut tänään tietokoneelle, istunut tässä ihan pienen hetken. Kävin ensin facebookissa (jossa ei ollut tapahtunut mitään) ja lukemassa kolme uutta sähköpostiviestiä. Sitten tulin kirjoittamaan blogipäivitystä. En muuta. Mutta silti safarin historia näyttää, että olen avannut 30 sivua. Ja näinhän se menee.

Joidenkin tutkimusten mukaan multitasking, useiden asioiden tekeminen yhtä aikaa (jota esimerkiksi tein viime kesänä koko kesän työkseni) vain yksinkertaisesti tekee meistä tyhmempiä. Meidän ei myöskään tarvitse muistaa mitään, kun tekniikka muistaa meidän puolestamme. Ei minun tarvitse muistaa, missä sisvustolla oli se joku kivan kuuloinen ruokaohje, johon tuli aurajuustoa, kun safari etsii sen puolestani. Kun näen kauniin rakennuksen, räppään siitä valokuvan ja voin ihailla rakennusta uudelleen ja uudelleen. Ehkä silmään voitaisiin asentaa jokin siru, että ei tarvitsisi opetella kenenkään nimiä ulkoa, vaan toinen siru kuiskaisi korvassa, kuka edessäni oleva henkilö on. Ennen luettiin yhtä kirjaa aina vaan uudestaan, minä luen vähintään viittä kirjaa yhtä aikaa, lehdet ja kaikki muu siihen päälle. Kun aiemmin piti opetella rimpsut ja rampsut ulkoa, niin jokainen osasi jonkinlaisia muistitekniikoita. Ei nykyään tarvitse opetella mitään, kirjaan salasanatkin muistikirjaan. Ilmeisesti lapsena pitkät ulkoa opettelut ja mekaaniset motoriset harjoitukset tekevät hyvää aivoille. Olen sentään tuhertanut itku kurkussa kuivamustekynän kanssa kaunokirjaimia vihkooni ja osaan edelleen ulkoa rinnastus- ja alistukonjunktiot, uuden testamentin kirjat, saksan datiivia vaativat prepositiot (höpötin ne kaikki tässä läpi, osaan!) ja niin edelleen, sääliksi käy nykylasten aivoja, jotka eivät ehkä tee sitäkään vähää.

Aivot ovat joustava elin, mutta jos siihen luo syvän uran (käymällä vaikkapa kerran tunnissa veispuukissa), niin toiminta lipeää aika helposti huomennakin siihen samalle uralle. Uria voi kuitenkin muuttaa, toisia uria on vaikeampi muuttaa, mutta kyllä se onnistuu. Minä aion jatkossa tehdä vähemmän ja keskittyä tekemisiini enemmän. En halua, että minulla on niin kiire, että en ehdi tehdä mitään. En halua tulla enää tyhmemmäksi. Yksi hyvä homma voisi olla selaimen tabien rajoittaminen. Minulla on nytkin avoinna kuusi tabia, usein pitkälle toistakymmentä. Minulla on painonhallintaan liittyen muodostunut sanonta: kolmas on liioittelua. Ehkä se sopii tähänkin.

Hellikää aivojanne tänään jollain mukavalla, keskittymistä vaativalla puuhalla. Vaikka lukemalla uusimmasta Imagesta Anu Partasen aivoartikkeli Tuntematon planeetta.