Hesarin Sunnuntai-sivuilla oli tänään juttua yhden kundin tavaroiden karsimisesta. Tämähän on tuttu juttu: karsitaan tavarat sataan kappaleeseen. Karsinta koskee vain omia henkilökohtaisia tavaroita, ei perheen yhteisiä. Lisäksi osa tavararyhmistä (eli kuulemma kirjat ja vaikkapa alusvaatteet) voidaan laskea yhdeksi tavaraksi.
Minua jäi kiinnostamaan se, että mitähän tuo mies oikein tekee. Niin omituisia tavaroita häneltä puuttui. Ei ollut kameraa, ei kumisaappaita, ei urheiluvaatteita tai välineitä (lukuunottamatta fillaria ja uimahousuja), ei sadetakkia tai sateenvarjoa. Ei kynää. Mies mainitsi ylioppilastodistuksen, mutta ei verotuspapereita, sopimuksia työstä, asumisesta tms, ei mitään muita todistuksia. Ei ainuttakaan valokuvaa. Ei ainuttakaan muiston vuoksi pidettäävää esinettä, ei kortteja, kirjeitä. Ei pelejä. Ilmeisesti hän harrastaa vain soittamista, muita harrastusvälineitä ei ollut.
Minä olen kerran karsinut omaisuuttani todella järeällä kädellä, kun läksin ulkomaille. Se oli typerää. Annoin ja myin tavaroita valtavat määrät pois, kirpparilla monista tavaroista saa murto-osan niiden hankinta-arvosta ja todennäköisyys löytää myöhemmin uudestaan kohtuullisessa ajassa vastaava tavara on sula mahdottomuus suuren tavaramäärän kohdalla.
Ihmiseltä, joka on karsinut tavaransa sataan kappaleeseen, voisi kysyä, että "tarvitsetko tuota todella?" ja melkein jokaisen kohdalla voi sanoa, että ei. Niinpä sitä voi päätyä siksi muinaiseksi filosofiksi, joka antoi juomakuppinsakin pois, kun vettä voi ihan hyvin juoda omien kouriensa muodostamasta kupista.
Ei ole huono karsia turhia tavaroita, jos niitä on kertynyt todella liikaa. Mutta tärkeämpi on tietenkin se, että ei edes hanki turhia tavaroita, ei itselleen eikä muile lahjaksi. Ja jos aikoo lähteä suurella kädellä karsimiselle, niin sitten pitää luvata, että ei edes hanki vastaavia tavaroita tilalle ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.
Kiteytän: En pidä minään sitä, että on vähän tavaraa ihan vain siitä syystä, että voi elvistellä sillä, että on vähän tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.