Astetta huonompi työpäivän alku

Jotkut päivät ovat sellaisia, että kaikki eivät mene oikein putkeen.

Eilen menin töihin puoli kahdeksi (työskentelen siis isossa avokonttorissa, jossa minulla ei ole omaa työpöytää) ja olin paikalla hyvissä ajoin 10-15 minuuttia ennen työpäivän alkua. Kiertelin aika kauan, että löysin tyhjän työpöydän. Vaikka meillä ei olekaan omia pöytiä, niin suurin osa istuu vakiopaikoilla. Tämä ei ollut minun vakkari ja todella epäsiisti. Siirsin paperit syrjään, pyyhin pölyt, hankasin kahvitahrat, puhdistin näytön ja näppiksen. En löytänyt tuolia, pyysin esimiestäni etsimään sellaisen. Puhelimeen ei ollut vahvistinta, kiertelin ja löysin eräältä pöydältä pari ylimääräistä ja otin niistä yhden.

Menin hakemaan teetä. Keittiössä ei ollut ainuttakaan puhdasta mukia (minulla on oma muki, mutta jos tulen iltapäivällä töihin, niin joku on taatusti ottanut sen käyttöönsä) ja likaiset olivat koneessa ja kone päällä. Otin kesken ohjelman mukin (löysin jopa omani) ja hinkkasin sen puhtaaksi kahden sentin kaakaojämistä (eivät minun jäljiltäni...). Menin aloittamaan työt. En päässyt kirjautumaan ohjelmaan, jolla teemme töitä. Erikoinen virheilmoitus, esimieheni neuvoi buuttaamaan koneen. (Koneet ovat aika hitaita, tässä kuussa saadaan vielä uudet koneet.) Ajattelin syödä sillä välin välipalan. Myöskään yhtään ainutta lusikkaa ei ollut puhtaana, sekin piti kaivaa käynnissä olevasta astianpesukoneesta.

Kone käynnistyi. Ohjelma käynnistyi. Sitten huomasin, että puhelimen vahvistin ei toimi. Se vaan vinkuu. Pyysin apua esimieheltäni. Etsittiin toinen vahvistin. Myöskään se ei toiminut. Mietin, että olisiko järkeä heittää rikkinäiset vahvistimet pois... Kolmas vahvistin toimi. Kaksi minuuttia myöhemmin huomasin, että en pääse verkkoon, en ulkoiseen enkä sisäiseen. Pyysin taas apua esimieheltäni, joka hämmästeli sitä hetken ja haki sitten atk-tukea paikalle, joka hämmästeli sitä hetken ja totesi sitten, että joku palomuuri estää nyt kaiken ja hän ei pysty tekemään sille mitään.

Siinä vaiheessa kello olikin jo kolme ja ensimmäiset aamuvuorolaiset lähtevät kotiin ja pääsin vaihtamaan paikkaa. Hymyillen totesin, että tämä päivä ei oikein lähde putkeen ja voisin oikeastaan lähteä vaikka kotiin. Esimieheni pohti, että ei koskaan haluaisi nähdä minun suuttuvan. Epäili, että olisin todella pelottava ihminen silloin.

Loppupäivä töissä sujui mallikkaasti ja tein todella hyvää tulosta.