torstai 25. marraskuuta 2010

Lahja ja karmaiseva juttu

Arvatkaapa mikä tämä on?



Se on ensimmäinen lahjapaketti! Olen käärinyt siihen pienen, alle kolme euroa maksavan pikkujoululahjan. Mutta en paljasta, mikä se on, sillä juhlat ovat vasta tänään illalla ja eihän paketteihin saa kurkkia! Onpa kiva, että minutkin on kutsuttu yksiin pikkujouluihin! Lisäksi työpaikalla on ilmeisesti kaksikin erilaista syömismeininkiä. Joulujuhlamieltä siis kodin ulkopuolellakin.

Mietin, että postaanko tätä edes samaan kirjoitukseen, mutta laitanpahan nyt kuitenkin, vaikka se on teemaltaan aivan karmaiseva. Me nimittäin näimme eilen, kun pyöräilijä jäi auton alle. Ajoimme toisen auton perässä ja näin jo hyvissä ajoin pyöräilijän, joka tuli reippaasti pyöräillen vasemmalta suojatietä pitkin. Kun se oli keskellä liikenteen jakajan kohdalla ehdin jo ajatella, että eikö edellä ajava autoilija pysähdy ja eihän hän pysähtynyt ja seurasin silmilläni avuttomana, kun mitään ei voinut tehdä, miten auto osui polkupyöräilijään ja pyöräilijä lentää ilmaan ja putoaa maahan ja kolauttaa päänsä.

Luulin, että huusin kauhusta, mutta en ilmeisesti huutanutkaan. Onneksi mieheni oli mukana (ja itse asiassa ajoi autoa) ja hän syöksyi auttamaan pyöräilijää. Minä soitin hätänumeroon ja toimin kuitenkin ihan järkevästi (hätäkeskukseen ja poliisille soittajana olen kuitenkin jo hyvin kokenut, ilmoitan kaikista rattijuopumusepäilyistä tien päältä). Käskin erään miehen siirtämään meidän auton keskeltä risteysaluetta pois ja toisen miehen katsomaan, että autoa kuljettaneella naisella ei ollut hätää. Aivan karmaiseva juttu. Näin kirjoittaa keskisuomalainen. Vähän epäilen tuota naisen syntymävuotta. Ulkonäöstä päätellen hän oli jo lähellä eläkeikää. Molemmat vietiin ambulanssiin.

Mutta miten ihminen voikaan muistaa asiat eri tavalla. Poliisin yksinkertaiseen kysymykseen, oliko edellämme ajava auto kääntymässä vai ajamassa suoraan, vastasimme miehen kanssa eri tavalla.

Pyöräilijällä ei ollut pyöräilykypärää. Ehkä minun pitäisi sitten alkaa käyttää sellaista. Toivotaan, että pyöräilijä toipuu.

1 kommentti:

  1. Huh, kamalaa. Olen miettinyt, etten ole tainnut koskaan nähdä kolaria tai onnettomuutta läheltä. Kerran olen ollut lapsena autossa, joka ajoi ojaan, mutta mitään hätää ei silloin ollut. En ole siis varma kuinka järkevästi pystyisin tuollaisessa tilanteessa toimimaan. Kansalaisvelvollisuus taas velvoittaisi toimimaan järkevästi.

    VastaaPoista

Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.