Sekasotkua ja tosikoita

Viikonloppuna tosiaan vähän askartelin, oli todella rentouttavaa. Mies oli töissä, niinpä levittelin puuhani keittiön pöydälle. Tänään näytin valokuvan sotkusta, jonka sain aikaan keittiöön:



Mies oli ihan tyytyväinen, että ollut kotona näkemässä tuota livenä.

Meillä on työhuoneessa kaksimetrinen työpöytä, mutta en minä siinä mahdu mitään tekemään: toisessa päässä on muutama kasvi ja niiden lähellä sekalaisia tavaroita, sitten on tietokone ja nämä vievät yhteensä puolet pöydästä. Ajatukseni on ollut, että askartelen sillä toisella puolikkaalla, mutta yleensä siihen kertyy kaikkea mahdollista pinoihin. Kuten nytkin oli. Eilen vietin mukavan tuntisen setvien kasoja, mutta nyt on pinot poissa eli nyt siinä mahtuu tarvittaessa askartelemaan tai opiskelemaan tai mitä vain.

Pitsiliinat viritin ikkunaan. Pidän siitä kovasti. Etenkin kun pesin vielä sisemmän ikkunan, joka oli täynnä tahmatassujen sormen- ja nenän jälkiä (miten meillä näytti kaikki ikkunat samanlaisilta! ihmeellisiä vieraita!)



Uusimmassa Trendissä oli juttu "Tosikoista". Juttu ei yhtään houkutellut lukemaan, mutta luin silti. Ja hyvä, että luin. Suosittelen. Siinä oli siis haastateltu kirjailija Antti Nyléniä (never heard!) ja Palefacea. Miehet olivat monista asioista samaa mieltä kuin minä. Miten yhteiskuntamme on viihteellistynyt läpikotaisin ja mitään ei oteta tosissaan. Satatuhatta ihmistä liittyy yleislakkoryhmään, mutta kukaan ei liikauta takamustaan penkiltä. Aivan kuin vallankumous olisi napinpainalluksen takana. Viihteellisyys on mennyt niin pitkälle, että tosissani toivon minunkaltaiselle "vakavalle" ihmiselle omia uutisia ja omaa lehteä: Ylen puoli yhdeksän ja Hesari eivät niitä enää oikein täytä. Tai ehkä vielä täyttävät, mutta ne ovat saaneet niin paljon lätinöitä uutisten rinnalle, että minua ei kiinnosta.

Olen viime aikoina katsonut aika paljon telkkaria ja se on hemmetillistä kanavasurffailua. Ohjelmia ja mainoksia tuskin erottaa toisistaan, joka tuutista tunkee jotain käsittämätöntä soopaa. Kun haluan viihdettä, niin katson hauskoja sarjoja. Tässä idolsjackassbigbrothertukiainenseiskahulabaloo-maailmassa väitän, että me olemme edelleen enemmistö: me joita EI OIKEASTI KIINNOSTA!