maanantai 4. lokakuuta 2010

Kielten opetuksesta

Pidän naurettavana keskustelua pakkoruotsin poistamisesta. Ennemminkin voisimme keskustella, että miten nuoret oppisivat edes vähän ruotsia sinä aikana, mitä pulpetteja kuluttavat peruskouluissa ja lukiossa.

Suoritin vuosi sitten virkamiesruotsin yliopistolla. En ollut tarvinnut ruotsia virallisesti missään lukion jälkeen, mutta toki olen asunut pääkaupunkiseudulla, salakuunnellut muita ihmisiä, lukenut Englannissa asuessani HBL:ää, kun Hesaria ei ole ollut saatavilla jne. Ruotsin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kirjoitin siitä aikoinaan M:n ja olisikohan todistuksessa killunut seiska. Mutta hääppöinen ruotsini oli hyvä verrattuna "nykynuorten" tasoon. Mieleen jäi eräs suullinen esitys, joka käsittelin valon aaltoluonnetta (tai jotain sinnepäin) ja puhuja puhui sumeilematta läpi esityksensä "VÄÄGENISTÄ". (väg=tie ja våg=aalto).

Suomalaiset opiskelevat vieraita kieliä entistä vähemmän. En nyt jaksa kaivaa niitä järkyttäviä prosenttilukuja, jotka luin Opettaja-lehdestä viime talvena. Mutta 1990-luvulla (muistakaamme laman!) valtaosa yläkoululaisista opiskeli kolmea vierasta kieltä, nyt niin tekee murto-osa. Jokin aika sitten seurasin yläkoulun valinnaisainevalintaa, niin ihmettelin, miten kielen voi valita vaikka vain yhdeksi kurssiksi yläkoulussa, eikö opetuksensa pitäisi jatkua pitkäjänteisenä läpi yläkoulun? Ei tarvitse, kun kielet yleensä aloitetaan sitten uudestaan lukiossa. Huokaus.

Useissa Euroopan maissa kielten opiskelu aloitetaan jo alakouluissa ja lapsethan kieliä parhaiten oppivat. Suomea vähemmän pakollista kieliopetusta alakouluilla on vain Belgian ranskankielisen yhteisön kouluissa, Kyproksella, Ruotsissa ja Turkissa.

Nyt suomalaislapset ja -nuoret opiskelevat useimmiten vain englantia ja ruotsia. Englantia ei tänä päivänä lasketa edes kielitaidoksi, niin itsestäänselvyys se tuntuu olevan ja valtaosa ei opi ruotsia. Meillä siis kasvaa täällä kielitaidottomien joukko. Eikö se ole omituista maailmassa, joka pienenee koko ajan? Vaikkapa ruotsin kielen osaaminen ei ole pelkästään sitä, että ihminen voi tarvittaessa vaikkapa virkamiehenä kohdata suomenruotsalaisen. Jos et ymmärrä ruotsia, et tiedä, mistä stadin slangin sanat tulevat tai osa ihan suomalaistakin sanoista. Jos osaat ruotsia, niin pystyt arvailemaan kylttejä/ruokalistoja tai mitä vain yksinkertaisia juttuja muissa pohjoismaissa. Jos osaat lisäksi saksaa, niin pystyt arvailemaan samoja asioita vaikkapa hollannissa tai luxemburgissa. Ja niin edelleen. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompaa uuden kielen opettelu on.

Minua harmittaa, että kielitaitoni on niin huono. En osaa mitään kieltä hirvittävän hyvin, mutta tulen toimeen englannillani, pystyn lukemaan ja hitaasti kommunikoimaan ruotsiksi. Saksaa pystyn lukemaan, jos pysytään yksinkertaisissa asioissa. Espanjaa opiskelin yhden syksyn, eli muutaman sanan ymmärrän, ainakin ruokalistasta. Latinan alkeet osaan ja sitä aion jatkaa. Se harmittaa, että en osaa yhtään ranskaa. Helpottaisi elämää kummasti, kun osaisi ranskaa. Olen ihan pihalla Ranskassa. En osaa lukea ruokalistoja (juustot ja pastat ovat samoja kaikilla kielillä, niillä on mentävä), en ymmärrä kylttejä (Sortie ei olekaan metroaseman nimi :D) Taidehistoriassa ei olisi yhtään haittaa siitä, että osaisi ranskaa ja italiaakin!

Jos osaisin vain englantia, niin olisin yhtä pihalla kaikkialla muuallakin Euroopassa (jos nyt jätetään ne kaksi saarta laskuista).

Eli minun ehdotukseni kielikeskusteluun: Varhaistetaan ensimmäisen kielen aloittamista ensimmäiselle luokalle, toinen kieli aloitetaan kolmannella tai neljännellä ja kolmas seiskalla. Yhden näistä on oltava ruotsi ja yhdeksi suositellaan englantia. Tarjotaan mahdollisuus opiskella neljättä kieltä valinnaisena 8 ja 9 luokkien ajan ja suositellaan, että kieltä luetaan pitkänä valinnnaisaineena. En osaa sanoa, minkä aineen opetuksesta otetaan tarvittavat kaksi tuntia ensimmäiselle kielelle, kun en tunne tarkasti opetussuunnitelmia alakouluille. Mutta nostan kielten opiskelun sille kolmannelle viivalla yhdessä luonnontieteiden ja taideaineiden kanssa (ensimmäisenähän on tietenkin äidinkieli ja toisena matematiikka).

1 kommentti:

  1. Mikä ihmeen järki on pakottaa jokainen opiskelemaan pienen maan KAHTA PIENTÄ kansalliskieltä ?
    Jos jonkin kielen on oltava pakollinen, sen pitäisi olla englanti, ei suinkaan ruotsi.
    Englanti on maailmankieli, suuri osa jopa Suomen yliopisto-opinnoista edellyttää nimenomaan hyvää englannin osaamista.
    Ruotsi on menneisyyden mahtikieli, luulisi kolmikymppisen vielä katsovan tulevaisuuteen.
    EUn suositushan on äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä.
    Meillä valinnanvapautta ei ole, kun ruotsi vie aina sen yhden maailmankielen paikan.
    Siis ruotsin ylivertainen asema
    on ongelman ydin.

    VastaaPoista

Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.