Meillä saa askarrella

Eilen meillä kävi taas pikkuvieraita. Soittivat vielä etukäteen, että saako ottaa mukaan hillopurkkipelin. Nolo myöntää, mutta inhoan useita lasten pelejä. Kimbleä eniten, mutta myös muita, jotka ovat ihan hölmöjä. Hillopurkkipeli on ihan kiva.

Lapset tykkäävät askarrella ja big shot on hauska laite heidänkin mielestään. Tällaiset kortit syntyivät eilen:

Sitten olin luvannut lapsille, että tehdään kananuggetteja ja ranskalaisia. Olin unohtanut koko asian ja mulla oli vain palapaistia. Luulen, että ei olisi mennyt läpi, joten piti vielä erikseen käydä kaupassa. Lapset tykkäävät nuggeteista älyttömästi ja myös niiden tekemisestä. Jos sinulla on lähipiirissä lapsia, jotka eivät ole saaneet tehdä nuggetteja, niin haastan tekemään niitä tänä viikonloppuna.

Tarvitaan maustamatonta broileria pihveinä, paketillinen suolakeksejä, kananmuna tai pari, vähän pippuria, voita tai öljyä eikä juuri muuta. Suolakeksit laitetaan pussiin ja kaulitaan (tai hakataan kaulimella) jauhoksi ja laitetaan yhteen astiaan. Nelivuotias osaa tehdä sen. Sekaan vähän pippuria myllystä. Kaksivuotias osaa tehdä sen. Kana pilkotaan sopivankokoisiksi palasiksi, ei kannata sipeltää liian pieneksi. Kolmekymppinen osaa tehdä sen. Kananmuna rikotaan yhteen astiaan. Kuka tahansa osaa tehdä sen kolmekymppisen avustuksella. Sitten alkaa hauskin vaihe: eli dipataan kanapala ensin kananmunaan ja sitten suolakekseihin. Lapset osaavat tehdä sen paremmin. Viimeisenä paistetaan pannulla (voihan ne uuniinkin laittaa). Kolmekymppinen osaa tehdä sen. Koko ajan muistutetaan, että sormia ei saa laittaa suuhun. Kaksivuotias osaa sen.

Nautitaan hanskalaisten ja runsaan ketsupin kanssa. (Jos suolakeksien suolan määrä kauhistuttaa, niin en usko, että on huolta. Paketillisessa keksejä on 2,6 grammaa suolaa ja siitä määrästä tuli nuggetteja ainakin kuudelle ihmiselle. Meillä jätetään kuitenkin sitten vielä suola pois lasten hanskalaisista.)