lauantai 9. huhtikuuta 2011

Klassikoita

Kävimme eilen katsomassa aivan loistavan elokuvan: Kuninkaan puhe. Oli niin hulvattomia roolisuorituksia, että nauroin hyvin makeasti! Ja tietenkin myös vähän itkin. Suosittelen.

Illalla yritettiin keksiä maailman kirjallisuuden suurimpia klassikoita. Tässä kohtaa minun on myönnettävä sivistymättömyyteni, koska maailman kirjallisuuden klassikoiden kohdalla on aika pitkä viiva. Kerran ajattelin lukea -jonkin tahon mukaan- viime vuosisadan merkittävimmän teoksen: Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Menin kirjastoon todetakseni, että sehän on kymmenosainen romaanisarja! Lainasin jopa ensimmäisen osan, mutta eihän siitä mitään tullut.

Ehkä lähimpänä klassikoita ovat Albert Camus'n Sivullinen, William Goldingin Kärpästen herra, Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys ja sitten on pakko mainita vielä Halldor Laxnessin Salka Valka, koska se on jäänyt mieleen elämäni ankeimpana lukukokemuksena. Valitsin kirjan lukiossa sen takia, että Salka Valka kuulosti mielestäni jotenkin hauskalta. Ei ollut. Kolme ensimmäistä olen lukenut ihan omasta mielenkiinnostani.

Mutta suositelepa minulle suuri klassikko, joka kannattaisi lukea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.