sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Juhlien jälkeinen aamu

Olin eilen illalla niin väsynyt, että menin yhdeksältä petiin ja nukahdin samantien. Ehkä eilinen ravintolapäivä ei ollut ainoa syy, sillä univelkaa oli kertynyt pidemmältä ajalta. Porskuttelinkin nukkumatin maailmoissa aamuseitsemään, aikamoiset unet!

Kestikievari Liemi & Leipä kannatti pistää pystyyn. Harmillisesti ravintolapäivän nettisivut kaatuilivat ja mobiilisovelluksen kellonajat sekoilivat: sen mukaan meillä tarjottiin lounasta kello 9-12, vaikka oikea aika oli 12-15. Asiakkaita kävi parisenkymmentä ja alkuillasta rääppeitä syötiin vielä ystävien ja sukulaisten kanssa. Rahallisesti saldo näytti suurinpiirtein plusmiinusnollaa. Ihan tyytyväinen olen.

Jos (ja kun?!) seuraavan kerran pistän ravintolan pystyyn, niin panostan lähimarkkinointiin. Valtaosa vieraista oli naapureita samasta taloyhtiöstä (ja olikin tosi hauska tutustua naapureihin!) Viikolla olisi voinut laittaa pari mainosta lisää vaikka leikkipuistoon ja kirjaston kulmalle. Herkulliset leivonnaiset ovat paras mainos. Kolmen hujakoilla ovella ramppasi naapureita omien lautasten ja kolikoiden kanssa: "Täältä saa kuulemma tosi hyvää kakkua."



Tarjolla olevista keitoista loppuunsyötiin chili-tomaattikeitto, jonka tujakkuusaste oli mielestäni onnistunut. Poltteli suuta, mutta kaikki lautaset tyhjenivät. Kahta muuta keittoa pistin illalla melkoiset määrät pakkaseen, mutta sieltähän niitä on näppärä ottaa töihin evääksi. Vaniljaiseen kukkakaalikeittoon uskaltautui yksi maksava asiakas, ehkä se kuulostaa liian eksoottiselta. Tosiasiassa se oli keitoista  kaikkein "hienostunein" viineineen ja kermavaahtoineen. Ja hyvää. Ja sivuhuomautuksena, että minä en syö esimerkiksi kukkakaalipaistosta, jossa kukkakaalin sellainen vähän tympeä maku pääsee voitolle. Bataattisosekeiton tein tällä kertaa ilman porkkanaa ja perunaa, joita yleensä lisään. Ihan pelkkää bataattia (ja vähän sipulia toki) ja se kyllä kannatti, maku oli kohdallaan. (Bataattia, sipulia, viherpippurikoskenlaskijaa ja vettä, siinä on ruoka kyllä yksinkertaisimmillaan!)



Siskolle iso kiitos toastimestarina hääräämisestä. Niitäkin kiiteltiin. Varoitus muille kotikokeille: voileipägrillin hankkiminen saattaa lisätä leivän kulutusta. On ne vaan herkullisia.




Jälkkärinä oli siis jo edellä mainittua kakkua: karpaloita ja kinuskikastiketta valkosuklaa-kermavaahto-jogurttikerrosten välissä (plus keksipohja), oma sävellykseni marianne-porkkanapiirakka. Yksi kokonainen porkkanapiirakka on vielä jääkaapissa. Taidan viedä sen töihin huomenna. Lisäksi oli isoja suklaakeksejä, jotka olivat kyllä maultaan hyviä, mutta pehmeys kärsi hiukan säilytyksessä.

Korttejakin oli kaupan, mutta olen vähän huono niitä markkinoimaan eikä kukaan tainnut edes huomata niitä portailta. Setäni osti yhden ja hänen vaimonsa lupasi viedä laatikollisen niitä työpaikalleen kaupattavaksi. Se on hyvä, jos on työkavereina yli kolmekymppisiä naisia. Omat työkaverit kun ovat pitkälle 2- ja 3-kymppisiä miehiä. En ole edes yrittänyt myydä heille käsintehtyjä kortteja. :D

Kiitos kaikille vieraille!





4 kommenttia:

  1. Oi ihanuus! Nuo keitot kuulostavat niin hyviltä, ja sitä tomaattichilikeittoa silloin teillä syötiinkin. Se oli taivaallista. Ehkä joku kerta sitä itsekin innostuu kokkailemaan ravintolapäivänä, paljon siitä on kyllä meilläkin puhuttu. Pus!

    VastaaPoista
  2. Voi Heidi! Teidän pitäisi ehdottomasti laittaa ravintola pystyyn, kun olette melkein ammattilaisia! Silloin tällöin haaveilen ruoista, joita olen teillä saanut! :D

    VastaaPoista
  3. No voi hitsi, nyt vasta tajusin, olisin ehdottomasti tullut :) Seuraavan kerran pitää kyllä hoksata!

    VastaaPoista
  4. Slurps. Kuulosti hyvältä. Meillä oli alueella kakkukahvila, jossa minäkin piipahdin pariin otteeseen :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun ilahdutat minua viestilläsi. Pienikin merkintä tuo ison ilon.