Kuulumisia laajan vuoren kupeelta

Nyt ei tule politiikkaa, nyt tulee kuulumisia.

Kevät tulee ja mieli piristyy. Makuuhuoneessa on niin iso ikkuna, että sitä peittää kaksi paria verhoja. Vain toiset niistä ovat pimennysverhot. Muutamassa viikossa selviää, että pitääkö hankkia lisää pimennysverhoja vai saanko nukuttua. Talitiaisen laulu kuuluu kammariin.

Koulussa on ollut mukavaa, joskin kiireistä. Ympäristölabrakurssi on ollut kiinnostava, samoin orgaaninen kemia. Sitä jatkan toisenkin kurssin verran. Ilmansuojelusta sain kakkosen. Työn alla on myös ekotoksikologiaa sekä tieteen etiikkaa. Tänään piti alkaa energiajärjestelmät, mutta luennot peruuntuivat. Alkanee sitten ensi viikolla. Pian alkaa kiinnostavan kuuloinen kurssi: ilmasto- ja globaalimuutos. Se onkin ensimmäinen kurssi, joka pitää tehdä tenttiä myöten englanniksi. Oppisikohan tuota englantia kunnolla ikinä?

Yhden parityön raportin palautuspäivä meni vahingossa ohi ja siitähän seurasi kauhea stressi. Piti ihan yöllä herätä pohtimaan asiaa. Kuuluu ilmeisesti sukumme verenperintöön, että öisin mietitään. Mutta miten osaisi elimistölleen selittää, että maailma ei kaadu noin pieniin asioihin.

Tänään teen kortteja, käyn ostamassa paistokasarin (meidän kovanaamapaistokasari meni huonoksi kahdessa vuodessa, olen TODELLA pettynyt) ja tapaan toivon mukaan kaverin Savosta (ja siskoni tietenkin). Huomenna on vuorossa hippohiihto, saa nähdä, saanko osallistua vai pitääkö tyytyä kannustamaan.

Komeampi puoli perheestämme on sairas. On ollut jo viitisen viikkoa. Välillä oli jo parempi, kävi töissäkin muutaman vuoron, mutta tänä aamuna nousi kunnon kuume. Lääkäri epäili uutta virusta. Tämä on merkillinen tilanne meillä. Mies ei ole saanut yhtäkään minun kymmenistä pöpöistäni (esim noin viisi mahatautia viime syksynä, muistelen niitä edelleen kauhulla) yhdessäelomme aikana. Nyt hän on ollut noin kauan kipeänä. Ja uskaltaako tätä edes ääneen sanoa: minä en ole sairastunut. Jipii! Olen saanut jostain vastustuskyvyn.