Herkkuja synttärijuhlilla ja viljelypalstalta

Olen ollut viime päivinä vähän väsynyt. Töissä on ollut kiirettä (enää kolme työaamua ja sitten alkaa loma!), hartiat aivan jumissa ja muutenkin veto poissa. Lähinnä on tehnyt mieli lojua kotona.

Perjantaina piristystä toi mummon syntymäpäiväjuhlat. Voi miten ihana juhla olikaan! Mummo ja pappakin jaksoivat juhlia, oli mukava tavata sukulaisia ja ruokapöytä notkui. Varsinaisesta ruokapöydästä ei ole kuvaa. HARMI! Sillä se oli taas täynnä mitä ihanampia ruokia. Taas tuli mieleen, että ehkä opettelen itsekin tekemään pateita, vaikkapa kalasta. Sen sijaan onnistuin lähettämään siskoni ottamaan kuvan jälkiruokapöydästä. Puolukkajäädykettä lukuunottamatta maistoin kaikkia! Suosikkia on vaikea sanoa. Mansikkakakku toimii aina, omenapiirakka oli loistavaa (onneksi maistoin sitä, vaikka olinkin jo aivan täynnä siinä vaiheessa) ja monen muun tapaan rankkasin appelsiini-valkosuklaa kääretortun aika korkealle. Slurps!

Mummon kotona saatiin itsetehtyä mansikkamehua ja tätini tekemään mustikkajäätelöä. Nautinto oli sitä luokkaa, että harkitsen entistä vahvemmin jäätelökoneen hankkimista.

Launtaiaamuna mikään ei huvittanut, mutta onneksi mies sai houkuteltua pellolle. Iso kateuden vihlaisu rinnassa, kun katselin naapuripalstan notkuvia rivejä: kurpitsoita, kukkia, herneitä, papuja ja ties mitä. Mietittiin, että minkähänlainen kellari naisella on sadolleen. Mies muistutti, että palsta on eläkkeellä olevan naisen elämäntapa, ei kahden työssäkäyvän ihmisen harrastus. On hyvä, että olemme löytäneet lajeja, jotka eivät kuole millään, kuten kesäkurpitsat. Kotiin toin vähän kukkia ja pari sipulia. Retiisit on jo nostettu, sipulia tulee kolmea lajia, vähän perunaa ja porkkanoita. Tomaatit ovat elossa, en minä tiedä tuleeko niistä mitään. Olen vähän suurpiirteinen tähän harrastukseen, mutta harjoittelen kovasti.

Tänään oli myös veto poissa, johtuu osittain varmasti näistä jumeista hartioista. Toivottavasti saan hierojalle ajan loman alkuun. Mutta mikäpä sen parempi vetämättömyyteen ja jumeihin, kun kuntosali. Noloa myöntää, mutta kehtuutti niin paljon, että annoin itselleni luvan mennä autolla, kunhan menen. Ja hyvää se teki.

PS. Banaanikärpäset voitettu. Jätin vuorokaudeksi tiskipöydälle purkin, jossa oli vettä, astianpesuainetta, omenaviinietikkaa ja appelsiinimehua ja kaikki banaanikärpäset menivät purkkiin ja hukkuivat sinne. Tänään olen oikein uhalla pitänyt banaaninkuoria pöydällä eikä yhtään kärpästä ole näkynyt. Ne on siis nujerrettu!