Flora Vanilla -herkullinen maku suoraan metsäteollisuuden jätteistä!

Kyllä pässiä taas viedään. Kun ihminen ostaa Flora Vanilla, niin mitä hän kuvittelee ostavansa? Moni kuvittelee ostavansa jonkin sortin vaniljakastiketta. Sehän on jo tuttu juttu, että vanilja on kallis mauste, jota vaikkapa halvemmissa jäätelöissä on vain nimeksi, jotta kanteen saadaan piirtää kaunis vaniljan kuva. Vaniljaa on tuotteessa niin vähän, että maku tulee aromista. Vanilja-aromi on niin yleinen juttu, että joku on väittänyt, että ihmiset mieltävät vanilja-aromin vaniljan mauksi, ei vaniljaa.
Flora vanilla -kastikkeessa lukee kyllä alla pienemmällä, että kyse on vanilliinikastikkeesta. Siihen ei ole tuhlattu vaniljaa siis yhtään. Aika kumma juttu mielestäni on kuitenkin se, että tuotteen nimi on Flora vanilla (engl. vanilla = vanilja, engl. vanillin = vanilliini). Etenkin kun muistelen erästä rasvahässäkkää, jossa voimariinin nimi vaihdettiin oivariiniksi (minä olin ajatellut sanan voima-riini, en voi-mariini, en ollut edes ajatellut sen viittaavan voihin, mutta hyvä, että vaihdettiin, jos joku oli kuvitellut syövänsä voita.) Eli olisikohan kuitenkin Flora Vanillin sopivampi nimi, ei ehkä niin myyvä. ;)
Vielä kertauksena mitä eroa on vaniljalla ja vanilliinilla. Vanilja on orkideatyyppinen kasvi ja sen siemenkodista saadaan vanilja-nimistä maustetta. Vanilliini on kemiallinen aine (melko yksinkertainen rakenteeltaan, bentsaldehydi ja siinä pari substituenttia) ja yksi vaniljan maun tekijöistä, voimakkain osa vaniljan mausta tulee siis vanilliinista, mutta vaniljassa on paljon muitakin vivahteita. Vanilliinia voidaan siis valmistaa synteettisesti, joka luonnollisesti on halvempaa kuin vaniljan uuttaminen vaniljakasvista. Sitä valmistetaan selluloosateollisuuden jätteistä, suurin tuottaja on wikipedian mukaan Norjan metsäteollisuus.