Kotihoidontuesta ja alkometristä

Kyllä taas verenpaineet nousi, kun luin Hesaria. Ja kuitenkin jätin lukematta Seiskasta lainatun uutisen Hakkaraisesta (ah, kaksi asiaa, jotka molemmat saavat minut raivon partaalle), tosin mies referoi uutisen sisällön minulle myöhemmin.

Ensimmänen kuohauttava uutinen oli hallituksen aikeet rajoittaa kotihoidontukea koskemaan lapsen kahta ensimmäistä ikävuotta. Ihan tarkkaan en systeemiä tunne, mutta pääpiirteissään (meillähän ei siis ole lapsia).  Lapsesta, jota ei laiteta kunnalliseen päivähoitoon, maksetaan kotihoidontukea. Tukea maksetaan siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme. Ilmeisesti sitä vanhemmista lapsistakin maksetaan jotain, jos on nuorempia sisaruksia.

Vastoin yleistä tapaa puhua asiasta, rahaa ei makseta äidille tai isälle siksi, että tämä hoitaa lasta kotona (kuten vanhempainpäivärahat), vaan raha maksetaan siksi, että lasta ei ole laitettu päiväkotiin. Sillä on vissi ero. Raha voidaan siis maksaa myös työssäkäyvän vanhemman tilille, tai siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä vuorotellen.

Nyt hallitus suunnittelee, että rahaa maksettaisiin vain siihen asti, kunnes lapsi täyttää kaksi. Hallituksessa ainoastaan kristilliset vastustavat asiaa. Olen äärimmäisen harvoin kristillisten kanssa samaa mieltä, mutta nyt olen. Asiaa perustellaan sillä, että naiset palaisivat nopeammin työhön, toisivat veroeuroa ja samalla naisten  ja miesten välinen palkkaero kapenisi. Lisäksi sillä saataisiin valtiolle 30-40 miljoonan säästöt. Tuo säästö ei ole kovin hulppea, enkä ymmärrä, mistä se edes tulee.

Hesarissa oli aiheeseen liittyviä lukuja vuodelta 2010. Kotihoidontukea maksettiin 22 000 kaksivuotiaasta lapsesta ja 9 000 kolmevuotiaasta. Yhteensä 31 000 tuhatta. Todennäköisesti iso osa heistä meni kesken vuoden päivähoitoon, mutta kuvitellaan, että kaikista maksettiin maksimi 12 kuukautta. Kotihoidontuki on 330 euroa (tosin ei ilmeisesti kolmevuotiaista niin paljoa makseta). Noille lapsille summa on yhteensä maksimissaan 12 miljoonaa. Pienituloisille valtio maksaa vähän lisää, ja se oikeasti tarkoittaa pienituloisia ja vähän lisää. Kotihoidontuen maksamisessa ei voi olla niin suuria sivukuluja, että 30 miljoonaa täyttyisi. Ja huomatkaa, että kotihoidontuki on veronalaista tuloa.

Jos nämä kaikki 31 000 lasta laitettaisiin päiväkotiin, niin siitä koituisi kunnille karkeasti arvioiden 23 miljoonan euron kulut. (Taloussanomat 19.5.2010. Päivähoito maksaa keskimäärin noin 1000 euroa kuussa, josta perheet maksavat itse korkeintaan 250 euroa kuussa.) Käsittääkseni ei ole järkeä säästää valtion rahoja, jos siitä koituu kunnille isommat menot. Näin tosin valtio on tainnut välillä laskeskella.

Pienen lapsen paras hoitopaikka on yleensä koti. On surullista, että aina näin ei ole ja siksi on hyvä, että meillä on päivähoitojärjestelmä. Jos systeemiä kehitettäisin lasten ehdoilla, niin lasten kotihoitoa kehitettäisiin ja tuettaisiin. Mutta näin ei ole, systeemi toimii aikuisten ehdoilla (suosittelen lukemaan kirjan Leikkiminen kielletty).

Tuo kotihoidontuki, 330 euroa, on niin vähän, että keskituloinen perhe ei yleensä pyöri pelkällä yhden ihmisen palkalla ja tuolla tuella. Kuinka monessa perheessä toinen vanhempi on kokonaan kotona ilman mitään muita tuloja (joista maksaa veroja)? Ja vielä niin, että toinen vanhemmista ei tee ollenkaan ylitöitä? Kymmenen vuotta vanhan tilaston mukaan pienten lasten isien tekemät ylityöt olivat vähentyneet 90-luvun lopusta radikaalisti ja ilmeisesti trendi on jatkunut koko 2000-luvun. Ylitöitä kuitenkin tehdään. Kun puhutaan puhtaasti rahasta ja valtion verotuloista, niin toisenkin vanhemman töihin meneminen ei tuplaa perheen tuloja (ja maksamia veroja). Kotona on yleensä ollut se vähemmän tienaava (kun tuki on niin pieni). Kun molemmat ovat töissä, niin ehkä toisen ei enää tarvitse tehdä ylitöitä. Tämä on ihan omaa spekulointiani lähipiiriä tarkasteltaessa syntynyttä, mitään tilastoja minulla ei taustalle ole. Lisäksi lapset sairastavat paljon ja päiväkodeissa olevat lapset voivat sairastaa hyvinkin paljon ja siitä aiheutuu suuria menoeriä (työnantajille), jos työelämässä oleva jää kotiin hoitamaan sairasta lasta.

Tällä kaikella ajan takaa sitä, että verotulojen kasvua ei ainakaan saa missään tapauksessa liioitella näissä laskelmissa.

Kotihoidontuki 330 euroa on naurettavan pieni raha, mutta onpahan ainakin pieni ele ja kehoitus valtion suunnasta tarjota tuleville veronmaksajille parasta mahdollista hoitoa. Eli eiköhän makseta jatkossakin sitä kolme vuotta.

(Jos jostain pitäisi päivähoitoasioissa säästää, niin minun ehdotukseni on nostaa niiden lasten päivähoitomaksua, joissa kodin ulkopuoliseen päivähoitoon ei ole perusteita. Eli jos fyysisesti ja henkisesti terve ja jaksava vanhempi on kotona (työttömänä, hoitamassa toista lasta jne), mutta lapsi päivähoidossa, niin maksakoot he esimerkiksi tuplahintaa päivähoidosta. 500 euroa kuukaudessa ei ole vielä mikään suuri summa niinkin tärkeästä asiasta. Mutta tämä on ihan toinen asia.)

Se toinen verenpaineita nostattava uutinen oli Ranskasta, jossa autoilijoiden pitää hankkia autoihinsa alkometri heinäkuuhun mennessä. Toki olin lukenut aiheesta jo aikaisemminkin, mutta kyllä se vaan sylettää. Kun tarkkaan miettii, että mikähän on voinut olla ongelma, joka valtion tekemään tällaisen ratkaisun. Ongelman on täytynyt olla tämä: ranskalaiset eivät tiedä, onko heillä veressään (tai hengitysilmassaan pikemminkin) alkoholia ja lähtevät ajamaan ilman tätä tietoa. Usein käy niin, että kuljettaja onkin tietämättään alkoholin vaikutuksen alainen. Vahvasti veikkaan, että ongelma ei ole tämä. Kännissä ajamiseen tämä ei ole ratkaisu. Yhtä hyvä ratkaisu (ellei jopa parempi), olisi velvoittaa jokaista autoilijan lasta tai muuta lähipiirin lasta askartelemaan auton kylkeen tarra, jossa lukee "rakas äiti/isä/mummo/veli/täti, ethän aja tällä autolla kännissä." (Tarkennan, että kyseessä on siis alkometri ei alkolukko, jota puuhataan Suomessa uusiin autoon. Ajatuksia minulla on niistäkin, mutta olkoon sekin ihan toinen asia.)

Nyt on lähdettävä. Mies vie minut ulkoilemaan. Keli on mitä loistavin!