Pakko kirjoittaa muutama sana polttareista. Minusta tuntuu, että tänä päivänä tulevan morsiamen hartain toive ei ole se, että ettehän nolaa minua polttareissa. Nolauspolttarit kun taitavat olla onneksi so last season! Sen sijaan toive on se, että ettehän riitele ja tappele polttareita suunnitellessanne. Mutta onneksi 15 ihmistä osaa sulassa sovussa järjestää yhdet juhlat!
Polttariseurueeseen mahtuu aina joku lapsuudenystäväbestis, jolle tuleva morsian on likipitäen ainoa ystävä ja tämä ihminen on valmis tekemään viikkosotalla suunnitelmia ja järjestelyjä polttareita varten. Jostain syystä hän olettaa sitä samaa muilta, vaikka tietää olevansa paras ystävä ja parhaana ystävänä tietää kaiken ja oikeastaan saa päättääkin kaiken. Muiden ideat on ihan tyhmiä. Ja oikeastaan minähän olen jo varannutkin kaiken, kunhan vaan muodon vuoksi kyselin muiden ideoita.
Sitten polttariseurueessa on morsiamen toinen hyvä ystävä, joka mittaa asiat yleensäkin rahassa. Ja koska hän on yksin asuva lääkäri-lakimies-pörssibisnesnainen, niin hänen mittansa on pidempi kuin monen muun vieraan. Hän ainakin arvostaa morsianta niin paljon, että hän haluaa satsata niihin ainakin tuhat euroa. Ja ehkä vähän enemmänkin, eihän tuo ole kuin hyvän kassin hinta. Ja muistaa sanoa sen ääneen. Morsian on hänelle niin tärkeä, että kyllä hän haluaa tähän hyvään ystävään satsata.
Eräs ystävistä (ehkä sinkku tai elänyt susiparina vuosikausia) tuntuu järjestävän omia polttareitaan. Minä niin tykkäisin svyänmerensukelluksesta ja kani-agilitystä, eihän se mitään, että morsian pelkää vettä ja on allerginen otuksille. Pelkääköhän tämä vieras sitä, että ei koskaan pääse naimisiin?
Luonnollisesti mukaan on tulossa myös sulhasen serkun vaimo, joka ei vastaa viesteihin eikä kommentoi mitenkään. Kun kaaso hänelle viimein soittaa, niin naisesta saa nyhdettyä sen verran irti, että kyllä tämä on tulossa paikalle.
Mukaan tulisi mielellään myös morsiamen lapsuudenystävä, joka asuu kuudensadan kilometrin päässä. Hänellä menee muutenkin matkoihin ja yöpymisiin rahaa, ja kun muutenkin on vähän tiukkaa, kun on kuusi lasta ja mies jäi juuri työttömäksikin ja tänä kesänä olisi seitsemät muutkin polttarit plus silmä- ja selkäleikkaus.
Yksi polttareiden suunnittelijoista on kaveri, josta ulkopuoliset ihmiset miettivät, että elääkö hän oikeasti tässä yhteiskunnassa ja selviää omasta arjestaan hengissä. Hänen mielestään yhtenä kesäisenä lauantaipäivänä voi ihan hyvin riippuliitää, käydä ponirekiajelulla maaseudulla, tehdä muutaman basehypyn kerrostalojen katolta, meloa, maalata ja mambota ja sitten vielä saunaan ja diskoon. Ja kaikki sadalla eurolla. Ai mitä, pitäiskö muka ruokaakin varata aikaa ja rahaa? No, ihan hyvinhän me teleportataan koko remmi minuutissa sieltä maaseudulta keskustaan saunaan.
Jos minä vielä joskus järjestän jonkun polttareita, niin tekisin niin, että ennen kun mitään on alettu suunnitella, niin kysyisin kaikilta, kuinka paljon kukin haluaa polttareihin sijoittaa. Jokainen kertoo asian toisistaan tietämättä ja kukaan ei saa sitä kenellekään muulle kertoa. Sitten meillä on budjetti, jonka jälkeen voidaan alkaa suunnitella ohjelmaa. Ja voin muutes nyt paljastaa, että kun jokunen vuosi sitten järjestin polttareitä, niin kaikki vieraat eivät maksaneet siitä rahallisesti saman verran. Ihan vaan koska minusta niin oli reiluinta.
Polttareiden järjestäminen on kyllä melko ylimaallinen juttu. Riippumatta mitä järjestää ja kuinka paljon siihen käyttää rahaa, on sulho/morsio aina iloinen siitä, että on saanut viettää koko päivän parhaiden kavereiden kanssa - useimmiten päissään.
VastaaPoista