Kuntauudistus

Tällä hetkellä tapetilla on kuntauudistus. Uudistushan on olevinaan kovin myönteinen sana, mutta kyllähän jokaisen tuntosarvet herkistyy heti, jos politiikassa, työpaikalla tai melkein missä vaan tehdään uudistusta. Uusi kun ei ole synonyymi paremmalle tai edes hyvälle.

Tässä vaiheessa keskustelu on jumahtanut tasolle, onko hyvä asia, että minun kotikuntani liitetään yhteen tuon toisen kunnan kanssa, jossa en ikinä käy. Meillä kotona on pohdittu myös sitä, että mitä järkeä tässä on.

Perusongelmahan on käsittääkseni se, että on paljon köyhiä kuntia, jotka eivät oikein selviä kuntalain asettamista tehtävistä (muun muassa terveydenhuoltoa, perusopetusta, päivähoitoa, sosiaalihuoltoa, lastensuojelua, vanhus,- vammais- ja päihdehuolto, toimeentulotuki, kaavoitus, ympäristönkäytön valvonta, pelastustoimi, teiden ylläpito, vesi/jäte/energiahuolto osittain ainakin). Kunnat voivat järjestää palvelut joko yksin tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Yhteistyö joillain sektoreilla on suurempaa yli kuntarajojen ja joillain käsittääkseni hyvinkin pientä. Nyt ajatellaan, että jokaisessa kunnassa on oltava, sanotaan vaikka jokin tietty terveyspalvelu. Kuntauudistuksen jälkeen osasta kylistä voidaan viedä (eikä vain voida, vaan viedään) nämä palvelut pois, sillä isossa kunnassahan on kuitenkin olemassa kyseinen palvelu. Tuolloin palvelun poisvieminen tapahtuu viereisen suuremman kaupungin päätöksellä, parin tuhanneen asukkaan kylän mielipiteellä ei ole enää mitään väliä. Eikö olisi järkevämpää luoda malleja yhteistyökuvioille, joihin kunnat hakeutuisivat vapaaehtoisesti ja niin, että saisivat itse päättää. Eivät ihmiset nyt aivan typeriä ole. Kyllä moni lähtee lääkärille naapurikuntaan terveysasemalla, jossa on lääkäri kuin siihen lähimpään, jossa sitä lääkäriä ei yksinkertaisesti ole.

Huoltosuhteet ovat vinksallaan: veroja maksavat ovat keskittyneet tiettyihin, isoihin kaupunkeihin ja maalaiskunnissa mummot ja papat kaipaavat hoitoa. Lehdissä törmää toisinaan jonkun helsinkiläisen ruikutukseen jo nyt, että he joutuvat elättämään muuta Suomea. Kunnista ei saada mitenkään samantasoisia huoltosuhteiden perusteella. Pääkaupunkiseudulla menee varmasti lujempaa kuin Pohjois-Karjalan eteläisimmällä kunnalla (jossa saa googlen kartassa painaa aika monta kertaa lähennä-nappia ennen kuin ensimmäinen paikkakunnan nimi tulee näkyviin (Kitee, 9000 asukasta)), joten tulojen tasausta joudutaan jatkossakin tekemään. 

Kuinka paljon kuntauudistus maksaa ja mitä ongelmia siitä on? Aluksi hallituksessa lupailtiin, että pakkoliitoksia ei tehdä, mutta tänään Katainen näyttää sanoneen Hesarille, että pakollakin voidaan liittää. Jos ei pakolla, niin sitten porkkanoilla. Porkkanat ovat rahaa. Kuntalaisten elämää se hankaloittaa. Hätäkeskuspäivystäjä ei tiedä, missä sinä olet, talousalueen lehden levikki on jatkossa kolmen kunnan alueella, mutta ei kata koko kuntia. 

Voiko kunnassa olla viisi Savontietä ja kolme Keskuskatua? Kuinka paljon uusien kuntien perustaminen maksaa? Helsinki-Vantaa-Espoo-Kauniainen ovat pääkaupungin "metropoli", jossa yhteistyöhön on totuttu. Siellä asuvien voi olla vaikea ymmärtää, miten tärkeä identiteetin kannalta oma kunta monille on. Minä uskon, että kovinkaan moni ei harmittele sitä, että kirjastopalvelut on yhdistetty kymmenen kunnan alueella ja juurihoitoon pitää lähteä naapurikuntaan tai toimeentulotuesta päätetään talousalueen keskustaajamassa ja päivystävä henkilö on kotikunnassa paikalla vain perjantaisin. Kunhan oma kunta säilyy ja kuntalaisten oma päätösvalta säilyy.

On ihan turhaa puhua koko Suomen puolustamisen tärkeydestä, jos emme halua edes säilyttää koko Suomea asuttuna. Säilytetään kunnat (ne kunnat liittykööt yhteen, jotka sitä haluavat), kehitetään yhteistyötä ja tukekoon valtio niitä kuvioita ja kehitetään tulonsiirtoja kunnista toiseen entisestään.