Sairasta

Nyt on paljon asioita mielessä ja kaikesta tulisi pitkiä kirjoituksia. Katsotaan mihin tajunnanvirta minut vie.

Kokoomus nosti esiin sairauspoissaolojen vastuun siirtämisen työntekijöille. Ensimmäinen sairauslomapäivä olisi palkon ja seuraavat kaksi viikkoa 80% palkasta. Monesta suunnasta ajatus on ammuttu alas, kannattajiksi on tietenkin jäänyt työnantajapuoli (ainakin osittain). No, kukapa ei vastaisi kysymykseen "haluatko maksaa vähemmän?" myöntävästi.

Jostain syystä olen sairastanut valtavasti sen jälkeen, kun viisi vuotta sitten muutin Englannista takaisin Suomeen. Sitä ennen olin (ainakin fyysisesti) terve kuin pukki, antibioottejakaan en syönyt yli kymmeneen vuoteen. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen niin paljon sairauslomilla, mutta en minä tahallani ole sairas. Mieluummin olisin koko ajan terve. Nykyisen työnantajan palveluksessa olen sairastanut keuhkokuumetta, lukuisia vatsatauteja, kurkunpääntulehdusta, keuhkoputken tulehdusta jne. Hyvin vähän on ollut tällaista "perinteistä" kolmen päivän nuhakuumetta, vaan usein sairaudet ovat olleet pidempiä. Tosin osittain olen sairastanut ihan omalla kustannuksella (etukäteen muuhun tarkoitukseen pyydetyillä palkattomilla vapailla).

Mutta en minä niitä vatsatauteja ja muita pöpöjä ole kotini seinistä saanut. Käyn toki myös yliopistolla, mutta eniten olen kontaktissa muiden ihmisten kanssa työpaikalla. Ja työpaikoilla sairastumisen riski voi olla hyvinkin suuri. Puhutaan asiasta nyt ihan yleensä, ei pelkästään minun työstäni.

Kyllähän ihminen mieluusti kantaa vastuuta, jos siitä maksetaan. Ja jos työntekijän on kannettava vastuu siitä, että työpaikka saattaa sairastuttaa hänet, niin kyllähän siitä on maksettava. Ihan kuin joillain aloilla saa vaarallisen työn lisää. Lisää olisi saatava myös avokonttorissa työskentelystä, hälystä, huonosta siivouksesta/ilmanvaihdosta, pölystä, näyttöpäätetyöskentelystä, raskaiden asioiden/ihmisten nostelusta, kemikaalien käsittelystä, huonosta ergonomiasta, huonosta ilmapiiristä, huonosti johdetusta työstä. Listalle joutuu myös se, että jos työyhteisössä ei viihdytä, vuorotyö, sisäilmaongelmat (myös sellaiset, joita ei pystytä havaitsemaan, mutta useampi työntekijä niihin reagoi), sairaan ihmisen kohtaaminen työssä. Ja niin edelleen. Puolivuosittain (riskit kuitenkin muuttuvat) työssä tutkitaan riskit (ja työnantaja ei tietenkään voi määritellä yksin riskejä) ja maksetaan sitten työntekijälle vaikkapa 1-10% lisää palkkaa kustakin riskistä jonkin taulukon mukaisesti (esimerkiksi: vuorotyö +6% , huono sisäilma +8%, pöly +2% ja niin edelleen).

Muutama mutta jää setvimättä. Maksaako työnantaja selkeän työtapaturman sairausloman? Väläyteltiin ajatusta myös siitä, että sairaan lapsen hoitamisessa olisi sama karenssi. Jo nyt valitetaan, että miehet hoitavat lapsia vähemmän kuin naiset. Tässä ajatusmallissa harvan perheessä mietitään, kumman palkka jätetään ottamatta, kun isä saa euron ja äiti 80 senttiä. Ja toisaalta yhä useampi vie lapsensa sairaana päiväkotiin ja kouluun (ja tämä tietenkin nostaa minun mallissani päiväkotien ja koulujen henkilökunnan riskiä ja samalla palkkaa). Ja sairaana mihin tahansa työhön meneminen nostaa muiden työntekijöiden riskiä sairastua, eli lisää palkkaa siitäkin. Olisihan se aika kohtuutonta, että työntekijä kantaa itse riskin siitä, että vierellä pyörii viisi ***kataudissa olevaa työnkaveria.

Työnantajapuolella perusteltiin ajatusta myös sillä, että karenssin vuoksi työnantajan on helpompi palkata sijainen. Selvä, sovitaan sitten että toisesta sairauslomapäivästä lähtien työtä on oltava sijainen tekemässä, ilman eri vapauksia. Monissa töissä se helpottaa (jos löytyy sijainen, joka osaa edes suunnilleen tehdä hommat), joissakin se vain hankaloittaa ja osassa ei ole mitään hyötyä, kun työntekijä tekee rästiin jääneet hommat kuitenkin sairauslomansa jälkeen itse, kun ei niitä kukaan muu voi/osaa tehdä.

Vai haluaisikohan työnantaja mennä sittenkin vanhalla systeemillä, että tämä kantaa pienen taloudellisen vastuun työntekijän sairastumisesta ja työntekijä ottaa melkoisen riskin, että tietyissä töissä/työpaikoilla saattaa sairastua lopuksi elämäkseen.

Kun kysymys ei kuulemma oikein kenenkään mielestä ole siitä, että työntekijät pinnaisivat töistä, niin eiköhän yritetä ratkoa työntekijöiden sairastelua muilla keinoin.