Äidit töihin ja lapset laitokseen!

Minä ymmärrän, että meidän huoltosuhde haisee ja pitäisi saada pidempiä työuria ja enemmän ihmisiä töihin. Työllisyysaste on nyt 68,1%, kun sen pitäisi olla 75%. Siihen vaan ehdotetaan omituisia lääkkeitä.

Katainen sanoi pari päivää sitten, että kotiäidit pitäisi saada nopeammin töihin. Tässä pitäisi tietenkin vielä tarkentaa, kuka on kotiäiti. Onko äitiyslomalla oleva kirjanpitäjä kotiäiti? Onko vanhempainvapaalla oleva hammaslääkäri kotiäiti? Onko hoitovapaalla oleva tarjoilija kotiäiti? Vai olisiko kotiäiti vasta hän, joka hoitaa kotona yli kolmevuotiaita lapsiaan (eli ilman mitään yhteiskunnan tukea) eli jonka "ammatti" on kotiäiti? Viimeksi mainittuja ei taida kovin paljoa olla.

Sitten korjataan yksi virheellinen ajatus, joka toistuu aina vain uudestaan ja uudestaan. Kotihoidontuki ei ole äidille tai isälle maksettavaa korvausta lapsen kotona hoitamisesta. Vaan Kelan sivuilta: Kotihoidon tukea voi hakea perhe, jonka alle 3-vuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Monien mielestä asia on käytännössä ihan sama, mutta minusta siinä on periaatteellinen ero. Ja meillä ainakin yritetään vuoden päästä hoitaa lapsi kotona, kun toinen käy töissä ja toinen opiskelee. Kummankaan ei välttämättä tarvitse "jäädä kotiin" hoitamaan lasta, vaan sen voi tehdä yhteistyönä.

Katainen haluaisi siis, että pienten lasten äidit menisivät edes osa-aikatyöhön. Kyllä. Minä kannatan sitä, että Suomessa työilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, että osa-aikatöitä olisi enemmän tarjolla ja niitä haluavat naiset ja miehet voisivat tehdä lyhyempää työviikkoa. Siinä saa heristää sormeaan työnantajien puoleen, ei kotona olevien äitien.

Mutta vaikuttaako pienten lasten äitien osa-aikatöiden tekeminen ratkaisevasti huoltosuhteeseen? Arvioiden mukaan noin 40 %:lla kotona lasten kanssa olevista äideistä EI OLE työpaikka, jonne mennä. Kuinka monelle halukkaalle löytyy edes kohtuumieluinen/mielekäs osa-aikatyö? Eikö meidän työttömyys tällä hetkellä noin 7% ja ensi keväälle povata nousua 9%:iin? Voi olla, että näille naisille ei löydy tässä tilanteessa mitään. Jos vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevalla äidillä (tai isällä) on työpaikka, niin eikö hänelle ole palkattu sijainen? Kun äiti tai isä meneekin töihin, niin todennäköisesti tässä ketjussa joku jää sitten työttömäksi.

Joidenkin mukaan kotihoidontuki (327 euroa ja rapiat) on kannustinloukku, joka estää naisia menemästä töihin. Mikä hemmetin kannustinloukku se on ihmiselle, jolla edes pieni palkka, vaikka 2000 euroa kuussa? Se on naurettavan pieni korvaus siitä, että perhe jättää käyttämättä päivähoitopalvelua, joka maksaa yhteiskunnalle noin tonnin kuussa (josta perhe maksaisi itse maksimissaan noin 250 euroa). Toki joillekin hyvin pienituloisille se on "loukku".

Entä se tärkein eli lapsen etu. Absoluuttisia totuuksia on vaikea sanoa, mutta monien asiantuntijoiden mukaan pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja oma vanhempi. Aina ei näin ole ja minä väitän, että se on surullista. Yhteiskunnassamme on jo nyt perheitä, jotka sanovat, että heillä ei ole varaa jäädä vanhempainvapaan jälkeen lastaan kotiin hoitamaan. Jos kotihoidontuki poistetaan (siihenhän voi siis saada korotuksiakin kotikunnasta ja tuloista riippuen), niin näin ajattelevien joukko kasvaa (joille kotihoidontuki on jonkinlainen kynnys). Jos lapsen paras hoitopaikka on kotona, niin kenellä on varaa tarjota lapselle parasta? Niille, joilla perheessä toinen puolisoista tienaa riittävästi. Tätäkö me haluamme?

PS. Tänään uutisoitiin toisesta työurien pidentämiseen liittyvästä asiasta. Työnantajat eivät halua, että "liian vanhat" ihmiset ovat enää töissä. Joka viidennes työeläkkeelle jäänyt olisi halunnut jatkaa töissä pidempään. Syy ei ollut useinkaan esimerkiksi omassa terveydessä, vaan työnantajassa. Olisiko tässä asennemuutoksessa eväitä huoltosuhteen parantamiseen?