Älä ruoski opiskelijaa

Minä en ole ehkä ihan tavallinen korkeakouluopiskelija; olen vähän vanha ja minulla on myös vakituinen työpaikka. Ja minun on ollut vähän tavallista vaikeampi päättää, miksi tahdon isona. Tosin minulla on lukuisia työkavereita, joilla on myös vakituinen paikka ja ovat myös opiskelijoita. Ja opintojen suuntaa vaihtaa moni muukin. Että ihan tavaton en ole. Lisäksi nykyään puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta ja moni joutuu opiskelemaan useita kertoja elämänsä aikana.

Taas on julkisuudessa keskustelua, miten tehottomia me olemme. Kolmas lukukausi olisi tarpeen, jotta tästä nyt jotain tulisi (Hesari 11.5). Onkohan puheenjohtaja Mikko Mäenpää (STTK) vain kateellinen, kun kuvittelee, että opiskelijat voivat maata laakereillaan kuukausisotalla? En tiedä, millaiset lomaoikeudet Mäenpää on itselleen neuvotellut, mutta tuskin huonompia kuin minulla. Minulla on tänä vuonna ensimmäistä kertaa täydet kesälomat neljä viikkoa ja ensi talvena viikon verran talvilomaa. Ensimmäiset vuodet opiskelin säästöillä (minä kamala ihminen olin säästänyt, sehän on kansantalouden kannalta aivan kamala asia) ja tein vain kesäisin töitä. Nykyään pitää elättää tuo mieskin (vitsi!), niin ei rahat riitä ja pitää talvisaikaankin työskennellä. Mutta olen siis laskenut, että kuinka paljon tarvitsen rahaa ja teen sen verran töitä.

Minulla on tältä lukuvuodelta suoritettuna 44 opintopistettä, kaksi kurssia jäi läpäisemättä. Kesän aikana saan 11 pistettä lisää, kun saan hylätyt uusittua. Tavoitevauhti on 60 pistettä, joten siitä jään hiukan. Tosin olen siis työskennellyt tässä ohessa noin 20 tuntia viikossa ja ollut lukuvuoden aikana noin 2,5 kuukautta sairaana.

Monet kurssit menevät yliopistossakin järjestyksessä. Orgaanisen kemian kakkoskurssille ei kannata mennä, jos ei ole ykköstä käynyt. Jos käyttöön otettaisiin kolmas lukukausi, joskin vähän lyhyt sellainen, kesä-elokuut, niin olisi todennäköisesti pakko osallistua kursseille, koska kursseja järjestetään vain kerran vuodessa. Silloin ei sitten töitä tehdä, ainakaan kovin täyspäiväisesti. Tosin jos ei tee töitä, niin ei ole varaa opiskella. Jos tekisikin töitä, niin ei pääsisi kurssille, se jäisi suorittamatta ja syksyllä ei voisi jatkaa opintoja täysipainotteisesti. Kävisi helposti niin, että yhtenä lukukautena ei olekaan tarjolla kuin muutama kurssi, koska ei mene samassa rytmissä opetusohjelman kanssa.

Siis opiskeluahan ei nytkään ole kielletty kesän aikana, ympin ja kemian puolellakin tarjolla on tenttejä kymmenien opintopisteiden edestä. Sen sijaan kursseja ei juurikaan järjestetä (paitsi biologian puolella niitäkin on, Suomessa kun eläimet, kasvit ja muut luonnon ihmeet ovat yleensä paremmin nähtävillä nimenomaan lumettomina kuukausina).

Mäenpää haluaisi, että opiskelisimme 12 kuukautta vuodessa. Ei edes kuukauden kesälomaa ja viikon talvilomaa soisi. Vaikka mieluusti keskittyisin pelkästään opiskeluun, jos se olisi taloudellisesti mahdollista, niin en jaksaisi opiskella viittä vuotta putkeen ilman lomia. Ja toivon, että kukaan ei yritäkään opiskella tai tehdä töitä tuota tahtia. Emme ole Siperiassa.

Tämä päättäjien ruikutus siitä, että opiskelijat eivät valmistu riittävän nopeasti työelämään, koska käyvät opintojen ohessa töissä, ei oikein osu minun ymmärrykseen. Ihan kuin siinä olisi pieni ristiriita. Vai? Olen minä miettinyt sitäkin, kuka ne korkeakouluopiskelijoiden tekemät työt tekisivät (teollisuussiivoojana, muuttomiehenä, puhelinmyyjänä, hautausmaan haravoijana). Tuskin ne työttömät nuoret, joille jää jouten ollessakin asumisen jälkeen käteen lähes saman verran pätäkkää kuin opiskelijan opintoraha ja asumislisä ovat yhteensä.

Se on totta, että opintojani tuetaan verovaroin. Saan opiskella ilmaiseksi, kela tukee ruokailuani ja saan opintopisteitäni vastaan bruttona lähes 300 euroa kuukaudessa. Tosin en jokaiselta opiskelukuukaudelta.

Kiitos siitä, mutta onko se niin paljon, että siihen hintaan pitää jatkuvasti kuunnella ja lukea kommentteja, joita esimerkiksi Mäenpään kaltaiset päästävät suustaan. Eläkeläiset voivoi, lapsiperheet voivoi, syrjäytyneet nuoret voivoi, yksinhuoltajat voivoi, työttömät voivoi. Opiskelija (joka on näistä usein se kaikkein pienituloisin) ei tunnu koskaan olevan voivoi, vaan aina pikemminkin laiska, tyhmä ja saamaton, jota pitää vähän ruoskia.

Olisi surullista, jos yhteiskunta ei pystyisi tarjoamaan jäsenilleen mahdollisuutta opiskella. Siihen menee aikaa ja rahaa, se saattaa olla taloudellisilla mittareilla mitattuna tehotonta. Mutta se tuottaa jotain hyvin tärkeää. Sivistystä. Ja se jos mikä, on ihmisen mitta.