Sosiaalisessa mediassa

Eilisessä hesarissa oli juttu kansanedustajien sosiaalisen median käytöstä, siitä myös lyhennelmä hs.fi:ssä. Aika harva kansanedustaja käyttää twitteriä, mikä minusta on harmi.

En ehkä ole kaikista sulavin sosiaalisen median käyttäjä, mutta melkoinen hevijuuseri kuitenkin. Olen blogannut vuosia (aloitin vuoden 2004 loppupuolella) muutamissa eri blogeissa. Tällä hetkellä käytössä on kolme blogia. Kortti- ja kirjablogit ovat selkeästi rajattuja, mutta tämä blogihan on suloinen sillisalaatti yhteiskunnallisia mietintöjä ja omaa elämää sairaskertomuksineen. Mutta olen aivan tietoisesti pitänyt tämän tällaisena, onpahan minun näköiseni. Suuria massoja blogini ei kerää, satunnaiset kulkijat googlaavat itsensä lukemaan joitain mielipiteitä ja sukulaiset ja kaverit pysyvät kärrryillä, mitä elämässäni tapahtuu. Ketään ei kiinnosta kaikki, mitä täällä jauhan. Ehkä sentään minua itseäni. :D

Blogit ovat minusta kiinnostavin anti sosiaalisessa mediassa. Muutamia blogeja seuraan jutusta juttuun, monissa piipahdan etsimässä jotain (ruoka/askartelu/käsityö/puutarha yms blogit) tai kiinnostavan otsikon/teeman perässä.

Irc-galleriassa olin aluksi ja hylkäsin sen samoihin aikoihin, kun siirryin facebookiin. Veikkaan, että vuonna 2007. Facebook on minusta näppärä moniin asioihin, mutta kasvoi aivan liian hankalaksi. Säännöt muuttuvat jatkuvasti eikä koskaan voi olla oikein varma, mitä tietoja siellä itsestään jakaa. Niinpä vuonna 2010 lopetin facebook-tilini ja olin muutaman viikon facebook-lakossa (niin pitää tehdä, jos haluaa, että tili tuhotaan lopullisesti. Tuhottiinko se, en tiedä.). Sitten perustin uuden tilin, jossa minulla on 40 kaveria. He ovat kaikki sukulaisiani tai läheisiä ystäviä ja kavereita. Ihmisiä, joille ilmoittaisin kuolemasta perhepiirissä tai syöpäkasvaimesta. Tilapäivitykset voivat olla henkilökohtaisia ja mieluusti luen toisten henkilökohtaisia päivityksiä ja selailen kuvia. Julkisesti minusta saa tietoonsa, että olen varmaan käynyt Ruotsissa ja hautajaisissa ja olen ilmeisesti hankkinut uuden Nokia-puhelimen maaliskuun loppupuolella.

Erilaisia facebookin ryhmiä vähän karsastan. Vaikkakaan muut ryhmän jäsenet eivät pääse näkemään tietojani tällä hetkellä, niin koskaanhan sitä ei tiedä milloin naamakirja päättää muuttaa systeemiään. Tai lipsauttaa vahingossa. Voi olla, että karsastan niitä turhaan.

Twitteriä olen käyttänyt muutaman kuukauden ja tässä infoähkyssä pidän sitä aivan loistavana palveluna. Siellä ei voi jaaritella. Käytän sitä uutisten ja tapahtumien seuraamiseen, sieltä on myös hyvä seurata, mitä telkkarissa tai muualla mediassa tapahtuu. Kai siinä on jotain yhteisöllisyyttä, kun mainostauolla tsekkaa, mitä muut ovat twiitanneet vaikkapa Hyvistä ja huonoista uutisista (#hhu). Toivoisin kovasti, että politikot ottaisivat twitterin omakseen. Stubb twiittaa aika hyvin: kertoo missä menee työkuvioissa, mutta myös kevyempää vapaa-aikaa, joka ei kuitenkaan haittaa. Twitter ei ole fb:n tilapäivitykset. Ja tosiaan onneksi twitterissä ei voi jaaritella.

Yksi suosikeistani twitterissä on Yle Tiede. Se twiittaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, hyviä twiittejä, joissa on linkki aiheeseen (voi olla siis Ylen uutinen, youtube, Guardianin uutinen, jne). Se tavallaan seuloo minulle valmiiksi valtavan määrän populaaria tiedeuutisointia, joista voin valita kiinnostavimmat. Tyyliin "Tutkimus: Venuksessakin lienee Revontulia", "Valaita ei välttämättä tarvita enää hajuvesien tekoon" tai "Tässä Suomen pahin uhkakuva: viiden minuutin sota".

Hesari twiittaa ok, mutta Keskisuomalainen on välillä surkea. Ensinnäkin aluelehden toivoisi keskittyvän vain omaan alueeseensa. Twiitit ovat välillä epämääräisiä tyyliin "Mitäs sanotte tästä"+linkki. En minä klikkaa, jos et kerro mistä on kysymys.

Jos olisin politikko tai joku tärkeä, niin varmaan pitäisi asiablogia ja käyttäisin twitteriä päivittäin ja linkkaisin twitteristä blogiin. Naamakirjasivu olisi sitten tarkoitettu vain omalle väelle. Tai sitten naamakirjassa voisi olla oma yhteisösivu, jossa on hyvä jakaa linkkejä.

Useista kansanedustajista on saksankielinen wikipedia-esittely nimeään kantavalla yhteisösivulla (saksahan on valtakieli, jota käytetään suomalaisssa politiikassa, eikö?), siinä kaikki. Tai sitten heillä on fb-profiili, mutta eivät jaa mitään. He siis ovat sosiaalisessa mediassa! Wuhuu!

PS. Twittaamisen aloittaminen on vähän hankalaa. Siellä kun näkee, että seuraajia on vaikkapa 10, niin mitäpä sitä haluaisikaan sanoa tälle suurelle yleisölle. Löydät minut twitteristä joko omalla nimelläni tai nimimerkillä Pyjama79.

PPS. Ilmianna ihmeessä hyvä ja kiinnostava twiittaaja, jos sellaisen tiedät.